torstai 16. huhtikuuta 2015

Viikon verran Vimmaa

Viikko sitten tosiaan suunnattiin kaverini kanssa kohti Mikkeliä koulun jälkeen ja pennun hakuun. Palluteltiin pentuja aikamme ja napattiin tämä vaaleanpunapantainen neito ensimmäisenä pois sisarustensa luota. Vimman virallinen nimi on Energetic-Action's Dinz-Dinz ja neidin vanhempina ovat emä Bee Deabei "Vandi" ja isä Figaron Orpheus "Jaro". Kotimatka meni hyvin ja likka nukkui suurimman osan ajasta, pysähtyessämme huoltsikalle puolessa välissä matkaa, Vimma ihmetteli hieman rekkojen pauhantaa, mutta yllättävän luottavaisin mielin hengaili jaloissani. Isommat koirat olivat hoidossa lauantaiaamuun asti, jotta sain pari päivää ihan vain kaksin pennun kanssa.



Ensimmäistä päivää kotona !

Ensimmäiset pari yötä meni ikävää huutaen, mutta nyt luojan kiitos yöt on rauhotuttu nukkumaan. Pari kertaa yössä saattaa pieni silppuri käynnistyä sanomalehtien osalta, mutta kun komentaa niin neiti rauhoittuu takaisin unten maille. Kaikki ruokansa Vimma on saanut tekemisen kautta, heti ekana päivänä tein namiruudun jälkeä ajatellen ja neiti sai mutustella iltaruokansa sieltä. Ollaan aloitettu luopumistreenit kotosalla ruuan kanssa ja neiti osaa jo luopua maahan menon yhteydessä ruuasta, vetää päätä kunnolla taakse päin. Kestoa ei juuri olla vielä otettu vaan keskitytty luopumiseen ylipäätänsä. Tunnetila ja luopumisen oppiminen edellä! Lisäksi parit ruuat Vimma on päässyt syömään Varman hakutreenien yhteydessä, kun ensin Vimma on ollut tallaamassa aluetta ja tutustumassa metsään, jonka jälkeen ollaan otettu penturinki, jossa kaikki syöttelee Vimmaa. Ylipäätänsä Vimma on suhtautunut vieraisiin rohkeasti, mutta esimerkiksi yksi treenikavereistani on erityisen jännittävä. Ei olla keksitty mitään loogista selitystä, toki hänellä on aina mustat, kahisevat vaatteet, mutta niinhän on muillakin ja äänikään ei ole mikään viskibasso. Nooh, eiköhän Vimma ajan kanssa ymmärrä, ettei hänelle haluta pahaa..




Ollaan opeteltu tavallista arkea kimpassa, Vimma on varmaan nähnyt jo tähän mennessä enemmän asioita kuin Varma koskaan ! No ei ehkä ihan sentään, mutta ulkona vastaan on tullut potkulautailija, rullalautailija, rullaluistelija, pyöräilijä, lastenvaunujen kanssa oleva, parrakas mies, traktori, eri näköisiä koiria ja mitähän muuta. Maanantaina Vimma kävi ensimmäisen kerran tallustelemassa hallilla ja söi päiväruokansa agilityputkeen tutustuen, pariin otteeseen neiti jopa juoksi putken läpi ! Tänään pentu pääsi tutustumaan agilitytreeneihin sylistä ja kuuntelemaan haukkuvia koiria sekä näkemään rataa tekeviä koiria. Sylistä syliin Vimma kulki, sillä välin kun itse tutustuin rataan. Aiemmin päivällä käytiin Mustissa ja Mirrissä tallustelemassa liukkailla lattioilla reippaasti, jolloin myöskin oli jos jonkinlaista rapsuttelijaa. Koirien osalta sosiaalistamisessa on olleet avuksi oman lauman lisäksi toki äitin koirat kuin myös Furi-tervu kävi moikkaamassa. Sosiaalistuminen on siis hyvässä vauhdissa!




Vanhemmat koirat otti Vimman vastaan kuten odotinkin.. Cicin mielestä pentu on maailman ällöttävin asia ja näytteleekin ahkeraan hampaita, jos pentu edes yrittää lähestyä. Luultavasti parin viikon päästä Cici on tyytynyt kohtaloonsa ja ymmärtää, ettei pentu ole lähdössä mihinkään ja heltyy, jos menee saman kaavan mukaan kuin Varman kanssa aikanaan. Varma taasen toimii isosiskon roolissa, leikittää pentua, toimii tyynynä, kertoo kuinka kovaa saa purra ja muutenkin huolehtii pennun toimista. Murut on tosi hellyyttäviä yhdessä, sydän sulaa kun niitä katselee kimpassa. En yhtään ihmettele enää, miksi useimmiten ihmisillä on samanrotuisia koiria, koska ainakin meidän belgineideillä on synkannut saman tien tosi hyvin yhteen.


Kuva: Sara E.

Kaiken kaikkiaan mitä Vimmasta voisi viikon tuttavuuden perusteella sanoa, niin Vimma ei ole ihan niin terävä kuin Varma saman ikäisenä. Toki ihmettelee ja tuumailee uusien asioiden ja äänien kanssa, muttei yhtä salamana ja aivottomana kuin Varma. Lisäksi neidissä on pientä päällepäsmärin vikaa, mikä voi johtaa tulevaisuudessa laumahierarkiassa pieniin selvittelyihin belgien välillä. Ruokahalu on hyvä ja sisällä malttaa repiä lelua kunnolla, ulkona vielä maailman ihmettely vie voiton. Vimma on nyt isompi jo kuin Varma samanikäisenä, joten odotettavaa olisi, että Vimma kasvaisi jossain vaiheessa Varmasta ohi. Ei ole suuna päänä ensimmäisenä menossa moikkaamaan ihmisiä, mutta kun pentua tukee niin uskaltaa mennä moikkaamaan ja haistelemaan. Äärimmäisen fiksun oloinen tapaus, sillä luopumisen alkeet alkaisi viikon jälkeen olemaan jo hallussa ja aktiivisesti tarjoaa itse luopumista suorilta käsin, mikä tulevaisuudessa helpottaa kouluttamista hurjasti. Jälkeä varten tehdyt namiruudut saavat nenän aukeamaan jo varhain, tuhina senkun käy, kun lähestytään ruutua. Metsässä ei árkaile hyppiä ja pomppia risukoiden läpi eikä rappukäytävässä tallustelu ole lainkaan pelottavaa. Mielenkiinnolla odotellen, mitä pennusta oikein kasvaakaan !

Loppuun videokoostetta Vimman ekan viikon aikana kertyneistä videoista :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

11 kysymystä, 11 vastausta


Palailen kevyesti bloggailun pariin taas 11 kysymyksen haasteen parissa, jonka sain Saralta. Haasteen tarkoituksena olisi vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja keksiä itse 11 uutta kysymystä haastettavilleen, mutta koska olen tylsä, niin vastailkoon ken haluaa näihin samoihin kysymyksiin.

1. Missä asioissa toivoisit kehittyväsi koiranomistajana?
Toivoisin olevani mustavalkoisempi. Koirat ei ymmärrä harmaan aluetta, sitä että jotain saa tehdä joskus, mutta toisella kerralla ei saakaan. Pitäisi olla johdonmukaisempi kaiken kaikkiaan koirien kanssa olemisessa. Nämä harmaan alueet aiheutti tänäänkin pohdintaa hakutreeneissä. Linjani on pääsääntöisesti (pitäisi olla AINA), etten hyväksy Varmalta rullan pudottelua vaan pitäisi tuoda käteen asti. Kuitenkin tänään ensimmäiseltä pistolta hyväksyin sen, ettei Varma tuonnut ihan käteen asti vaan pudotti sen siten, etten ollut saanut vielä rullasta kiinni, mutta kävi käteni kautta. Seuraavilla pistoilla neiti sitten yritti pudotella oikein toden teolla, minkä olisi voinut ehkäistä sillä, että olisi jo ensimmäiseltä vaatinut sen kunnollisen rullan tuonnin. Miksi sen muistaminen onkin aina hetkessä niin vaikeaa?

Haluaisin myös oppia hyödyntämään laumaviettiä enemmän koulutuksessa. Kokeissa se on kuitenkin ainut palkkaustapa, sillä ainoastaan sinä ja koirasi olette kehässä keskenään, ilman niitä treeneissä olevia palloa, patukkaa, nakkia yms. Olen kiinnittänytkin jo tähän huomiota.

Ja ylipäätänsä, haluaisin pystyä olemaan yhä paremmin aina hetkessä koirieni kanssa, joko lenkillä tai treenikentällä. Koirani tarvitsevat sitä, sekä rajojen näyttäjänä kuin laumanjohtajana.

2. Onko koirasi karannut koskaan?
Kröhöm, Cici on.. Useastikin.. Vuoden vanhana se katosi metsään tunniksi ja itkin jo kauhusta, että nyt se katosi. 3-vuotiaana se pinkaisi rusakon perään kohti vilkasta ajotietä, onneksi rusakko ehti karistaa russelin jaloistaan ennen ajotietä, niin Cici tuli häntä koipien välissä takaisin.

Varma ei varsinaisesti ole karannut koskaan näköpiiristäni, mutta se kokeili alta vuotiaana kovin luoksetulokäskyjen tehoa. Eli ei tullut luokse tai antanut kiinni käskyn saatuaan. Ei tarvinnut montaa kertaa neuvotella, kun belgialainen ymmärs että paras vaan uskoa, kun käsky käy..




3. Rotusi hyvät & huonot puolet?
Jackrussellinterrieristä en osaa sanoa juurikaan mitää, koska Cici on rotunsa epätyypillinen edustaja aika monella tapaa. Voisinkin todeta, että Cicissä on hyvää koko, turkin helppous arjessa (lika lähtee helposti pois jne), helppo motivoitavuus nameilla ja ihmisrakkaus. Huonoina puolina selän pituus, joka aiheuttaa ongelmia, turkin nyppiminen, muista koirista se ei juuri pidä ja satunnainen korvattomuus, esim oravan bongatessaan..

Belgianpaimenkoirista, tervuerenista erityisemmin puhun nyt lähinnä Varmasta saamieni kokemuksien myötä sekä mitä nyt viikon on Vimmaa seuraillut.. Hyvänä puolena pidän sitä, että belgit leimaantuvat yhteen ihmiseen vahvasti todella nopeasti. Varma on pienestä pitäen ollut MINUN koirani, vaikka asuttiin silloin silloisen mieheni kanssa yhdessä. Se seuraisi minua minne vain ja tekisi mitä vain keksisin. Tervuista saa myös pääsääntöisesti kaverin niin näyttelyihin kuin muihinkin harrastuksiin aktiivisuutensa ja helposti motivoitavuuden vuoksi. Monipuolisuus on myös ollut isona plussana, kuten lajien kirjosta voikin havaita. Itseäni viehättää erityisesti myöskin belgien koko, sillä se mahdollistaa esimerkiksi agilitynkin harrastamisen, sillä palveluskoirista ne eivät ole niitä ns hevosen puolikkaita (poikkeuksia lukuunottamatta).

Huonoina puolina sanoisin terävyyden, mikä näkyi etenkin Varman kohdalla nuorena vahvemmin. Keskittyminen oli äärimmäisen haastavaa, kun ympäriltä piti havainnoida aivan kaikki. Terävyys aiheuttaa myöskin äkkipikaisiakin reaktioita lenkillä, jos Varma näkee mielestään epäilyttävää vaikkapa metsän laidalla, se ei yhtään ajattele ennen kuin reagoi äännellen. Rodun huonoihin puoliin kuuluu sairausriskit, mitä tosin on joka rodulla, mutta huonona mainitsisin ne myös tervun kohdalla. On epiä, luusto-ongelmaa, allergiaa, luonneongelmaa ja hermoissa vikaa, mitkä saattavat estää mahdollisen harrastuskoiran uran kokonaan, mikä on sääli.

4. Tarina koirasi nimen takana?
Cicin nimi keksittiin kasvattajan antamasta kutsumanimestä Camilla. Camilla ei sopinut omaan suuhun ja oli turhan kiltin oloinen "hurjalle" terrierille, joka kaipasi säpäkämpää nimeä. Pohdittiin omaan suuhun sopivaa kaksitavuista nimeä ja päädyttiin Kikiin. Mutta koska Cici oli C-pentueesta, haluttiin säilyttää C-kirjain koiran nimessä, joten Kiki kirjoitetaankin Cici.

Varman nimi juontaa juurensa työpaikalleni vuosina 2008-2009, missä törmäsin nimeen. Nimi jäi heti mieleeni sen vuoksi, että nimellä on merkitys. Nimi oli mielestäni juuri loistava joskus tulevaisuudessa tulevalle belgilleni. Varma on varmaan varmasti varma Varma ;)

Vimma nimen keksin viime keväänä saadessani kriisin, että pitäähän mulla olla nimi hautumassa, jos mulle pentu mahdollisesti jossain vaiheessa tulee. Tiedossa oli, että nimi tulisi belginartulle, joten halusin V:llä alkavan lyhyen nimen, jolla on jokin merkitys. Vimma kuvastaa hyvin mielestäni belgiä, minkä vuoksi nimi jäikin elämään jo keväällä, kun puhuin että "sitten kun Vimma joskus tulee, niin..."




5. Onko koirasi "jalostuskelpoinen"?
Cicillä iskee ikä vasten kasvoja jo, ensisynnyttäjäksi 7,5-vuotias on auttamattomasti vanha. Mutta muutenkin Cici on hyvin pieni russeliksi, joten sillä olisi synnytyksessä voinut olla komplikaatioihin suuri riski. Cicillä ei myöskään ole oikeastaan juurikaan annettavaa rodulleen vai miltä kuulostaa, selkävikainen, hieman pehmeä ja arka jackrussell, jonka pigmenttikään ei nyt maailman paras ole?

Varman kohdalla periatteessahan ei olisi ongelmaa jalostuskäytön suhteen, koska lanneristinikama ongelmien suhteen ei ole vielä järin hirveästi tutkimustuloksia. Jalostuskiellossa sen ei voisi sanoa olevan, mutta ei olisi erityisen järkevää käyttää jalostukseen L7-puutoksista koiraa. Toki saisihan siinä tietää, kuinka helposti se periytyisi ja tuottaisi tutkimustuloksia, mutta ehkei ole järkevää tarkoituksella kasvattaa puutteellisella koiralla?

6. Saitko itse valita pennun pentueesta? Millä perusteilla valitsit?
Cici oli pentueen viimeinen reppana, joka painautui muiden riehuessa viereen katsoen pienillä koiranpennun silmillään. Vastoin kaikkia ohjeistuksia olisin valinnut Cicin joka tapauksessa 14-vuotiaan logiikalla, koska olihan se pentu niin äärimmäisen söpö ja hellyyttävä hakiessaan huomiota. Eli periaatteessa en saanut valita, mutta valinta tapahtui kuin kohtalon sanelemana. Kaikista järkevin päätös se ei ehkä ollut, mutta enpä ole katunut..

Varma lähtökohtaisesti tuli minulle sijoitukseen, jolloin kasvattaja teki valinnan pennuista. Itse salaa toivoin harmaata, pienikokoista tyttöä, joka sitten toteutuikin. Eli Varmaa en ole itse valinnut, mutta ei ole haitannut.

Vimman kohdalla sama tilanne eli sijoitukseen neiti minulle saapui. Pääsin kuitenkin vaikuttamaan osaksi myös omalla mielipiteelläni pentuun. Alunperin minulle piti toinen punaisista tytöistä. Kuitenkin Vimma 5-viikkoisena vaikutti kasvattajan mielestä lupaavimmalta, joten päädyin ajamaan Mikkeliin katsomaan pentuja uudemman kerran ja toteamaan, että suunnitelmat menee uusiksi ja kyllä minä sen pinkkipantaisen harmaan värisen pennun kotiutan enemmän kuin mielelläni. Eli sanan valtaa minulla myöskin oli. Valinnan tein, sillä perusteella että pentulaatikossa Vimma vaikutti reippaammalta kuin siskonsa sekä hieman tasapainoisemmalta luonteensa suhteen. Suuria eroja pennuissa ei ollut, mutta omalla kohdallani voin todeta myös sen, että jos on kaksi pentua punaisen ja harmaan värinen, jotka on luonteensa osalta tasoissa, niin harmaa vie voiton!




7. Mikä on maksimi koiramäärä itsellesi omistaa?
Ajatusleikkinä, jos minulla olisi omakotitalo ja siinä olisi ulkotarhoille mahdollisuus, niin voisin ottaa kymmenpäisen huskyvaljakon sekä sisälle 6 koiraa, 5 harrastusbelgiä ja pari terrieriä, Cici vanhus ja skotlanninterriereitä näyttelytähdiksi ja mejään. Mutta koska ilmeisesti ihmisten tulisi tehdä töitäkin, eikä ole mahdollista vain harrastaa niin realistisesti aikani voisi riittää 3 aktiivikoiran kouluttamiseen ja niiden kanssa kilpailemiseen. Laumaan mahtuu myös ei aktiivi harrastuskoiria pari eli esim Cici nyt ja jokunen skotti tulevaisuudessa, eikun ;) Ympäripyöreiden vastausten jälkeen vastaan, että tässä elämäntilanteessa oikeasti 3 on se maksimi, tulevaisuudesta en sano mitään !

8. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
Koiranäyttelyissä näkee usein tuttuja kauempaakin ja ainakin suurimmaksi osaksi niissä vallitsee hyvä henki. Parhaimassa tapauksessa tuomarit uskaltavat puuttua arkojen/aggressiivisten koirien käytökseen arvostelua antaessaan sekä huomaavat ulkonäöllisesti ne terveimmät yksilöt. Huom, parhaassa tapauksessa, tosi asiassa näyttävimmät yksilöt pärjäävät, vaikkei se aina olisi se terveimmän näköinen yksilö ajatellen vaikkapa lyttynaamaisia koiria, joilla mitä lytympi naama, niin sen parempi, vaikkei se enää ole edes rotumääritelmän mukaista. Kuitenkin ihan kiva harrastus satunnaisesti käytynä, itse tykkään kyllä juosta koirien kanssa kehässä.



9. Mitä koirasi syövät?
Cici syö raakaruokaa, kasvispalleroisia, lihaa ja vitamiinivalmistetta. Varma syö Profinen Active -ruokaa ja Vimman ruokavalio on vielä päätännän alla, nyt se syö kasvattajalta saamaansa ruokaa. Kohta se loppuu, niin pitäisi tehdä päätös! Nappulalla mennään kuitenkin pentuaika..

10. Suosikkiväritys koirasi rodussa?
Jackrussellinterrierissä paras väritys olisi tummanruskea pää ja muuten ihan valkoinen koira. Tervuerenissa paras olisi tuhkan harmaa väritys todella tummalla, mustalla maskilla.

11. Mitä harrastatte?
Cici harrastaa rallytokoa, hömppätokoilua ja mätsäreissä käyntiä. Varma harrastaa pk-hakua, tokoa, agilitya, näyttelyissä käymistä ja canicrossia. Vimman kanssa tehdään pohjia agilityyn, tokoon, pk-hakuun, pk-jälkeen ja pk-etsintäkokeeseen, joista sitten valikoituu lajit sekä tarkoitus olisi myös käydä näyttelyissä.