maanantai 4. toukokuuta 2015

Se tunne, kun treenit ei oo mennykkään hukkaan

Joskus mieleni on vallannut epätoivo tässä Varman projektien myötä, ilmaisujen, noudon ja seuraamisen osalta. Treenataan turhaan, edistymistä ei näy, se näyttää ihan samalta kuin ennenkin ja monta tuntia duunia on valunut hukkaan. Tänään tuli suuren suuri toivon pilkahdus, kun videoitiin taas pitkästä aikaa tottikset. Ihan oikeasti, Varma tekee TOTTISTA! Sen ilme on ihan pirun hieno, se ilmentää viettiä ja näyttää oikeasti palveluskoiralta eikä siltä tokokoiralta, miltä se on näyttänyt aiemmin.


Seuraaminen 11.7.2014, kun Varma täytti 2v

Verraten Varma tänään 4.5.2015, kun Varmalla ikää 2v 9kk

Mitä siihen lisäämään.. Ei tässä turhaan olla treenattu!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

3vkoa Vimman kanssa ja Varman treenejä

Reilu kolme viikkoa yhteiseloa Vimman kanssa ja pikkutyyppi on vahvistellut omaa asemaansa laumassa. Tai lähinnä fiilistä siitä, että olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, että pentu mulle tähän elämäntilanteeseen tuli ja juuri nyt. Vimmasta viimeeksi kertoilinkin verraten Varmaan ja nyt erot ovat edelleenkin vahvistuneet. Mm ollaan tehty kentällä pariin otteeseen kahden lelun leikkiä ja se sujuu hienosti, toki vielä molemmilta osapuolilta hakemista, mutta kun saalisärsykettä tekee, niin Vimma ei muuhun keskitykkään. Muistellen Varmaa samassa tilanteessa, niin leikin olisi voinut keskeyttää lentävä lehti, lintu taivaalla, kuvaaja lähellä jne.. Ei sitä silloin tajunnutkaan, kuinka terävä Varma ihan oikeasti oli. Tottakai tiesin, että mulla on käsissä terävä pentu ja häiriöherkkä, mutta Vimmaan kun vertaa, niin huhhuh, hassua. Onneksi nyt ollaan saatu keskittyminen tekemiseen :)


Vimma 9,5vkoa treenailemassa ekaa kertaa kentällä ;)

Aasinsiltana Varman keskittymiseen, tosiaan tottistahan me ollaan väännetty. Edistymistä näkyy niin seuraamisessa kuin noudossakin. Oma mielentila tekemiseen on ehkä hieman muuttunut taas, olen muistanut kehua koiraa ja tukea hyvää duunia tehdessä ja se näkyy. Varman ilme seuraamisessa on hieno ja se keskittyy tekemiseensä täysillä, paikka ei ehkä ole niin täydellinen kuin pitäisi omilla kriteereilläni, mutta se fiilis, mitä siitä huokuu. Nyt pitäisi taas saada videota, niin näkisi että näyttääkö se yhtä hyvältä kuin tuntuu, mutta kuvat ainakin näyttäis siltä. Ja tottisko ei muka vois olla kivaa ja se on vaan pakko pullaa, häh? ;)

Noudon osalta taas ilme kapulan kanssa on oikeesti nyt hyvä! Ei luimistelua vaan kapula tuodaan korvat pystyssä, turhia mälväilemättä hieman kevyehköllä otteella, mutta hyvällä ilmeellä! Varman kohdalla tuskin otteeseen tullaan puuttumaan, mutta kuhan se toisi kapulan hyvällä ilmeellä ja loppuun asti. Ja nyt vaikuttaa hyvältä, ennen noutoja tehdään luoksetuloja, joissa Varma on ihan mielettömän pätevä. Tulee tiiviisti ja ehkä joskus turhankin tiiviisti, nimimerkillä haaruksissa taitaa olla mustelmia ku neiti suipponokka tulee täysiä vähän liki... Ja mikä tärkeintä, hyvällä ilmeellä ! Tää tunnetila edellä treenaaminen on kyllä äärimmäisen kivaa, koska jää hyvä fiilis kaikille osapuolille. En ymmärrä enkä edes muista, miten aiemmin treenasin, tekniikkaa sen kummemmin pohtimatta, millä ilmeellä. Oppia ikä kaikki!






Toi ILME! Tätä varten me ollaan vuodatettu hikeä ja kyyneliä, se edistyy <3
(Varman tottiskuvat: Sara Ehari)

Mitäs me muuta.. Tosiaan 21.4. oli KKS:n iltakisat, joissa juostiin Varman kanssa 2,5 rataa. 0,5 siitä, että toisella radalla ei päästy paria estettä pidemmälle, kun Varma vähän irtoili surkean ohjauksen seurauksena. Mutta oli kisoissa hyvääkin, nimittäin 3 radalta tuloksena oli LUVA ja pari hylkyä. Tavoitteeni kisoihin oli pitää pää kasassa ja tehdä hyvää, meidän tasoista duunia. Radalla numero yksi, josta LUVAkin saatiin, tavoite toteutui ja ohjasin rauhallisesti ja keskittyen. Oli kiva rata ja jäi hyvä fiilis siitä radasta. Mutta sitten en saanut itseäni enää kasaan, häsläsin ja ohjasin todella, todella huonosti. Varma kiljui ja karkasi kontaktilta, irtoili minne sattuu, kun ohjausta ei tullut ollenkaan. Mutta meni kyllä ihan täysin mun piikkiin. Viime viikolla tehtiin korjaavat treenit ja Varma oli taas tosi hienosti hanskassa ku ohjasin itsekin hyvin. Ainut mitkä kärsi mun aivopieruista oli kontaktit. Taas alkoi hiipiminen ja epävarmuus, kun jouduin palauttamaan Varman kontaktille kisoissa. Aloittakaamme taas uudestaan kontaktien nopeutusurakka! Todettakoon, että oli kyllä opettavaiset kisat oman ohjauksen tärkeyden osalta, kyllä se beegi pelittää, jos vaan ohjaa!

Kisaradat 21.4.2015, kiitokset Marikalle kuvaamisesta!

Varman treeneistä vielä.. Haussa tosiaan ollaan siirretty rullailmaisuja metsään. Ja voi sitä turhautumisen määrää lähinnä mun osalta. En ymmärrä, miksi minulla on ihan törkeä kiire saada ilmaisut maastoon, koska ajatuksenakaan ei olla valmiita kokeeseen todellakaan vielä hetkeen, koska tottis on vaiheessa ja niin on myös esineetkin. Mutta silti turhauttaa, kun ne ei edisty mun omassa kuvitellussa aikataulussa. Ja sehän näkyy saman tien koirassa, kun mua turhauttaa, sählään ja unohdan kehua riittävästi. Varma alkaa myöskin sähläämään ja palauttelee rullaa miten sattuu. Eilisissä treeneissä sain pidettyä oman pääni tyynenä, jolloin Varmakin teki hyvää duunia ja kahdeksasta toistosta vain kaksi jouduttiin uusimaan, kun aiemmin samaisesta määrästä onnistuneita olisi hyvällä tuurilla tullut ehkä pari. Kun vaan muistaisi sen oman rauhallisuuden ja hengittelis syvään, eikä hermostuttais itseään turhilla paineilla! Etsintää ollaan tehty pari kertaa ja hyvin muistaa suorat pistot, juoksee mielellään 50m:iin. Harmi vaan, ettei se nokka meinaa aueta, mutta valmiita ukkeleita, niin joutuu tosissaan etsimään..

Vimmakin on hakuillut nyt ekaa kertaa! Virallisesti siis, joka kertahan se on mukana ollut tallaamassa aluetta ja syömässä nameja maalimiehiltä, mutta lauantaina tehtiin sille ekat pikku viuhkat. Hienosti pikku neiti lähti 10m päässä olevalle ukolle. Siitä se lähtee! Tämä kesä tehdään maalimiesmotivaation suhteen pohjia ja pyritään saamaan samanlainen motivaatio ukoille menoon Vimmalle kuin Varmallakin on. Ainakin nyt vaikuttaa hyvältä, häntä viuhtoen se siellä menee. Välillä on tietysti tilanteita, kun ihmiset vielä jännittää, mutta metsässä se on ymmärtänyt, että saa aina ruokaa, jos menee ihmisen luo. Hyvä niin !




Vimma 9,5vkoa <3 (kuvat: Minna K.)

Tehdäkseni paljastuksen, niin minulla on aivan järkyttävä kisakuume. Haaveilen tokokisoista, haaveilen kisoihin menosta ylipäätänsä. Mutta jopa sen verran olen järkeä itseeni saanut, etten tee samaa kuin viime syksynä ja pelkästä kilpailemisen ilosta lähde kokeisiin. Haluan, että ollaan valmiita.. Onneksi on agility, jossa kilpailemaan oppii kilpailemalla. Ja onhan mulla neiti jackrussell ! Cicin kanssa alkaa olla rallytokon alokas kyllä semmoisessa vaiheessa, että kilpailukentät voisi parin vuoden tauon jälkeen Ciciäkin kutsua. Koekalenteria pitää nyt alkaa katselemaan sillä silmällä, eiköhän sieltä löydy debyyttiin sopiva skaba, kun samaan aikaan Varma saa treenailla rauhassa omia koitoksiaan varten, jotka tulee sitten kun niiden aika on ;)



Cici<3 (Cici kuvat: Sara Ehari)

Tämän epäloogisen postauksen loppuun toteaisin, että treenit jatkuu hyvillä mielin ja tutustuen uusiin asioihin. Nimittäin Vimman maavainuisuuden myötä on alkanut kiinnostamaan jälkihommatkin ihan eri lailla ! Peltojälkiteoriaa oon nyt yrittäny imeä joka puolelta ja katsellaan, että mihin asti motivaatio riittääkään. Mutta tietohan ei ole koskaan pahaksi ;)


Näihin kuviin ja tunnelmiin, hienosti pieni jo leikkii ;) (kuvat: Sara Ehari)