keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Paluuta sairaslomalta

Koska sekä mun että äitin lauma oli ns saastutettu kennelyskällä, niin raahasin siskoni Helgan kanssa tokoilemaan viime viikolla pariin otteeseen. Tottista tulee enempi otettua itsekseenkin, mutta jotenkin esimerkiksi ruudunkin rakentaminen tuntuu yksinään tehdessä jotenkin ylitsepääsemättömältä. Lisäksi kimppatreenit on aina kivoja, koska voi nakittaa toisen kuvaamaan!

Helga ja Varma tekivät yhdessä paikalla oloja, Helga alokasta ajatellen maaten ja Varma avoimeen tähdäten istuen. Helgalla on tiheämmät palkkausvälit kuin Varmalla ja pariin otteeseen sheltti nousi palkkauksen jälkeen, jolloin se vaati uudet maahan-käskyt, jolloin Varma hieman höristeli korviaan, että oliko käskyt sille, mutta kestää kyllä hyvin häiriön istuessaankin. Kävin nimittäin autolla rapisuttelemassa namipusseja ja hain kameraa, mutta hienosti se pönötti siellä, mihin sen jätinkin. Eli yksi osio uudesta alokkaasta olisi valmis!



Varma teki ruutua targetilla ja ilman. Se osaa hakeutua ruudun takareunaan, mutta yrittää, jospa sen palkan saisi aiemminkin. Luultavimmin olen itse sitä palkkaillut liian aikaisin. Mutta ruudussa sen olettaisi pysyvän kokeessakin, sillä aion käskeä Varman suoraan maahan enkä seisomisen kautta. Treeneissä se kertaalleen jäi ruudun etureunaan, mutta kuitenkin ruutuun käskettyäni sen maahan, joten se riittäisi kokeessa. Kuitenkin treeneissä kriteerinä tullaan pitämään se takareuna ja jos maahan-käskyä ei tule, niin suunta on takareunassa kunnes toisin käsketään.




Ruutuun ilmeellä ja vauhdilla, targettiavulla tipahtaa just hyvään kohtaan ruutua!

Seuraamisessa alkaa olla suorat kasassa, Varma seuraa suoraa hyvin reilu 50 askelta ja jopa enemmän, niin mukaan pitkästä aikaa käännöksiä. Täyskäännöksessä meinaa tippua takamus maahan ja se kääntyykin lähes istuvassa asennossa. Omalla askelluksella olisi tarkoitus tukea käännöksissä koiraa, mutta tällä hetkellä mun oma käveleminen on aivan karmaisevan näköistä. Koira tekee parhaansa, mutta ei sekään kaikkeen pysty. Lisäksi neiti hienosti ennakoi palkkoja, täyskäännöksien jälkeen sen oletus on, että saa palkkaa heti. Pitänee pohtia palkan antamisen ajoitusta, jotta tästä ennakoinnista pääsisi eroon ja tekisi duunia, kunnes vapautuskäsky on annettu.



Jääviä kun tsekkailtiin viimeeksi, niin istuminen ontuu. Ja ontuu edelleen. Suurella avulla se ymmärtää, mitä siltä halutaan, mutta istumisen sijaan neiti tarjoaisi mielellään maahan menoa. Kun olen kohti koiraa, niin erottelu sujuu hyvin, mutta sivulle siirtyessä menee liian vaikeaksi. Pitänee nyt vaan ronskisti helpottaa ja antaa se suuri eleinen käsiapu, jota pikku hiljaa häivyttelee. Ja pistää neiti kuulolle, välillä tuntuu, että korvat on koristeena ja kone arpoo mukavimman asennon, joka on maahan. Ihan kiva, että on oma-aloitteinen, mutta kuuliaisuuskin olisi jossain määrin hyve.

Ja pitkiin pitkiin aikoihin ei oikein olla otettu edestä sivulle siirtymisiä ja ai kamala, missä kunnossa ne on. Tulee takaisin muistuteltavien asioiden pariin, sillä neiti yrittää näppärästi niissä päästä helpommalla, tulemalla vajaasti sivulle. Ja nouto jatkuu omalla tolallaan, perjantaina saatiin aivan mielettömän hyvä toisto, jollaisia kaivattaisiin kipeästi paljon lisää! Mutta toivon kipinä on olemassa..



Vimman treeneihin kuuluu edelleen paljon vain keskittymistä ja luopumista. Lisäksi leikitään paljon, mihin pitääkin kiinnittää itse hurjasti huomiota, jotta en saa aikaisiksi irroitusongelmaa. Leuat ei vielä tällä hetkellä aukea, jos ei ole tiedossa uutta palloa. Ja keskittymiseen pitäisi saada ohjaajallekin vielä hurjasti lisää omaa keskittymistä, jottei palkkailla turhasta säheltämisestä. Vimman kanssa pelaaminen on ihan erilaista kuin Varman kanssa, joten sen kanssa saa vähän itsekin hakea omia käytösmallejaan uusiksi. Pikku hiljaa meidänkin touhu alkaa mennä enenevissä määrin yksiin. Keskittyä jaksetaan lisäksi paljon pidempään kuin aiemmin, mutta silti ihan vain lyhyitä hetkiä, mikä pitäisi muistaa harjoittelussa. Pennulle lyhyemmät pätkät vaikkapa useampaan otteeseen!







Tosiaan myös Helga pääsi touhuilemaan tokoa siskoni kanssa. Kaksikko teki ruutua targetilla, johon shelttimys sinkoaa vauhdilla. Lisäksi kaukojen vaihtoja opiskeltiin, joissa todettiin että Helga on hypännyt ala-asteen ohi suoraan yliopistoon, sillä seisominen olisi ollut todella helppo vaihtaa, mutta istu ja maahan oli todella hankalia. Vinkkailin siskolle, että mitä voisivat jatkaa yhdessä kohti alokasta ja eiköhän nuo puuhaile keskenään ahkerasti. Seuraamista käytiin läpi myös, jossa neiti edistää, mutta reagoi hyvin pieniin muutoksiin, kuten vasemmalle ympyrän kiertämiseen, jolloin paikka parani heti. Ja oli hauska huomata, että nössö sheltti leikkii täysillä, mun kanssa se arastelee, mutta siskoni kanssa se veti lelua oikein kunnolla!







Myös sunnuntaina 26.7. 8 vuotta täyttänyt russelsson pääsi työn touhuun treeneissä! Arvon veteraani esitteli hienoja seuraamistaitojaan, harmittaa kyllä toisaalta, että kisat jää väliin, koska onhan tuo otus nyt ihan liekeissä. Miksei se ollut tuommoinen vauhtipallo, kun kisattiin? (voin vastata itsekin, vaadin liikaa, tavoitteet silmissä treenaaminen tappoi russelin motivaatiota, ohjaajan moka)




Mut on kyllä todettava, että mulla on ihan huipputiimi kasassa! Tyypit ikuistettuna ryhmäfotoihin 23.7.2015 <3

Virallisempaa otosta, jonka Cici päätti tuunata näköisekseen : D

Mun tiimi, paras tiimi<3

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Liebster Awards


Kiitos haasteesta Sannille !

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Sääntöjä: 
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Haastajan kysymykset:

1. Kuinka päädyit ottamaan juuri tämän rotuisen koiran/koiria?
Jackrussellinterrieriin päädyttiin oikeastaan aika lailla vahingossa. Tarkoitus oli ottaa arviolta keskikokoiseksi tai pienemmäksi kasvava sekarotuinen koira ihan alkuun. Sopivaa pentua ei tahtonut löytyä, joten seuraavaksi suunnattiin katseita eläinsuojeluyhdistykselle, josta toki myös aikuinen kodinvaihtaja olisi ollut tervetullut. Kuitenkaan meille ei sieltäkään omaa koiruutta löytynyt, joten suunnattiin katseita kohti rotukoiria. Äitini kaveri ehdotti minulle aktiiviseksi, pieneksi koiraksi jackrussellinterrieriä ja siitä se ajatus sitten lähti...

Belgianpaimenkoiraan kimmoike tuli, yllätysyllätys, koirahullun päiväkirjoista. Rakastuin ajatuksissani jo kirjan päähahmon gronttuun, Daraan, ja halusinkin sitten joskus tulevaisuudessa oman Daran. Alunperin katselinkin sillä silmällä lähinnä mustia pitkätukkia, mutta sivusta seuraillessani ei mustista löytynyt sellaista, joka olisi todella iskenyt. Mutta tervuista niitä löytyi, treenikaverien tervut saivat rakastumaan tähän muunnokseen. Ja sille tielle jäätiin!

2. Jos koirasi olisi ihminen, mitä se tekisi työkseen?
Cici olisi hyvä varas. Cicillä on viaton ulkomuoto, josta ei voisi päätellä, että se haluaa tehdä jotain pahaa, mutta jatkuvasti se punoo omia pikku juoniaan. Se tarkkailee mielellään ihmisiä ja niiden liikkeitä sekä iskee tarvittaessa, jos näkee tilaisuutensa koittaneen. Sujuvasti se osaisi lieroilla tilanteesta kuin tilanteesta pois suloisella ilmeellään ja selittelemällä.

Varma taas olisi oiva poliisi. Kaikki tehdään just niinkuin laissa luetaan eikä turhia sovelleta. Varma käräyttää myös mieluusti Cicin pahoista teoistaan mulle. Varmalla on myös hyvä pokerinaama, vakavasti suhtautuminen tärkeisiin asioihin on tärkeää!

Vimma nuoresta iästään johtuen sopisi hienosti sirkuksen pelleksi. Pieni neiti ei ole oikesti tyhmä, mutta pelleilyllään tekee itsensä jatkuvasti naurun alaiseksi. Temppuja se yrittää tarjota, mutta usein ne ovat hieman epäonnistuneita, jotka tekevät niistä kovinkin hupaisia. Ja se tykkää esiintyä ja olla mieliksi ihmisille, joten olisi varmasti omimmillaan saamassa ablodeja ihmisiltä ja saamassa naurut itselleen.

3. Mitä koirasi syö?
Cici syö raakaruokaa, lihaa, kasviksia ja ohessa vitamiinit ja öljyt. Varma syö Profinen Energy -ruokaa. Vimma syö Belcandon Puppy -ruokaa, mutta siirtyy seuraavaksi saman merkin junioriruokaan.

4. Koirasi hassuin tapa?
Cicillä on sohvalla oma paikka. Tai ainakin se on niin itse päättänyt, joten sen on aivan pakko päästä siihen. Jos joku istuu Cicin paikalla, niin se puskee väkisin syliin ja yrittää päästä paikalleen nuollen ja puskien, joskus jopa hieman tassuillaan kaapien. Päättäväinen jääräpää!

Varma kiljuu ja huutaa kotiin tullessani niin kauan kunnes pääsee syliin tai halaan sitä suurieleisesti. Todella hienosti opetettu tapa niin minulta kuin koiralta, mutta se on kaikessa raivostuttavuudessaan niin hellyyttävää..

Vimmalla on ns belgin hymy. Eli innostuessaan se irvistelee ja näyttelee hammaskalustoaa.. Belgi-ihmiset ainakin tietää, mitä tarkoitan?

5. Hetki, jolloin olit erityisen ylpeä koirastasi?
Cicin elämän toisen virallisen tokokokeen, josta saatiin ensimmäinen ykköstulos, jälkeen olin niin ylpeä meistä koirakkona. Sain pidettyä pakan kasassa edes joten kuten kohtuullisesti, paikalla makuu onnistui, joka oli kompastuskivemme ja tehtiin parhaamme. Tulos, jonka eteen oltiin tehty jo viitisen vuotta töitä, oli myöskin sen arvoinen!

Varman kanssa mieleenpainuvimmista hetkistä kiteytyy tähän videoon:
Olin jo nimittäin luovuttamassa koko noudon suhteen ja tämän semman piti olla ns viimeinen oljenkorsi, jonka jälkeen ajattelin luovuttaa ajatuksen suhteen, että Varmalle voisi nättiä pitoa edes saada. Ja kuinka ollakaan, tämä hetki on myös muovannut mun ajatuksia koirankouluttamista yleensä ottaen suuresti. Toiminee siis eräänlaisena käännekohtana mun toko vs. tottis -asettelulle..

Vimman ylpeyden aiheet ovat ehkä hieman yleisluontoisimpia. Olen kyllä kovin ylpeä neidin saalisvietistä ja sen kantavuudesta hetkiin, jolloin itsevarmuus ei vielä kanna. Halusin vietikkään pennun ja sen sain, nyt ei auta kuin leipoa neidistä oman elämänsä supervalio !

6. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten?
Cici: Itsenäinen, jääräpää, ovela, suloinen, nälkäinen
Varma: Uskollinen, luotettava, tarkka, motivoitunut, söpö
Vimma: Häslä, pidättyväinen, nopea, kaunis, lapsellinen

7. Oletko koskaan harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä?
Valehtelisin, jos sanoisin etten olisi koskaan harkinnut. Mitenkään vakavia suunnitelmia ei ole koskaan ollut, mutta olen leikitellyt ajatuksella, että joskus kasvattaisin belgejä. Kennelnimi olisi jo keksittynä valmiiksi, mutta uskoisin, että sille ei käyttöä tulisi. Mielenkiinnosta olen ajatellut käydä kasvattajakurssit, jotta oppisin lisää. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan, jos hyvä koira sattuu käsiin, jolla on rodulleen jotain annettavaa, mutta tämän hetken tietotaidolla minusta ei kasvattajaksi olisi.

8. Rotusi plussat ja miinukset?
Jackrusselleista en lähde sanomaan mitään, koska Cici on kaikin puolin poikkeuksellinen terrieri kaikessa pehmeydessään ja laiskuudessaan. En siis rotua koe tuntevani niin paljon, että osaisin sen kummemmin eritellä. Cicistä yksilönä toki voisi plussat ja miinukset listaillakin.

Belgianpaimenkoira, tervueren:
+pk-oikeudet
+helppohoitoinen turkki (harjaus silloin tällöin riittää)
+harrastusmahdollisuuksien laajuus
+helppo motivoitava
+kiintyy omaan perheeseensä vahvasti
+energisyys
+/-todella nopeita oppimaan, niin hyvässä kuin pahassa
-terävyys
-terveysongelmat niin psyykkisellä kuin fyysisellä puolella
-jakautuminen näyttely- ja käyttölinjoihin (mielestäni koiran tulisi sopia sekä käyttöön että näyttöön, kummankaan ei pitäisi ns eliminoida toista)

9. Suloisin pentukuva koirastasi?
Cici

Varma

Vimma

10. Pelkääkö koirasi jotain?
Cici pelkää ukkosta, kovia ääniä, lyttynaamaisia koiria ja hieman mustia koiria, koska rottweiler hyökkäsi sen kimppuun, kun se oli pentu. Ja varmasti muitakin, mutta just nyt ei tule mieleen paitsi toki perinteisesti uusi vuosi on kamalaa aikaa kovien rakettien paukkeiden takia. Varma ei mielestäni pelkää mitään, on asioita, joista se ei pidä, muttei se niitä pelkää. Vimma taas on mörköiässä, joten sen mielestä päivittäin joku uusi juttu voi olla pelottava, vaikka edellisenä päivänä ei olisi ollutkaan eikä olisi sitten seuraavanakaan...

11. Jos et saisi ottaa enää samanrotuista koiraa, minkä rodun valitsisit ja miksi?
Eipä tarvitse kahdesti miettiä, skotlanninterrierin! Rotuun rakastuin äitini kaverin kautta, jolla skotlanninterriereitä oli junior handlerissa kisatessani kolme ja nykyään lauma on tainnut hieman kasvaakin.. Mielettömän ihania jästipäitä, joilla luonnetta riittää enemmän kuin laki vaatii! Jos skotti mulle jossain vaiheessa tulee, niin sillä olisi oma roolinsa näyttelytähtenä ja mahdollisesti mejäilemäänkin se pääsisi. Mutta skotti tulee joskus laumaani, se että milloin, onkin suurempi mysteeri!

Haastan Marikan, Ellan, Minnan, Bean ja Marikan ! Koska mielikuvitukseni on huono, niin kierrätän Sannin keksimät kysymykset eteenpäin !

Kysymykset haastetuille:

1. Kuinka päädyit ottamaan juuri tämän rotuisen koiran/koiria?
2. Jos koirasi olisi ihminen, mitä se tekisi työkseen?
3. Mitä koirasi syö?
4. Koirasi hassuin tapa?
5. Hetki, jolloin olit erityisen ylpeä koirastasi?
6. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten?
7. Oletko koskaan harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä?
8. Rotusi plussat ja miinukset?
9. Suloisin pentukuva koirastasi?
10. Pelkääkö koirasi jotain?
11. Jos et saisi ottaa enää samanrotuista koiraa, minkä rodun valitsisit ja miksi?

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Voihan yskä!

Voihan Kotkan yllä jylläävä kennelyskä. Se tosiaan tavoitti myös meidän lauman ja poissa pelistä niin sanotusti ovat Cici ja Varma. Edellisviikon maanantaiaamuna Varma räki ruohon sekaista limaa, joten luulin sen johtuvan vain heinän syönnistä. No illalla jälkitreeneissä neiti niiskutteli ja köhi sekä kotona treenien jälkeen irtosi jo ihan pelkkää limaa. Cici liittyi tähän nuhakerhoon keskiviikkona, mutta nyt alkais olemaan vanhuskaarti kunnossa. Voipuneita ovat toki molemmat ja ruoka on maistunut niin ja näin jopa super ahneelle russelille, mutta pikku hiljaa parannellen ja lyhyitä lenkkejä tehden. Sivussa ollaankin sitten pari viikkoa kaikesta ohjatusta harjoittelusta, jottei levitettäisi tautia eteenpäin. Laskeskelin tässä, että varoajat pitäisi olla meidän puolella sen suhteen, että 1.8. pentunäyttelyyn voidaan mennä hyvillä mielin!

Mutta tosiaan nyt Vimma on saanut paljon huomiota, käytiin neidin kanssa kävelemässä Kotkan saarella, likka kävi uimassa ihan kunnolla meressä, vaikka tyyli nyt olikin kuin neiti olisi lähinnä hukkumassa. Vimma lähti myös mukaan Valkmusan lenkille, jossa se riehui mennen tullen norfolkkeja kiusaten kallioilla ja pusikoissa. Ollaan myös tehty jälkeä kimpassa ja taisteltu viimeistä maitokulmuria vastaan. Perjantaina annoin belgeille rustoluut ajatuksella, että sinnikäs yläkulmuri lähtisi luuta purressa. Hammashan löytyi lattialta lauantaina, mutta niin löytyi myös ulostetta kämpästä. Nooh, tulipahan halvemmaksi kun siivoili jätöksiä kuin että olisi eläinlääkärissä joutunut hampaan irroittamaan. Tosiaan nyt on kaikki kulmuritkin jo vaihtuneet ja purenta tässä vaiheessa näyttää hyvältä. Punnitsin Vimman myöskin perjantaina ennen ripulihässäkkää, jolloin painoa oli 13,5kg sylistä punniten. Samaa koko luokkaa ovat myös muut pentueen tytöt, joten hyvää tahtia taitaa neiti kasvaa. Vaikka minusta se vaikuttaakin jäätävänä suurelta !



Telma rrrrakastaa kieliä <3


Telmalla oli pusufiilis Valkmusan lenkillä ;)

Ennen kuin tämä kennelyskäfiasko sai varmuutensa, ehdimme tosiaan peltojälkitreeneihin belgien kanssa. Siihen treeniin liittyy omat vibansa, kun auto ei sitten lähtenytkään akun tyhjenemisen myötä käyntiin, mutta se on taas eri tarina.. Vimmalle talloin n. 70 m jäljen, joka oli joka askeleelta namitettu ja päässä oli purkki. Varmalle talloin n. 100m jäljen, jolla oli vain kuusi keppiä. Vimma tekee nättiä, maavainuista ja tarkkaa työskentelyä. Hieman sitä häiritsee treenikaverit, jotka kävelevät mukana, mutta tekee vain hyvää tottua heti alusta asti myös häiriöön. Varmalle jäljelle olisi voinut laittaa myös nameja, mutta ajattelin ettei se niitä söisi. Jäljestäminen ei järin tarkkaa ollut ja siihen olisi nyt pellolla hyvä tarttua, joten jatkossa keppien välille ihan muutamia namejakin olisi tarkoitus laittaa. Keppimotivaatio kun ei meidän ongelma tosiaan ole. Nyt kun saan vain neitiä paranneltua, niin olisi tarkoitus alkaa janoja treenailemaan, jos saisi neidin metsäjäljeltäkin koekuntoon!

Vimma on myös hieman pentutottistellut. Keskittyminen on hyvää, kun saadaan olla kaksin kentällä tai no parkkipaikalla tässä tapauksessa, kun kentälle ei asiaa ole, kun muu lauma sairastaa. Keskittyminen voisi olla parempaa, mutta pikku hiljaa neiti kykenee aktivoitumaan mua kohden yhä paremmin. Pikku hiljaa olen alkanut totuttamaan Vimmaa siihen, että siirtyisin itse Vimman sivulle Vimman ollessa istumassa. Keskittyminen meinaa herpaantua, joten suurin askelin on turha lähteä etenemään. Mutta pikku hiljaa! Lisäksi Vimma on muistutellut kosketuslätkää ja se sujuukin sisällä jo tosi hienosti, pitäisi alkaa siirtämään sitä myös ulos..




Kennelyskä ei olisi voinut yhtään huonompaan saumaan sattua pentunäyttelyä ajatellen. Vimma olisi ehdottomasti kaivannut harjoittelua mätsäreistä, missä on suuria väkijoukkoa ja koiria, mutta minkäs huonolle tuurille mahdat. Olenkin nyt pakottanut kaikkia keksimiäni ihmisiä katsomaan pennun suuhun ja lääppimään sitä. Minuun se luottaa, joten kehään pentunäyttelyssä menee Vimman kanssa minä itse. Ei mennyt ihan niinkuin kuvittelin, että mua ei Vimman näyttelyhihnan perässä nähtäisi, mutta ainakiin tässä pentuvaiheessa ja mörköillessä ei oikein ole vaihtoehtoja. Vimma pyrkii hieman väistämään, mutta saan Vimman pidettyä siten, että se jossain määrin kykenee rentoutumaan käsittelyyn. Hampaiden näyttäminen ei ole mikään lempijuttu, mutta sekin siedetään. Luumäellä tervupentuja on yhteensä viisi, Vimma ja neljä Mustantuiskun kasvattia. Saa nähdä, tavoitteita ei ole, muuta kuin että Vimma ei saisi slaagia ja käyttäytyisi edes joten kuten asiallisesti.

Seisotustreeniä, Vimma 2pvää vajaa 5kk<3

Mörköjä Vimman elämään tosiaan mahtuu näyttelylääpinnän lisäksi ties mitä, rapisevat roskapussit ja kolisevat kupit jne.. Mutta toivon, että tämä olisi vain vaihe, jonka yli päästään, kun jaksan vain itse tuottaa Vimmalle positiivisia kokemuksia. Ja muistan, ettei Vimma ole Varma, niin pitkälle päästään!

Nyt pitäisi vain malttaa antaa Varmankin parannella rauhassa, sillä treenikuume on jo polttava.. Kaikenlaisia suunnitelmia on tehty myös Varman pään menoksi, mutta palaillaan niiden pariin, kun köhä on selätetty! Russellssonille pitäisi hakea seuraava kipulääkekin, sillä ne ovat selkeästi toimineet, neiti voi muuten elellä normaalielämää eikä kipuile. Tosin jääräpää luulee olevansa ehkä turhankin terve silloin.. Mutta me jatketaan parantelua ja toivon, ettei hetkeen tarvitsisi tämän jälkeen kenenkään sairastella!





torstai 16. heinäkuuta 2015

Varma 3v, 11.7.2015

Rakas varjoni, ajatukseni, pieni taskubelgini täytti 11.7.2015 kolme vuotta.. Ilman Varmaa mulla ei olisi Vimmaa nyt, ilman Varmaa mun elämä ei pyörisi lähes täysin koiramaailman ympärillä, ilman Varmaa olisi yksi unelma täyttymättä, ilman Varmaa en olisi minä. Pieni suuri koirani, aina valmiina olkoon tehtävä sitten toimia harrastuskoirana tai halibelginä, kun muu maailma tuntuu kaatuvan niskaan, niin Varma on aina täysillä mukana. Varma on syy, miksi viime vuosi kaikkine muutoksineen oli siedettävä, Varman takia jaksoin raahautua treenaamaan ja sain itseni mukaan uusiin ympyröihin. Marille kiitos tästä kultakimpaleesta, paremmasta ei väliä, koska Varma on varmasti parhain mahdollinen Varma <3



1, 2 & 3v poseeraukset <3

<3

Ps. Tiedän kyllä, että junaraiteilla ei saisi olla, mutta kuvauksista ei seurannut kenellekkään harmia paitsi sille yhdelle etanalle, jonka päälle Vimma käveli...

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Mitä Vimma duunaa loppuvuonna 2015?

Olen ihminen, joka rakastaa tehdä listoja. Ne selkeyttää mulle todella paljon asioita ja suunnitelmia. Niiden mukaan on helpompi jäsennellä ajatuksiaan konkreettisiksi kokonaisuuksiksi ja niistä huomaa helposti, jos jokin palanen uupuu. Pohdiskelin yhtenä iltana Vimman tulevaisuuden suunnitelmia ja lähinnä syksyn osalta. Vimma on aika pitkälle saanut elellä pentuarkea sen kummemmin paineita ottamatta. Toki ollaan käyty sosiaalistumiskautena tutustumassa kaikkiin lajeihin ja niihin liittyviin paikkoihin, mutta varsinaista suunnitelmaa mulla ei ole ollut, että mitä lähtisin opettamaan vaan kentälläkin käydessä ollaan lähinnä kimpassa fiilistelty ja pidetty hauskaa.

Vimma 4kk 2vko 6pvä ;)

Sara joutui kauhukakaran handlaushommiin!

Harjoiteltavia asioitahan on todella paljon ja yksi suurimmista hankaluuksista ilmenee näyttelyitä pohdittaessa. Vimma ei pidä lääppimisestä lainkaan, joten siihen siedättäminen tulee olemaan luultavasti pitkä tie. Pahimmillaan Vimma yritti näyttää hampaitaan, mutta nyt se vaihe on ainakin näillä näkymin ohitettu. Väistäähän neiti yrittää, mutta kun tilaisuutta ei anna, niin alistuu se kohtaloonsa. Hampaat näytetään jo varsin hienosti, etenkin nyt, ku likka suostuu ottamaan hampaita tarkistavalta nameja, aiemmin Vimma ei kyennyt syömään kyseisessä tilanteessa. Harjoiteltavaa siis löytyy jo pelkästään lääpinnän osalta. Puhumattakaan ravista ja seisomisesta, niiden osalta ollaan aivan alkutekijöissään. Eihän tässä olisikaan kuin reilu pari viikkoa ensimmäiseen pentunäyttelyyn...

Pk-lajien osalta järin maata mullistavia suunnitelmia ei ole. Jäljen osalta olisi tarkoitus tehdä pellolla tarkkuutta. Olen myös alkanut jo opettaa, että purkille mennään maahan, jonka avulla olisi tarkoitus myöhemmin opettaa myös esineiden ilmaisu. Purkkia ajattelin hyödyntää myös haun puolella, opettaakseni näytölle asennon, sillä oletettavasti Vimmasta rullakoira tulevaisuudessa tulee. Ilmaisulla ei tosin ole kiire, koska tarkoituksena olisi opettaa Vimma mahdollisimman valmiiksi maaston osalta ennen kuin ilmaisua mukaan sotketaan. Hyvää fiilistä metsään olisi tarkoitus saada leikittämällä, jolloin myös motivaatio maalimiehiin kasvaisi. Mielikuvaharjoituksin olisi tarkoitus saada nenää auki ja samalla suoruutta pistoihin. Nenäharjoituksia olisi tarkoitus tehdä myös esineruudun osalta, Kertaalleen tehtiin ns partiointitreeniä, jossa paljon esineitä oli ripoteltu pienelle alueelle ja aina Vimman reagoidessa oli älyttömät bileet. Hyvin älysi ainakin silloin, joten jatketaan sen parissa tämä syksy.



Agilityn osalta ei olla vielä hirveästi tehty mitään. Putkeen Vimma juoksee varsin mielellään ja pieni pimeä kulmakaan ei menoa haittaa. Neiti on vaan sen verran reikäpäänä, että esteille en järisyttävästi halua pentua viedä, jottei se itseään siellä hajottaisi. Kuitenkin agilitya varten olisi tarkoitus opettaa kiertämistä ylipäätänsä. Kontaktilaatikkoa hyödynnän 2on2off-kontakteille, joita ajattelin ainakin puomille ja keinulle. A-esteelle olisi tarkoitus saada aikaan hienot juoksukontaktit Vimman etupäätä säästääkseni, joten matolle pitäisi saada juoksutuksia. Tätä varten pitää vielä treenata kuolleelle lelulle juoksemista. Lähdössä odottamista tulee harjoitella ja jo valmiiksi pitää alkaa kiinnittää huomiota lähtöasentoon, jotta ei käy kuin Varman kanssa, että se alkaa valumaan. Lisäksi koska hallilta löytyy putken puolikkaat, niin niillä alan opettamaan suoria ja etenemistä pikku hiljaa. Siinä onkin jo ihan hirmuinen määrä touhuttavaa! Koska kuiviltaan ilman esteitä voi harjoitella jo erinäisiä ohjauskuvioita, persjättöä, valssia jne...

Tokon ja tottiksen parissa painitaan keskittymisen kanssa. Terävän pienen belgin alun ollessa kyseessä, niin kaikki mahdollinen ympärillä kiinnostaa ja tahtoo viedä keskittymisen itse asiasta. Keskittymistä unohtamatta olisi pikku hiljaa tarkoitus tarttua myös tekniikoihin.. Kontaktilätkän läiskiminen ollaankin jo aloiteltu lähinnä ruutua varten. Kiertämistä tulisi harjoitella myös tokoa varten, sillä merkin kierto tulee sielläkin vastaan ja kiertämistä voi käyttää hyödyksi luoksarin stopeissa. Kaukokäskyjä pitäisi alkaa jumppaamaan lihasmuistiin, jos siitä nyt mitään hyötyä ikinä onkaan. Eteentuloa ollaan jo pienesti lähdetty vahvistelemaan sen kautta, että Vimma haluaisi olla liki minua mun edessä. Leikkiminen on iso osa palkkausta ja näkyy myös eri liikkeiden osina, joten luopuminen ja kahden lelun leikki tulee pyörimään mukana pitkään. Pitämistä saatetaan harjoitella lähinnä ns. rauhavaiheen kautta, mutta muuten ei lähdetä sitä vielä työstämään. Mutta paikalla olemista voisi pikku hiljaa alkaa vaatimaan, koska Vimmalla on ilmeisesti aina muurahaisia takalistossa.

Dreamteam Varman synttäreiden kunniaks 11.7.2015 <3

Koetin pitää ajatukseni mahdollisimman realistisina ja huomioida Vimman ominaisuuksia ylipäätänsä. Keskittyminen on suurimpia haasteita Vimman kohdalla, sillä vaikka moottoria löytyisikin saaliin ja ruokahalun puolelta, niin silti muu maailma vie helposti voiton aina mistäkin syystä, joskus vähän jännittää, joskus lehti lentää ja se on tosi kiinnostava jne.. Ja paljolti varmasti riippuu myös siitä, miten Vimma siedättyy muihin ihmisiin, sillä ne on todella pelottavia ainakin vielä tässä kohtaa. Paineita ei ole ja pennun tahtiin mennään, mutta joitakin suuntaviivoja olisi nyt piirrettynä!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Agilitymasennus on selätetty !

Toukokuussa kisattiin viimeisimmän kerran agilityssa Varman kanssa. Ilmassa oli turhautumisen merkkejä, niin koiran kuin ohjaajan puolesta. Tehtiin ihan eri rataa, oltiin kaksi yksilöä eikä koirakko kuin olisi kuulunut olla. Treenien jälkeen turhautti, treeneissä turhautti ja pakkotauko agilitysta tuli tarpeeseen. Juoksujen lopun lähestyttyä tartuin vihdoin ja viimein tähän agilityongelmaan, mikä painoi mieltä. Tuijottelin useampia meidän vanhempia treenejä ja kisavideoita pohtien, että missä ollaan menty pieleen, mikä toimii ja missä olisi kehitettävää.

Kotka 17.5.2015 rata 1
Kotka 17.5.2015 rata 2

Tosiaan kisoissahan rimoja on roiskunut oikein olan takaa, kuten on myös treeneissäkin. Kaarrokset ovat vaatineet lentokentän laskeutumisalustaksi ja Varma yrittää häröillä kontakteilla. Varma sinkoilee minne sattuu, kun irtoavaksi on opetettu ja minä tuskailen sen kanssa, kun se ei ole lapasessa. Ranskalaisin viivoin (palleroin) havainnot, mitkä tuli mieleen videoita tuijotellessa:

  • Varma vaatii jatkuvasti liikkuvat jalat myös ohjaajalle, tönkköjaloin ei yksinkertaisesti voi ehtiä ohjauksiin
  • Lähdöt ja erityisesti ensimmäinen rima vaativat oman uuden rutiininsa
  • Ohjaukset tulee tehdä loppuun, turha kiire pois!
  • Häiriöesteet on hankalia, koska Varmahan irtoaa mieluusti suoraan edessä näkemälleen esteelle, olkoon se mikä tahansa, jos ohjaus on ala-arvoista
  • Tärkeä muistutus itselleni. Varma on koira, joka antaa itsestään joka ikisellä suorituksella 100%. Jotta olet koirasi tasolla, niin pitää ohjaajanakin antaa se 100%. Varman kanssa ei ole olemassa ns hömppäaksaa, koska Varma menee aina täysillä, ei se löysäile. Joten jos päätät treenata Varman kanssa aksaa tai lähteä kisoihin, niin keskity täysillä ja ole koirasi arvoinen!
  • Kontaktiesteille vaihtelua, jottei opi rutiineja, että kisoissa ja treeneissä olis eri kuviot. Kontaktipitoajan vaihtelut ja oma sijoittuminen!
  • Varma ei kaarrata tahallaan. Se kaarrattaa, koska annat ihan itse sen kaarrattaa. Varma kääntyy tiukastikin, jos vaadit ja ohjaat kunnolla ja täsmällisesti..
Teknisesti ja ohjauksellisesti haluaisin, että Varman kanssa olisi käytössä kisoissa kaikki perusohjaukset, valssit, persjätöt ja takaaleikkaukset. Näiden variaatiot on sitten oma lukunsa, mutta kun perusohjaukset on hanskassa niin päästään jo aika pitkälle. Pitää poistua omalta mukavuusalueelta ja uskaltaa vääntää myös persjättöjä ja takaaleikkauksia enemmän, jos ne ovat radalla tarpeen. Lisäksi vedättämistä, suoria ja lähtöjä tulee erityisellä huomiolla harjoitella.

Palleroihin palaten, niin lähtöihin on ehkäpä jo mahdollisesti löytynyt SE juttu. Tosiaan Kantoluodon tottiksissa käytiin läpi hyppytekniikkaa metriselle. Saatiin huomiona, että Varma on hypylle lähtiessä todella lysyssä asennossa ja paino on pääasiassa etupäällä. Samahan se on myös agilityradalle lähtiessä, Varma kyttää milloin se pääsisi radalle suorittamaan, ja istuma-asento on hieman kyseenalaisen näköinen. Tämän viikon treeneissä kokeiltiin ensimmäistä kertaa asetella Varma lähtöön ryhdikkääseen asentoon ja mitäpä vielä! Kaikki lähtörimat pysyivät! Saa nähdä, oliko vain hyvää tuuria, mutta uskon, että tuolla lähtöasennolla on ollut vaikutuksensa siihen, että rimat lentelee lähdössä.

Videolta näkyy tosiaan se uusi lähtöasento ja hieman, miten Varma oikein hyppääkään...

Hyppytekniikkaa on tosiaan pakko vääntää ainakin sille metriselle, koska jo 70cm korkean esteen suorittaminen on Varmalle teknisesti haastavaa. Kyllähän se siitä yli menee apinan raivolla, mutta se kuinka siistin näköinen hyppy on, onkin taas eri asia. Ei kuitenkaan olisi tarkoitus hajottaa koiraansa kolmevuotiaana vain siksi, että se hyppää rumasti. Kuten arvata saattaa, niin Varma hyppää varsin etupainoisesti. Nyt ollaan tehty set-point harjoitusta pk-esteellä. Korkeudet on olleet yleensä 50-60-70-60-50, koska jo 70cm on haastava. Joka treenillä neiti siirtää painoaan paremmin takaosalle, mutta tekemistä riittää. Toivon mukaan tämä treeni metristä pk-estettä varten auttaa myös agin rimoihin..

Mutta tosiaan, kaiken kaikkiaan olen nyt todella hyvin mielin palaamassa takaisin agilityn pariin. Hetken tuumaustauko on tehnyt hyvää sekä koiralle että ohjaajalle. Alkuviikon agitreenit meni todella upeasti, oltiin yhdessä koirakko ja tehtiin hyvää rataa. Uskalsin yrittää pieniin väleihin ohjauksia ja tein niitä ajoissa, jolloin se aina-kaarrattava-Varmakin kääntyi hienosti pienessäkin tilassa. Ei voi koira lukea ajatuksia huonoilla ohjauksilla, joten ihan voi tsekata peiliin taas vaihteeksi.. Kisojakin voisi taas pikku hiljaa katsella... 8)

KPH:n hakuleiri 3.-5.7.

Tämän kesän ensimmäinen leiri olisi tosiaan takana päin. Saman tien kun kuulin, että seuramme järjestää leirin, olin samoin tein ilmoittautumassa mukaan. Alunperin leirillä oli tarkoitus olla muitakin lajeja mukana, mutta vähäisen kiinnostuksen vuoksi leiri kutistui hakuleiriksi, mutta en pistä ollenkaan pahitteeksi, koska meillä oli hyvä porukka! Kouluttajana leirillä oli Henriikka Havukunnas, jolla itsellään on vuosien kokemus haun harrastamisesta ja tänä vuonna hänet nähdään gronttuneitinsä kanssa PK-SM:ssä haun parissa.

Valkohampaan Au-Au "Naku" Henriikan mainio gronttuneiti :)

Perjantaina meillä oli lähinnä teoriaa ja keskusteltiin siitä, minkälaisia treenejä olisi luvassa lauantaina ja millaisia ongelmia koirakoilla oli. Varmahan tosiaan on taipuvainen etsimään silmillään ja toinen on, että rullaa se palauttaisi mielellään metsästä samaa reittiä kuin metsään mennessäkin. Henriikan painottamista motivaatiosta ja nenätyöskentelystä Varmalla on motivaatio tekemiseen kunnossa, mutta nenätyöskentelyssä olisi tosiaan parantamisen varaa. Nämä kaksi asiaa olivat Henriikan näkemyksen mukaan haun kulmakivet, mihin onkin helppo yhtyä. Etenkin nyt näin silmillä etsivän koiran kanssa!

Edellisten lisäksi itselleni on vielä hieman epäselvää, mitä oikeastaan meillä on maastojen osalta treenattavaa, jotta oltaisiin koevalmiita. Tottakai tiedän, että valmiita ei olla ja treenattavaa olisi ja paljon, mutta mitä ihan konkreettisesti. Nyt tiedän ainakin, että tyhjiä olisi hyvä treenata, koska niitä on ihan turha alkaa pelkäämään. Tyhjiä tulee kuitenkin väkisin radalle kokeissa jo alokkaassakin. Erilaisia maalimiehiä tulee treenata myös ja riittävän pitkää rataa. Ilmoittautumisia ei olla tehty myöskään juurikaan sekä näyttöjä ollaan tehty tähän mennessä lähinnä 20cm liinan pätkällä, josta olen vain ottanut kiinni ja päästänyt koiran menemään näytölle. Feikkikaatumisia näytölle menoihin ja muita "katastrofeja", joita kokeessa voi sattua, pitää harjoitella vielä. Mutta oli kiva saada ajatuksia ja hieman näkemystä, mihin suuntaan sitä pitäisi seuraavaksi taas lähteä!


"Vie koira hetkeksi pois, kun maalimies piiloutuu." Mikäs siinä, kun on 17kg kääpiöeläin ;)

Lauantain ensimmäiseen harjoitukseen otettiin teemaksi nenätyöskentely. Varman pistothan on rakennettu haamuin, joten niitä hyödynnettiin nytkin. Tehtiin pistoja, joissa maalimies ensin näyttäytyi, jonka jälkeen vein koiran pois. Maalimies siirtyi radalla lähemmäs keskilinjaa, muttei kuitenkaan suoraa linjaa, vaan siten, miten koiran olisi mahdollisimman helppo saada haju juostessaan suoran piston, jolloin tuulien lukeminen oli tärkeää. Lisäksi maalimies piiloutui todella hyvin, jottei koira vahingossakaan löytäisi ukkoa silmillä. Nämä toimivatkin Varmalle, mitä parhaiten, nokka aukes heti koiran törmätessä hajuun!

Toiseen harjoitukseen otettiin teemaksi rullailmaisut. Tehtiin niitä ääniavuin, siten että kun Varma lähti palauttamaan rullaa, niin siirryin itse metsän puolelle vastaan, jolloin V:n oli helpompi palata rullan kanssa edeten. Saatiin muutamia todella hyviä etenemisiä! Pitää myös itse muistaa vähentää pikku hiljaa apuja rullan palautukseen. Lisäksi omaa liikkumista ei tarvitse aina ilmoittaa huutelemalla "täälläpäin" vaan köhiminen ja tömistelykin voi toimia yhtä hyvin, mielikuvitusta vaan peliin!



Vimma-pieni oli mukana tallomassa rataa molempina päivinä ja siedättymässä ihmisiin. Metsässä likka oli varsin reipas ja uskaltautui syömään täysin vierailta maalimiehiltä herkkusia. Henkka tosin totesi, että koska Vimma menee syömään namit itsensä pitkäksi venyttäen, niin se vain ruokkii ennestään olevaa epävarmuutta. Leikkiminen olisi parempi, jos Vimma vain leikkii. Ja noh, Vimmahan leikkii. Lauantaina mulla ei ollut treeniliivin taskussa muuta kuin geelipallot, mutta paremmat olisi pehmeät lelut, joita Vimma pääsee kunnolla puremaan ja repimään. Sunnuntaina neiti varastikin jonkun leiriläisen kassista purutyynyn, jota likka tykkäsi repiä kovastikin. Pitäisi tuunailla omiin treeneihin muutama tyyny, jotka olisivat liinan päässä, jotta niistä saisi saalismaisemmat. Lisäksi kyselin hieman vinkkiä, miten saada Vimmasta parempi nenänkäyttäjä jo pennusta. Hyvä keino Henkan mukaan olisi tehdä mielikuvaharjoituksia, jolloin saadaan säilytettyä suorat pistot, mutta nenän käyttö olisi heti alkuun mukana. Pitää testata, kun seuraavan kerran treeneihin päästään!





Sunnuntaina Varmalle halusin kokeilla valvovan silmän alla tyhjää pistoa. Lisäksi haluttiin vahvistaa nenän käyttöä, joten otettiin alkuun muistikuvapari. Tämän jälkeen se pelätty tyhjä, jonka jälkeen suoran piston vahvistaminen siten, että kun lähetin Varman ns valmiille, niin tulikin apuääni metsästä. Viimeinen pisto nostattavana eli pakeneva ukkeli metsään. Muistikuvilla Varma teki tosi hienoa duunia, todella suorat pistot ja hieman outo laatikkopiilokin selvitettiin, kun maalimies reagoi oikeaan aikaan palkkauksen kanssa. Ja se tyhjä.. VOU! Pitkään aikaan ei oltu treenailtu laatikkopistoja, mutta Varmapa selvitti tilanteen tosi upeasti ja lähti etenemään oikeaan suuntaan. Hienosti palasi huudettaessa tyhjältä ja oli valmiina lähtemään seuraavalle pistolle. Lopputreeni oli Varmalta totutunlaista työskentelyä, mitä nyt nenäänsä joutui taas käyttämään enemmän, kun ääniavuilla mentiin edelleen.

Varman treeneistä voisikin sanoa pähkinän kuoressa, että Varmalla on tällä hetkellä hyvät suorat pistot ja hyvä maalimiesmotivaatio. Nenänkäyttöä tulisi ehdottomasti vahvistaa edelleen. Nyt olisikin pohdittavaa, että missä määrin painotan ilmaisua ja etsintää. Ilmaisu on selkeästi jo siirretty metsään ja se ymmärtää, mitä siltä halutaan, jos rulla metsässä on. Toki viilattavaa rullien palautuksen kanssa on se, että neiti ei meinaa lähteä etenemään rullan kanssa, mutta sitä pikku hiljaa. Etsinnän osalta tehtävää olisi vielä paljon. Laatikon vahvistamista, tyhjiä, umpipiiloja, nenätyöskentelyn vahvistamista jne.. Luultavasti jatkossa, aiemmasta pohdinnastani huolimatta, aion sotkea ilmaisua ja suora palkkoja. Ajattelin Varman menevän sekoittamisesta hämilleen, mutta leirillä neiti osoitti asian olevan toisin. Lisäksi pohdintaan lähtee, otanko kiintorullailmaisuihin u-rullan vai i-rullan. Nythän meillä on jo u-rulla, mutta kun se on todella epäkäytännöllinen jäädessään kiinni Varman jalkaan yms.. I-rullan kanssa tosin jännittää, tiputteleeko Varma sitä jne.. Mutta vielä ei ole sen ajan murhe :)

Oli kyllä kaiken kaikkiaan todella motivoiva leiri ja äärimmäisen inspiroiva. Varma ei ollut ihan niin toivoton kuin kuvittelin ja Vimmakin sai taas todella hyviä kokemuksia! Loppuun läjäys sekalaisia kuvia leiriltä. Kuvat on Jonna Merimaan ja Matti Lampisen ottamia :)




Bouvier Aino oli ihana neiti 8)


Äärimmäisen vahva pentuni !



Ruutipussi Olga höykytti mennen tullen ;)


Äärimmäisen tyylikäs haku-maalimies :----D

Koutsilta neuvot, Varma tarkkaavaisena jo lähdössä!