tiistai 23. kesäkuuta 2015

Harmaat belgialaiseni, samiksiiko?

Vimma-neiti täytti 4kk 19.6. ja on se todettava, että tuo kakara alkaa päivä päivältä muistuttamaan suuremmissa määrin belgianpaimenkoiraa eikä söpöä pientä pehmonallea.. Luonteeltaan tosin neiti on jo osoittanut olevansa koira isolla K:lla jo parin viikon tuttavuuden jälkeen. Jotenkin tulee ylipäätänsä peilattua Vimmaa ihan hirmuisesti Varmaan kaikessa, mikä on osakseen varmaankin ihan luonnollistakin. Nyt kun ikää on pikku neidilläkin enemmän alkaa eroja näkyä jo selkeämmin.


4kk 4vrk <3

Vimma tosiaan leikkii ja taistelee ihan eri tavalla kuin Varma saman ikäisenä. Osaksi syynä on varmastikin se, että Varman kanssa annoin pennulle turhan paljon vapauksia itse valita tuoko vaiko eikö tuo lelua ja että irroittaako vaiko eikö. Ei varmasti ole vaikea arvata, että toiko ja irroittiko.. Tosin, eipä Varma juurikaan kyennyt leikkimään muuta kuin kotona normaalisti, koska kaikki ulkopuolinen kävi hirveästi häiriöksi. Vimmaa taas jännittää toki vieraat ihmiset yms, mutta esimerkiksi viime viikolla jälkitreeneissä se jännitti ihmisiä, mutta ihmiset unohtuivat ympäriltä täysin, kun heittelin sille palloa ja aloin leikkimään sen kanssa. Vimma leikkii hyvin kahdella lelulla, tuo leluja luokse, irroittaa, luopuu ja malttaa odottaa, jos vaaditaan. Taistelee myös, mikä on jotenkin itselle ihan uutta ja hassua, kun Varmahan ei nykyäänkään oikeastaan taistele, vaan sen juttu on lähinnä saalissinkoilu eikä niinkään repiminen. Jatketaan Vimman kanssa rauhan rakentamista palkalle pikku hiljaa edessäni, luopumisen vahvistamista leluilla sekä tuomista luokse ylipäätänsä kahdella lelulla. Ainaki pentu nauttii palloleikeistä huimasti!


Pallohullun alku ;)

Ylipäätänsä Vimma vaikuttaa hieman kovemmalta kuin Varma. Periksiantamattomampi arjessakin, luoksetulokäskyä kokeillaan, vaikka siitä on saatu palautetta jo useampaan otteeseen, että ei ole valintakysymys kuunnellaanko vaiko eikö. Toisaalta Vimma tuntuu palautuvan palautteesta paljon nopeammin kuin Varma. Varma saattaa jäädä mielistelemään ja ns pyytelemään anteeksi, mutta Vimma ei moisia jää muistelemaan, vaan jatkaa iloisella meiningillä palautteen jälkeenkin. Saa nähdä, miten tulee siirtymään esim tottiksiin. Varmahan ei pakotteita siedä oikeastaan ollenkaan, koska se näkyy heti herpaantumisena. Tällä hetkellä Vimma vaikuttaisi siltä, että pienin pakottein, siitä voisi saada hyvän näköstä duunia irti myöhemmin, kun se jo osaa, mutta sen tulevaisuus näyttää.

Siinä molemmat neidit ovat olleet samanlaisia, että ainakin pentuna ovat molemmat olleet pidättyväisiä ihmisiä kohden. Ihmisten suhteen sosiaalistamista sai Varman kohdalla jatkaa pitkään ja samanlaiselta vaikuttaisi Vimmakin. Hakumetsässä ne jännittää samalla lailla ukkoja, mutta joka kerta luottaa enemmän ja enemmän, ettei se ukko pientä belgialaista syö. Mutta mikä positiivisinta, niin Varmassahan tämä piirre ei enää nykyisellään näy ollenkaan! Haukkuvaa tosin Varmasta ei olisi voinut kuvitellakaan, koska etsiminen on se, mikä sitä motivoi eikä niinkään maalimies, joten maalimiehellä viihtyminen ei olisi ollut itsestään selvää etenkin, jos olisi vielä pitänyt haukkua! Saa nähdä, miten Vimman kohdalla homma kääntyy, joka treenissä se vaikuttaa luottavan enemmän maalimiehiin, joten jatketaan hyvän fiiliksen luomisella.

Toki vielä ominaisuuksia kun miettii, niin Vimma oli jo ensimmäisenä päivänä tullessaan selkeästi maavainuisempi tapaus kuin Varma koskaan. Kirsu heti maassa haistelemassa ja namiruutu ensimmäisellä kerralla vaikutti jo kovin helpolta ja luontaiselta harjoitukselta. Varmakin ensimmäisen ruutunsa teki 7vkoisena, mutta sitä ei olisi voinut piirun vertaa kiinnostaa. Toki Varman ruokahalu ei ole koskaan ollut samaa luokkaa kuin suursyömäri Vimman, mutta eipä se oikein hoksannutkaan ideaa siitä, että maasta voisi haistella ja löytääkin syötävää. Vimma teki tänään toisen "peltojälkensä" joka oli about 50m pitkä, jossa puolet jäljestä se jo hyvin lähti hakemaan rytmiä ja haisteli tarkasti jokaista askelta, joista ruokaa löytyi. Varmaa olisi ollut vaikea kuvitella tekemässä samaa..

Uskonkin, että vaikka rodun sisältä kaksi näinkin eri tyyppistä neiti mulla on käsissä, niin molemmat opettavat/opettivat/tulevat opettamaan vielä paljon. Kehittää kouluttajana hurjasti, kun joutuu itse mukautumaan koiran mukaan eikä voi kangistua kaavoihin. Lisäksi on ihan hauskaa nähdä, miten hyvin onnistun Vimman kanssa väistämään samat ongelmat kuin Varman kanssa on nykyisin ja mitä uusia onnistunkaan lajien kohdalla kehittämään. Jäljen osalta uskon ainakin onnistuvani söheltämään vielä useasti, kun olen täysin keltanokka, mutta tokossa, tottiksessa, agissa ja tokossa on jo kuitenkin hieman pohjaa alla..


Hämäävä kuva ;)


Asiasta seuraavaan pompaten, niin Varman tottishölinää. Sanottakoon, että voihan seuruu taas kerran. On se kyllä semmoista hakemista tuon kanssa, että pitäis itse olla todella valppaana, missä mielentilassa se tulee kentälle. Aloitettiin tänään suoraan seuraamisella, tekemättä sen ihmeempiä alkuveivauksia ja valmisteluja, mikä näkyikin surkeana seuraamisena. Kun sain suhteellisen nätin pätkän aikaseksi, otin väliin jäävät, minkä jälkeen uudestaan seuraamista. Nyt mielentila oli jo parempi ja tekeminen totutunlaista. Pitänee jatkossa taas muistaa, että olis tärkeää ainakin vielä tässä vaiheessa aloittaa treeni jollain muulla kuin suoraan seurauttamalla. Koska kun likka keskittyy, niin se tekee ihan mieletöntä duunia. Mutta kun se ei vielä kykene siihen keskittymiseen heti kentälle astellessa, malttia siis ohjaajalle lähinnä!



Luoksetuloja tehdään edelleen ennen noutoja pohjille, vahvistaakseen kapulan palautuspaikkaa. Tiivis kuin se on piru, toivon tosissaan että kokeissa se ottaa ns hajuraon, jotta olisi oikeassa paikassa. Noudoissa se ei kuitenkaan niin liki tule, eikä pystyisikään, kapula pyörähtäis saman tien kurkkuun.. Noudoissa ollaan tultu hurjasti eteenpäin, mutta jonkin verran se suu elää.. Tai ei varsinaisesti elä, mutta kun se ote ei ole mikään tiukimmasta päästä, niin ei se kapulakaan pysy korrektisti suussa. Pohdittiinkin, että jos voisi ottaa pitojen treenaamisen vauhtinoutojen ja palautuksien oheen taas, kun nyt neiti ei siitä itseensä ota niinkuin aiemmin. Toki koko ajan koiran mukana eläen!




Esteet on vasta äskettäin lisätty "treeniohjelmistoon". Kapulaa ei vielä tässä vaiheessa lähetä sotkemaan mukaan, vaan tehdään patukalla ainakin toistaiseksi. Hyppyä ollaan tehty 60cm korkuisena. Ainakin tällä korkeudella V:llä ei ole vaikeuksia ja paluuhypylle ei tarvitse apua. Yleisesti ottaen paljon helpommin ymmärrettävissä oleva kuin este. Luultavasti senkin takia, että hypyllä V näkee mut koko ajan esteellä häviää kontakti hetkellisesti, kun koira on hakemassa patukkaa. Esteelle ihan tuhottomasti treeniä ja mahdollisimman nopeita palautuksia, koska patukan ottaessa suuhun niin meinaa lähteä heittämään volttia, minkä vuoksia palauttaessa meinaa ajautua esteen ohi. Hyppyä pitäis pikku hiljaa lähteä nostamaan, tosin pitänee pohtia, että ottaako sen mukaan hyppytekniikkatreenin kautta, koska en halua, että V itseään metrisellä hajottaa! Eteenmenoa ollaan tehty edelleenkin pallolla, joka on viety etukäteen kentän reunaan. Ampuu sinne hyvin..




Loppuun todettakoon, että voihan agilityahdistus. Juoksut alkais Varmalla olla ohi ja ensi viikolla voitaisiin treeneihin palailla. Mutta kun oon ihan hukassa kaiken suhteen, alkuvuoden hyvästä meiningistä ei ole mitään jäljellä. Agility on musta aivan hemmetin kiva laji, mutta kun en haluais hajottaa koiraani vain hauskaa pitämällä, koska Varma menee sen verran kovaa, että pitäis tietää, miten on ohjaamassa. Lisäksi se, että V:llä on tekniikoissa vielä isoja propleemia johtuen ohjauspäästä, aiheuttaa pään vaivaa. Argh.. Jospa ennen tiistaita saisi purettua omaa päätään paperille ja tehtyä selkeitä suunnitelmia aginkin suhteen, muuten kun kuviot lajien suhteen onkin selkeät ainakin toistaiseksi !

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Hengissä !

Taas kun on tullut väliä edelliseen kirjoitukseen, niin on vaikea miettiä, mistähän sitä oikein aloittaisi, kun kaiken näköistä on sattunut. Yhteen kappaleeseen tiivistettynä, käytiin Varman kanssa KKS:n kisoissa juoksemassa toukokuun puolella 5 kakkosluokan rataa, joista kolmelta tulos ja kahdelta hylky, mukaan mahtui hyviä ratoja ja paljon rimojen roiskintaa. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin lauantai Iitin ryhmänäyttelyssä, jossa mukana omasta laumasta Varma, Helga ja Telma, kaikki saman tuomarin, Helin Tensonin, arvostelemana. Lisäksi matkaan lähti nahkacollie Lola, koska Sannilla oli töitä eikä olisi itse päässyt näyttelyyn koiraansa tuomaan. Tulokset lyhykäisyydessään: Helga NUO EH3, Varma AVO ERI1, Telma JUN ERI1 SA PN1 SERT ROP ja Lolalle NUO ERI1 SA PN3 vara-SERT ! Samaisen viikonlopun sunnuntaina matkattiin Mikkeliin Mikko Nivalan vetämään viettitreenipäivään, johon Varma pääsi osallistumaan. Saalista löytyy, mutta puolustuksen puolelta ei oikein treeneissä hyödynnettävää viettiä löydy. Haettiin Varmalle aktiivisuutta haukuttamalla niin minulle kuin maalimiehelle. Veivaan itse koiraa liikaa, mikä passivoi sitä, hyvä muistutus taas tähän ikuisuus ongelmaani ohjaajana! Kesäkuun eka viikko lomailtiin koko lauma ja viime viikolla palailtiin takaisin arkeen. Torstaina päätettiin lähteä Kouvolaan mölliagiin Helgan kanssa supermölleihin ja mölleihin. Supermölleissä juostiin NOLLA sijoittuen toiseksi ja mölliradalla Helga sai hepulit kahteen otteeseen, joten tulokseksi kahden radan jälkeen parempi tulos oli 5.


Jos ois hokannu, ni oishan ne takajalat kauempanaki voinnu olla 8)



Iitti RN 30.5.2015 teamin edustuskuvat ;)

Pitkän huiskea kappale, mutta ei sen väliä.. Se mikä minua on viime päivinä enemmän vähemmän askarruttanut, on ollut Vimman eteneminen. Olen antanut neidin kasvaa aika lailla vapaasti, mutta viime viikolla kun neiti sai 16 vkoa vanhana vahvisterokotteet tuli kuin vasten kasvoja totuus siitä, että minun pieni vauvabelgikin kasvaa. Pitäisi alkaa toden teolla miettimään pentunäyttelyitä ja treenejä niitä varten, miten opettaa tottista, miten tottikset etenee, kuinka lähteä liikkeelle jäljen kanssa, mikä olisi paras palkka hakuun, missä vaiheessa tuon pitäisi jo olla. Mutta ihan turhaa moinen päänsä vaivaaminen, Vimma on kuitenkin ihan todella pieni pentu vielä eikä siltä voida olettaakaan, että se osaisi jo voittajaluokan liikkeet tai jälkeä se menisi jo kilometrien matkaa. Kaikki vaatimukset tulee mun päästä ja kukaan muu noita ylilyöntejä ei voi toppuutella kuin minä itse..

No se, mitä Vimman kanssa ollaan sitten ihan toden teolla touhuiltu lajikohtaisesti:

Agility: Käyty seurailemassa kisoja ja kuulostelemassa harjoituksissa, miltä agilitytreeneissä kuulostaa ja millainen on tunnelma. Pariin otteeseen Vimma on juossut putken läpi. Agilityn osalta olisi tarkoitus pikku hiljaa aloitella pentuhyppytekniikalla sekä kiertämisen opettamisella. Lisäksi pitäisi hakea kontaktilaatikko porukoilta, jotta sitä pääsisi harjoittelemaan.

Jälki: Jo ensimmäisenä kotona vietettynä päivänä Vimma sai ruuan namiruudusta. Näitä ollaan tehty viikoittain muutamia. Eilen päästiin ensimmäistä kertaa jälkiryhmän treeneihin, jossa tallasin itse Vimmalle n. 40m jäljen, joissa jokaisen askeleen kärjessä oli pari nappulaa Vimman omaa ruokaa ja jäljen alussa oli pieni ruutu. Pelto oli tosin niin pitkää, että jäljestäminen oli haasteellista, mutta nyt sain etenemiseen jäljen suhteen vinkit. Jatkamme harjoituksia nurmikolla keskittyen jäljestämisen tarkkuuteen kuitenkaan motivaatiota unohtamatta.

Haku: Samoin myös haku aloiteltiin jo samalla viikolla kun Vimma kotiutui. Vimman mielestä ihmiset on vaan tosi jänniä, joten Vimma ukolle mennessään pyrkii syömään mahdollisimman nopeasti purkin tyhjäksi ja sitten se yrittää lähteä pois tilanteesta. Kuitenkin se menee ukolle ruuan voimalla, joten haetaan motivaatiota sitä kautta. Pakoja ja haamuja vaihtelevasti, riippuen millainen päivä Vimmalla sattuu olemaan. Pikku hiljaa yritetään edetä, siten että Vimmalla on hyvä fiilis metsässä!

Tottis/toko: Keskittymistähän penskalta ei löydy vielä oikeastaan juurikaan, joten kentällä käydessä ollaan lähinnä keskitytty Vimman keskittymisen ja oman aktiivisuuden vahvistamiseen. Tekniikan osalta Vimma osaa avustettuna istua ja käydä maahan. Kotona ollessa Vimma on harjoitellut kontaktilätkän läiskimistä. Lisäksi ollaan irroittamista harjoiteltu kahden lelun leikillä ja ohessa luopumista. Jatketaan keskittymisteemalla kentällä ja kotona, sisällä ollessa tehdään teknisempiä harjoituksia ihan Vimman mukaan..

Vimma 16 vkoa :)

Ja mitäs iso-V? Tai noh, eiköhän Varma jää pienemmäksi kuin Vimma vielä jossain vaiheessa, mutta olkoon vielä hetken iso-V ja Vimma pikku-V..

Agility: Toukokuun kisojen jälkeen jäi muutamat treenit väliin töideni takia ja sitten Varma päättikin aloittaa juoksunsa. Oma visio koko lajin suhteen hukassa.. En osaa suunnitella treenejä, vaikka treenattavaa olisi enemmän kuin laki sallii. Vaatii tuumaustaukoa ylipäätänsä, joten juoksut osuivat oikein mainioon saumaan.

Haku: Rullailmaisut olisi vihdoin ja viimein siirretty varsin onnistuneesti maastoon. Vielä pitää vahvistaa etenemistä rullan kanssa ja käytöstä maalimiehellä rullan hakutilanteessa. Näyttö onnistuu pääasiassa hyvin, menee itsenäisesti maahan, josta tietää saavansa palkan. Pikku hiljaa tarkoitus alkaa liittämään rullailmaisua myös etsintään..

Esineruutu: Kuvittelin esineruudun olevan hanskassa, mutta tämän päivän treeni osoitti muuta. Keskittymistä touhuun ei ollut nimeksikään, tallatulla alueella ei ollut mitään merkitystä ja esineitä yritettiin etsiä silmillä. Olen huhtikuusta asti pohtinut, että pitäisi sitä ruutuakin treenata, mutta se on vain jäänyt.. Tän päivän näytön perusteella ei enää voi vain jäädä, treeniätreeniä !

Tottis: Seuraamista ollaan veivattu vanhaan tapaan, tosin olen pyrkinyt hieman vähentämään kehuja seuraamisen varrella. Nyt juoksuisena Varma keulii ja poikkaa, mutta en vielä lähde vetämään johtopäätöksiä. Jäävissä olen kiinnittänyt huomiota istumiseen, mikä on ollut hitain, mutta nyt sekin alkaa olemaan samaa luokkaa kuin maahan meno ja seisominen. Luoksetulossa ei ole moitittavaa.. Nouto on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että itse heitän kapulan ja voidaan ottaa liike periaatteessa ns kokonaisena ilman irroitusta. Ote elää, mutta luultavasti sitä ei täysin tiiviiksi voida saadakaan. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että on tultu muuten tosi pitkä matka, ja ihan lupaavalta vaikuttaa! Esteitä ollaan otettu nyt ihan vaan pari kertaa patukalla ja A:lla tekee patukan otettuaan voltin ennen kuin palaa A:lle. Tähän pitää puuttua jo heti alkuun! Eteenmenossa olen pyrkinyt viemään palkan ennen treenin aloittamista jo valmiiksi, jotta se juoksisi ns. tyhjään ja yllättäen löytyisikin pallo palkkana. Juoksee kovaa palkalle, tekee siis mitä pyydetään.

Toko: Uusien sääntöjen mukainen avoin luokka tähtäimessä ollaan treenattu. Paikalla istumista pariin otteeseen sekä häiriöllä että ilman, eikä siinä ongelmia. Merkin kierto onnistuu ilman käsiapua ja tulee eteen nopeasti. Ruutu sujuu myös hyvin, vahvistelen kyllä vielä oikeaa paikkaa kontaktilätkällä. Kaukoja veivaillaan kaikki vaihdot mukana, joissa pitää koko ajan olla tarkkana, että paino pysyy takapäällä. Kokeet houkuttelisi ihan hirveästi, mutta onneksi uudet säännöt astuvat voimaan vasta elokuun alussa, niin väkisin on maltettava !


Cicin kanssa on saanut olla itku kurkussa taas viime aikoina. Helatorstaina neiti oli vielä ihan liekeissä, kun käytiin mätsäreissä korkkaamassa veteraaniluokka tuloksella PUN2.. Perjantaina Cici ei kuitenkaan nostanut häntäänsä selkälinjan yläpuolelle laisinkaan ja oli muutenkin kipeän oloinen. Vimmalle oli onneksi samalle päivälle ensimmäinen rokotusaika, joten pystyin ottamaan Cicin mukaan. Diagnoosina aiemman lumbosakraalistenoosin lisäksi tuli epäilys välilevytyrästä lannerankaan. Leikata sitä ei voi noin pieneltä koiralta, joten kipulääkkeillä mennään. Kipulääkkeillä neiti saa jatkaa tavallista elämäänsä ja harrastuksia suositeltiin eli Cici saa jatkaa uraansa epävirallisena rallytokoilijana ja belgien elämän painajaisena. Tai lähinnä belgien treenien painajaisena, sillä eilenkin otin Cicin häiriöksi Varman paikalla makuuseen. Cici nauttii elämästään just nyt, niin se on tärkeintä, koko ajan kuitenkin seurailen vointia tarkasti. Eläköön täyttä elää kipulääkkeiden kera niin kauan kuin se on mielekästä, minkä jälkeen pitää itse ymmärtää päästää irti, mutta vielä ei ole sen mietinnän aika..

Kaiken kaikkiaan lauma pelaa tällä hetkellä hyvin yhteen, Vimma ja Varma on kuin majakka ja perävaunu, paita ja peppu, Viiru ja Pesonen jne.. Cici on tyytyväinen ylhäisessä yksinäisyydessään joko mun kainalossa tai sitten sängyllä tai sohvalla makoillen, kun belgeillä ei moisiin ylellisyyksiin ole asiaa. Olenkin naureskellut, että ei me tarvittaisi kuin 10 neliön asunto, koska Varma ja Vimma makaavat yleensä ottaen lähes päällekkäin lattialla ja Cici mun vieressä sängyllä, niin mihin me niitä turhia neliöitä tarvitaan pölyä keräämään, kun läheisyys lämmittää ! Huomenna jatketaan treenejä haun parissa, koetan palailla hieman nopeammin kuin nyt asiaan...