torstai 13. elokuuta 2015

Kohti PAHAa ja kuvasaastetta

Treeniarki pyörii ja pienen pientä muutoksen tuulta on taas ilmassa. Tai ei varsinaisesti muutoksia, mutta pientä viilausta treenisuunnitelmiin. Kuten tarkkaavaisimmat ovat huomanneetkin, niin tulevissa tapahtumissa on useampi koe merkittynä Varmalle. Tokoa ja sitten marraskuussa PAHAmainen PAHA1-koe. Kokeet ovat alustavia suunnitelmia, mutta tavoitteitahan pitää olla! Toko vaatii omanlaisensa viilauksen, mutta suurempi jännityksen aihe on suunniteltu hakukoe, joka on palveluskoirakokeena ensimmäinen laatuaan minulle koskaan kuten on Varmallekin. Tokokokeet sääntömuutoksista huolimatta ovat jo tuttuja, mutta pk-koe kolmen osa-alueen kokeena jännittää jo nyt hurjasti, mikä on pistänyt pohtimaan kovasti treenejä.

Pari viikkoa sitten laskeskelin, että meillä olisi aikaa treenailla noin 14 viikkoa ennen koetta. 3 viikkoa näistä 14 viikosta tulee menemään reissussa, jolloin me ei päästä hakua maastossa treenaamaan, mutta muita osioita kylläkin. Numeroina treenejä suunnittelin siten, että hakua kahdesti viikossa eli 22 treeniä ennen koetta, esineruutua kerta viikkoon eli 14 treeniä ennen koetta ja tottista kolmesti viikossa eli 42 treeniä ennen koetta. Kuulostaa ihan kohtuulliselta ottaen huomioon työmäärän, mikä tässä on vielä edessä!



Haun osalta ollaan ennen kokeita pitäisi saada laatikkopistot ja sitä kautta tyhjät pistot kuntoon. Kiintorullan vaihdoinkin jo norskista ruotsalaiseen ihan siksi, että norskin ollessa niin uusi, se ei laukea Varma jalan mennessä siitä läpi, jolloin se on todella epäkäytännöllinen Varman laukka-askeleella. Kiintorulla mukana heilumassa tyhjillä ihan sitä varten, että V oppii, että on ok palata tyhjältä ilman rullaa. Lisäksi uskon, että kun kiintorullaa lähdetään ottamaan mukaan, niin ei vaadi kuin ihan pari hassua treeniä ja Varma jo hoksaa, mitä siltä halutaan. Vahvistellaan myös paljon nenän auki pitämistä laatikkopistojen ohessa eli avoukot on todella hyvin piilossa. Umppareita pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon! Lisäksi ilmoittautumiset ovat nyt osa jokaisia treenejä, kun tosiaan Varmasta on tosi haastavaa malttaa odottaa vuoroaan päästä hakuradalle höpistessäni "tuomarille".

Esineitä ollaan tehty todella vähän, mutta nyt olisikin aika tsempata. Varmalla on hyvä esinemotivaatio, joten alueelle pistottamista helpottamiseksi tehdään jatkossakin valmiita kaistaleita, joiden toivon edesauttavan suoruutta myös koepistoilla. Esineet pidetään hyvin piilossa, jotta nokka olisi paremmin auki ja sitä pyrin vahvistamaan valmistavalla esineellä. Valmistavaa esinettä en enää heitä, vaan käyn tipauttamassa sen ennakolla pusikkoon, jotta Varman mennessä etsimään ei sillä ole valmistelevastakaan näköärsykettä. Tästä tavasta ja vinkistä kiitos kuuluu Henriikalle, joka näytti oman tapansa tehdä esineitä. Varmalle passaa hyvin, koska on herkästi käyttämässä silmiään, niin nyt joutuu samoin tein avaamaan jo ennen aluetta kirsunsa. Pitäisi vielä vaan yrittää löytää mahdollisimman erilaisia esineruutupaikkoja, sillä maanantain treenissä jo esiintyi se, että alueen keskellä menevä kalliotie esimerkiksi on todella vaikea ylittää..




Tottiksen osalta yllättäen tehtävää onkin runsain mitoin. Pikkuriikkinen juttu kuten laukaukset olisi hyvä ottaa myös seuraamisiin mukaan ennen koetta. Paikalla makuussa niitä on otettu ja silloin ei ongelmaa ollut, mutta seuraamisen yhteydessä en osaa sanoa. Seuraamisessa pitää treenata hurjasti vielä käännöksiä ja askellajien vaihtoja sekä henkilöryhmääkin pitäisi päästä treenaamaan, jotta saisin rutiiniksi henkilöiden kiertämiset. Nouto edistyykin koko ajan painollaan, mutta tokihan se nouto pitäisi liittää myös esteille. Ennen sitä pitää treenata hurjasti hyppytekniikkaa metriselle, jonka korkeus on ollut edellisissä treeneissä jo 80cm korkeimmillaan. Eteenmenoakin pitäisi tehdä ilman pallopalkkaa ja saada jääviin liikkeisiin varmuutta. Paikalla makuuseen luotan, mutta toki ei tekisi pahaa saada tehdä sitäki paljon häiriössä.

Vaikka minulla "suuret" suunnitelmat onkin koetta ajatellen, niin tottakai kuulostelen koiraa, että onko se todella valmis kokeeseen vielä marraskuussa. Tarkoitus olisi tehdä ennen ilmoittautumisajankohtaa kokeenomainen treeni, jossa testaan kaikkien osa-alueiden tekemistä samana päivänä. Kokeenomaisia harjoituksia tulisi tehdä muutenkin alle ja ketjutella tottisliikkeitä toisiinsa. Tavoite tulee olla, mutta tavoitteeseen ei mennä tehdyn työn kustannuksella vaan tarkoitus olisi, että meille molemmille jäisi hyvä fiilis ekasta kokeesta. Eipähän ainakaan se tule jännittämään, että ollaan valmistauduttu huonosti. Tämän hetkiset treenit lupaavat hyvää ja pientä viilailtavaa löytyy sieltä sun täältä. Olisi kuitenkin todella kivaa saada ensimmäinen koekokemus tämän vuoden puolelta, jotta tietää, miten lähteä siitä sitten etenemään seuraavaa kautta kohden!




Agilityn osalta tein radikaalin päätöksen luopua ryhmäpaikoista kokonaan. Jään optioharjoittelijaksi, joka treenailee itsenäisesti, kun hallissa tilaa on. Ihan siitä syystä, että syksyllä olisi opiskelujen ohella tarkoitus käydä töissäkin, jolloin työajat voivat olla mitä on eikä harjoituksiin pääsisi säännöllisesti kuitenkaan. Veisin turhaan vain ryhmäpaikkaa sellaiselta, joka sitä enemmän tarvitsee. Ajatuksena olisikin käydä ulkopuolisten kouluttajien koulutuksissa aina satunnaisesti hakemassa treenitärppejä ja muuten edetä oman suunnitelmani mukaan tarttuen tämän postauksen ongelmakohtiin. Mikäänhän ei sitten estä paremman ajan sattuessa pyrkiä pääsemään takaisin ryhmäpaikalle, mutta suuri helpotus tämä on itselle, kun ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että pitää ryhmäpaikkaa lähes turhaan.


Mitäs vielä... Vimma on tottistellut omalla painollaan ja pikku hiljaa alkaa sitä keskittymistäkin olemaan mukana enemmissä määrin. Toki pentuhan se on edelleen, mutta edistymistä alkaa jo itsekin havaita. Aiemmin sisällä touhutessa neidin oli haastava keskittyä johtuen muista koirista, mutta nyt se näkee vain minut (ja ehkäpä palkkaussuunnan). Kuitenkin hektisyytensä vuoksi on pakko ottaa apuvälineitä käyttöön, nimittäin klikkeri! Enpä ole naksutinta käyttänyt sitten Cicin alkuaikojen kouluttamisen enkä nytkään tule sitä käyttämään ns perinteisesti. Tarkoitus olisi lähinnä merkkailla niitä hyvin tehtyjä kohtia ja tosi hyvästä suorituksesta saa supernaksaukset! Jospa tarkkuus paranisi niin koiralla kuin ohjaajalla tietenkään sosiaalista palkkaa unohtamatta.

Vimma on myöskin jäljestänyt ja käynyt riehumassa hakumetsässä. Rakentelin penskalle hienot viehelelut jänisleluista ja rikkinäisen liinan pätkistä, jotta sen ei tarvitsisi leikkiä lähellä maalimiestä vaan pääsisi kiskomaan ja riepottelemaan lelua kunnolla. Agilityn osalta ollaan tehty siivekkeen kiertoa ja putkissa juoksemista. Vauhtia kakaralla alkaa olla jo niin paljon, että hirvittää. Lisäksi likka kuumuu todella nopeasti, joten oman haasteensa tuo tässä opetusvaiheessa se, miten onnistun pitämään kierrokset sen verran alhaalla, että jotain oppiakin menisi perille asti! Hauska otus kyllä ja pikku hiljaa on mennyt sosiaalistamisprojektikin eteenpäin. Se, että antaa Vimman alkuun itse rentoutua ja rauhoittua ennen kuin sitä menee moikkaamaan, on antanut neidille tarvitsemaansa itsevarmuutta ja nyt se uskaltaa itse käydä ottamassa kontaktia vieraisiin ihmisiin, joilta saattaa saada reippaana tyttönä myös herkkujakin. Kiire ei ole mihinkään ja mieluummin etenen hitaasti kuin yritän jotain liian vaikeaa juttua, jonka myötä taas mennään hurjasti takapakkia.. Kaikki aikanaan !

Vimman jälkitreeneistä 3.8..

Viikon loppuna odottaakin Energetic-Action's D2-pentujen pentutapaaminen ja hakuleiri. Paikalle olisi saapumassa puolet pentueesta, Vimma ja kaksi veljeään sekä isä Jaro ja äiti Vandi omistajineen. Mukavaa päästä kuulemaan, miten muilla on lähtenyt pentuarki rullaamaan ja minkä luonteisia muut penskat ovat. Haun osalta treenaamaan pääsee lähinnä Varma, jolle suunnitelmissa olisi tehdä kokeenomainen harjoitus irtorullilla täysin minulle vieraaseen maastoon. Leiriltä suoraan meidän lauma lähteekin reissuun, tuskin maltan odottaa tätä lomaa ennen koulujen alkua!

Kuvat heinäkuun lopulta uintireissulta ihan vaan siksi, että postaus ilman kuvia näyttää tylsältä!

tiistai 4. elokuuta 2015

Luumäen pentunäyttely 1.8.2015

Viime lauantaina suunnattiin Saran, Antin ja Sonin kanssa Luumäelle pentunäyttelyyn. Perjantain treenit ei oikein luvanneet hyvää pentunäyttelyä ajatellen, mun kanssa Vimma ei ottanut yhtäkään raviaskelta ja seisottaessa se lähinnä mielisteli mua korvat luimussa. Sara sai neidin ravaamaan jopa pari askelta, joten päätin tyrkätä Saran handlattavaksi, mikäli lääpinnät menee hyvin näyttelypaikalla. Mentiinkin aamulla suoraan Mustantuiskun leiriin, Vimman ja Sonin lisäksi näyttelyyn oli ilmoitettu kolme Sonin sisarusta, kaksi veljeä ja yksi siskoista.

Jännitys oli suuri, ensin menin Sonin kanssa kehään ja poitsuun pystyi luottaa, sillä treenit oli mennyt varsin hyvin. Herran käytös oli moitteetonta, mutta veljiinsä verrattaen kovin kehittymätön nuori mies jäi joukon viimeiseksi ilman KP:ta. Mutta hyvä kokemus olikin tärkein, tyyppi kun oli venähtänyt vähän sieltä sun täältä ja oli keskeneräinen ja vaatii aikaa. Eiköhän sitä tulevaisuudessakin tule Sonin hihnan perässä roikuttua !

Lennosta vaihto handlaajan roolista kehän laidalle. Ja ai miten kamala rooli! Yleensä tottunut näyttelyissä olemaan handlaajan roolissa, niin oli ihan kamalaa seurata vaan sivusta ja pariin otteeseen huudella Vimmaa kehän laidalta. Suuri roolini oli juosta piiloon kehätoimitsijoiden teltan taakse liikkeiden ajaksi ja tulla esiin, kun piti pönöttää. Tuomarin lähestyessä Vimmaa, neiti venytti haistelemaan ja lääppiessä painautui Saraa vasten, muttei murissut tai näyttänyt hammasta, katsoi vaan pahalla silmällä. Mikä oli ihan loistavaa, olin pakahtua onnesta jo siinä kohtaa, ehkä me selätetään kunnialla mokomakin mörkökausi!

Rotukehässä arvosteltavana

Narttuja ollessa kaksi, tuomari pyöräytti molemmat tytöt kertaalleen kehän ympäri ja lopulta osoitti Vimman ensimmäiseksi! Kunniapalkinnon saadessaan Sara nopeasti kiikutti ruusukkeen minulle ja äkkiä rodun parhaan pennun valintaan. Olin aivan varma, että Sonin veli Happy kerää potin, koska kuten arvostelustakin voi arvata, niin neiti ei ehkä esiintynyt mallikelpoisimmin koko aikaa. Mutta kuinka ollakaan, tuomari ojensi ROP-penturuusukkeen Saralle ja Vimma jatkoi kohti ryhmäkehää!

Arvostelu Maija Sylgreniltä kuulosti seuraavalta:
"5kk. Hyvät nartun mittasuhteet omaava vauhdikkaasti esiintyvä narttupentu. Hyväilmeinen pää. Erinomainen maski, kauniit silmät. Hieman pitkät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen luusto ja rungontilavuus. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu malttaessaan hyvällä askeleella. Miellyttävä käytös."


Pikaiset palkintoposeeraukset ennen ryhmäkehiä, neiti ei ihan malttanut olla aloillaan...

Pyörähdin vielä Sonin kanssa Mustantuiskun kasvattajaryhmässä, joka sai KP:n ja matkasi myöskin kokoomakehään. Tervujen jälkeen saatiinkin odotella tovi, mutta onneksi oli hyvää seuraa niin aika kului hyvin. Kun vihdoin ryhmäkehät alkoivat, alkoi minunkin jännittäminen nousta ihan uusille leveleille. Ykkösryhmän pentuja taisi olla vähän yli kymmenen, joista Vimman rotukehässäkin tuomaroinut Maija Sylgren valitsi neljä jatkoon pääsevää. Kun tervu pyydettiin jatkoon, ei tainnut Sarakaan ihan uskoa kuulemaansa, itse keskityin hyppimään tasajalkaa kehän laidalla. Ryhmäkehässä Vimma liikkui paljon paremmin kuin rotukehässä ja esiintyi todella edukseen. Loppujen lopuksi Vimma sijoittui ykkösryhmän kolmanneksi. Neidin ensimmäisen pentunäyttelyn saldo olikin siis PEK1 KP ROP-pentu & RYP3 ! Ihan huikeeta, pitäisi tässä harkita, että kannattaisiko näyttelyura lopettaa huipulle ;)


RYP3, on se nätti, vaikka itse sanonkin <3

Lopuksi kävin itse Sonin kanssa kasvattajaluokkien kehässä, josta kennel Mustantuiskun pokkasi itselleen BIS3-kasvattajasijoituksen. Onnea Tarja ja koko kasvattajaryhmän porukka sekä kiitos seurasta!

Tulipahan todettua päivän loppupuolella, että tapa saada Vimma väsymään ja rauhoittumaan on viedä se yli viideksi tunniksi koiranäyttelyyn, silloin se malttaa rauhoittua hetkeksi makoilemaan rapsuteltavaksi. No ei nyt ihan tosissaan, varsin hienosti se vietti aikaansa kevythäkissä Sonin kanssa makoillen hetkittäin ja oli muutenkin rennosti väkijoukossa. Muutamia puhinoita kuului, mutta niin kuului muiltakin, niin en itse stressannut niistä niin paljoa. Äärimmäisen tyytyväinen olin kyllä neidin käytökseen vähäiseen treenimäärään nähden, eipä olisi ikinä arvannut, että ryhmäkehistä sijoitusta saadaan, kun en uskonut rotukehistäkään menestystä tulevan. Seuraavia näytelmiä en ole vielä katsonut, mutta eiköhän tuota kehtaa johonkin ilmoittaakin..

Kiitos vielä Saralle handlaamisesta sekä Antille kaikista näistä näyttelykuvista !

Hieman väsynyt näyttelyfifi...

Saran rapsuteltavana oli kiva olla :)