lauantai 24. helmikuuta 2018

Alkuvuoden puuhasteluja

Pikku herra Aimo on tismalleen tänään jo 15 viikkoa vanha. Yhdet rokotukset, yksi koulutustapahtuma, useammat pentutreffit, useammat treenit niin itsekseen kuin porukalla on jo takana. Herra on sopeutunut laumaamme todella hyvin ja jopa vähän turhankin hyvin oman arvonsa tunteva Cicikin on pari kertaa leikkinyt pennun kanssa, mikä osoittaa jo paljon. Elo on meillä on varsin sopusointuista, mitä sitä nyt välillä värittää ilta-aikaan tassujen töminä, kun Aimolla on iltavilliaika.

Olen pyrkinyt päivittäin tekemään jotain uutta Aimon kanssa, joko vienyt sitä uusiin tilanteisiin tai paikkoihin tai opettanut uusia taitoja. Tai vienyt sitä uusien ihmisten luo tai koirien. Pikku mies pääsi oppitunnilleni kouluun aiheuttamaan pahennusta juoksemalla ympäri luokkaa ensin itsensä väsyksiin ja kerjäämällä rapsutuksia. Ollaan opeteltu kulkemaan ihmisten ohi kadulla ilman reagointia. Aimon kohdalla reagointi tosin on, että se haluaisi rakastaa kaikki lyttyyn ja paijauksia häntä heiluen, mutta koko ajan kasvava hollanninpaimen ei ehkä ole tulevaisuudessa se, minkä kaikki vastaantulevat syliinsä haluavat, vaikka nyt herttainen tapaus onkin. Aimo osaa toimia kivasti muiden koirien kanssa, niin omien kuin vieraidenkin. Sosiaalistaminen tämän pennun kohdalla tuntuu vähän typerältä, kun kaikkeen se suhtautuu ennakkoluulottomasti (paitsi avoportaisiin, mutta nekin selätettiin pienellä houkuttelulla ja palkitsemisella) ja on ollut muutenkin todella helppo tapaus tähän asti.


Tosiaan oltiin 13.1. hollanninpaimenkoirien mm-tukitapahtumassa, jossa treenailtiin tyttösuojelua Susanna Kinnusen ja Jane Ilomäen johdolla. Ipohan ei ole mulle mitenkään erityisen tuttu laji, joten mielenkiinnolla menin koulutukseen etenkin, jos sieltä saisi vinkkejä tulevaan Aimon kanssa. Lähtökohtaisesti Aimon ensisijaisiin lajeihin IPO ei tule kuulumaan, mutta teen pohjatyötä muun ohessa tähänkin lajiin. Videolla on itse päivältä videota eikä siitä sen enempää. Ollaan vahvisteltu nyt oikeaa puruotetta, tehty kertaalleen piilonkierron alkeistreeniä, selkäkuljetusharjoitusta tehdään joka ilta iltaruokakupille sekä irroituksia ollaan harjoiteltu. Irroituksissa mulla on kahta käskyä, irti-käsky halutessani napakan ja selkeän irroituksen heti (suojelua ajatellen) ja kiitos-käsky, joka olisi tarkoitus olla ns yleisirroituskäsky, mitä muutkin voivat käyttää vapaasti eikä sotke tuota irti-käskyä.

Tässä kirjoitellessa alkaa hieman harmittamaan, etten ole videoinut mitään meidän tottisjuttuja. Ollaan kovasti jo harjoiteltu luopumisen perusteita, istumista, maahanmenoa, seisomista, seuraamisen ihan alkeita, eteentuloa, kuolleelle lelulle juoksemista, dobotyynyllä seisomista ja takajalkojen käyttöä (haaveissa hyvin toimiva kroppa käännöksissä tulevaisuudessa) sekä rasialle maahanmenoja ajatellen hakua, jälkeä ja mitä lie vielä muutakin. Varmaan jotain vielä unohtuikin. Ja toki luoksetuloa, luonnollisesti. Tykkään Aimon tavasta tehdä, se on jo nyt keskittynyt ja pystyy tekemään helppoja harjoituksia häiriössä. Hauska pentu, en voi muuta sanoa!

Muukin lauma on toki treenaillut.. Ivan kanssa koko alkuvuosi on mennyt tähdätessä virallisiin agilitykisoihin, joihin olin päättänyt päästä helmikuussa. 17.2. tämä haave toteutuikin, kun ajeltiin siskoni kanssa Lappeenrantaan. Kuinka ollakaan itselleni iski joku typerä flunssa ja puolikuntoisena köhin livestreamin alla ja kirosin oloani. Sain tsempattua itseni kyllä radalle hyvin, eikä olo radalla näkynyt. Ivan tekemisestä vielä paistaa kokemattomuus ja itsellä se, että ohjaan sitä välillä kuin Varmaa ohjasin. Ivalle ei ole helppoa hypätä minua kohden, jolloin se helposti kieltää hypyn. Takaakierrot on sille helppoja, mutta ykkösten radoilla kun pitäisi paahtaa suoraan, se joutuu välillä hakemaan turhankin paljon hyppyjä. Tekniikkaa ollaan tehty, mutta siirto radalle on vielä pahasti kesken ja se tuli kisoissa huomattua. Ekalla radalla oli ohjaajan virheitä ohjauksessa pari ja lopussa Iva kolautti itsensä viimeiseen hyppyyn, mikä näkyi seuraavilla radoilla hyppyjen aristeluna. Kisoissa oli kyllä todella paljon hyvää, nimittäin Iva on äärimmäisen nätisti ohjattavissa ja sen kisakepit on ykkösten tasoon nähden hyvät. Hypyissä ja kontakteissa on vielä sanomista ja treenattavaa, mutta treenilistaa sitä kisoista lähdettiin hakemaankin. Kiva koira agikaverina ja nyt ei muuta kuin treeniä treeniä vaan ja uutta matoa koukkuun..


Ivan ja Cicin kanssa ollaan nyt käyty muutaman kerran rallytokon ryhmätreeneissä LKK:n porukassa. Ohjaajaa ei varsinaisesti ryhmässä ole vaan ollaan neuvottu toinen toisiamme. Tai no, minä en ole neuvonut ketään, koska laji on vieras, mutta ymmärtänette pointin. Cicin kanssa olisi haave saada alimmista luokista koularit, koska se osaa kyllä kaikki liikkeet jo, mutta vaatii vielä rutiinin hakemista ennen kuin viitsin sitä minnekään ilmoittaa. Ivalle taas häiriötreeni on ollut enemmän kuin paikallaan, koska kylttien lähellä toimiminen ja muiden koirien läsnäolo tuottaa sille vaikeuksia keskittymiseen. Lisäksi jos se ei heti osaa tai ymmärrä jotain, mitä yritän siltä vaatia, niin se menee epävarmaksi ja alkaa mielistellä. Itselläni on paljon tekemistä vielä Ivan ohjaamisen oppimisessa niin lajissa kuin lajissa, koska kyseessä on varsin ohjaajapehmeä tapaus. Nopeasti oppiva kylläkin, että se on todella kiva piirre, mutta pitää mennä usein itseensä kun neidille tulee kummallisia ahdistuksia.

Varmaa ei olla unohdettu, vaikka sen kanssa ei tule yhtä paljon tehtyäkään, mitä ns aktiivivuosina. Tokon voittajan luokan liikkeitä ollaan pyritty kasailemaan kokoon. Ohjatun suuntien onnistumisprosentti kasvaa treeni treeniltä, mutta palautuksien suoruudessa on sanottavaa. Enpä ole tajunnutkaan, kuinka huonosti se hahmottaa eteentulot, jos se joutuu tulla viistosta, mutta tähän ollaan myös puututtu. Luoksetulon stoppia olen tehnyt takapalkalla, mutta ennakointien välttämiseksi olen tehnyt paljon ihan vaan läpijuoksuja. Jäävien erottelu alkaa olla aika kivasti hanskassa, istuminen on haastavin kaikista. Tunnari on ollut jäissä omien motivaatio-ongelmien vuoksi, mutta aina silloin kun into on löytynyt itseltä tehdä, niin tässäkin onnistumisprosentti on kasvussa! Pohdin jo Varmallekin rallyn alimpien liikkeiden opettamista/vahvistamista, mutta ainakaan hallitreeneihin ei ole asiaa, koska hallin lattia on liukas enkä halua Varmalle turhaa ahdistusta alustan takia aiheuttaa. Muualla toki voidaan tehdä..

Ensi viikolla olisi ohjelmassa Varman ja Ivan hieronta. Varma pääsee tsekkaukseen, että jospa osa syy "lattia on laavaa"-olotilasta johtuisikin lihasjumeista ja täten helpottais neidin oloa. Iva taas tosiaan osui kisoissa sen verran ikävästi esteisiin, että haluan tsekata mahdolliset vauriot. Ja toki agilitykoiralle tekisi muutenkin ihan hyvää käydä säännöllisesti hierottavana, kun vaan omistaja ottais niskasta kiinni itseään ja muistais varailla aikoja.. Mr. Aimo saa myös toiset rokotuksensa, jonka jälkeen voisi alkaa pohtia vähän laajemminkin erilaisia tapahtumiin osallistumisia. Tosin no, olen nytkin sitä aika huolettomasti vienyt sinne ja tänne pennun suojan turvin, mutta ihan sillai "luvan" kanssakin.. Ja Cici on nyt muutaman viikon siskoni lenkkiseurana, kun Helgalta on leikattu jalka jännevamman takia. Onnekseni saan tämän "diilin" myötä Cicin trimmattuna kotiin, mikäs sen parempaa!

Loppuun mitä sattuu laatuisia otoksia lenkiltä, häpeäkseni olen heikonlaisesti kameraa raahannut mukanani, mutta tässä nyt edes jotain! Kuvat otettu 5.2. eli Aimolla tällöin ikää reilu 12vkoa..