sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Korrien tokokoulutus, Lahti KV, kotikisat agissa ja N&N-show

Nyt on ollut taas tapahtumarikasta aikaa. Viime viikonloppuna olin ilman koiria kuunteluoppilaana ja kuuntelemassa luentoa Tending-Korrien pitämänä Kouvolassa. Luennossa käsiteltiin kilpailukoiran kouluttamista. Pääpiirteittäin voisi tiivistää, että suhde on numero yksi kaikessa koiran koulutuksessa. Pääasiassa kun koulutetaan kilpailuissa menestyvää koiraa, niin näitä koirakoita on vain kourallinen, koska useimmiten koirakot osaavat yksittäisinä liikkeinä vaikkapa kaikki EVL:n temput, mutta sitten kokonaisuuden hallitsee harvempi. Ja hyvä muistutus taas itselle, kun puhutaan, että kisoja varten täytyy tehdä palkkaamattomuustreenejä. Eihän ole olemassa palkkaamattomia kisojakaan, sillä liikkeiden välillä saa koiraa kehua. Kehusta tulee tehdä koiralle tärkeä, kuten laumalla palkkaamisesta ylipäätänsä. Tässä olen jopa onnistunut tekemään jotain oikein, sillä vaikka en ollut tehnyt ennen tokokokeita koko kaaviota läpi, niin Varma kuitenkin palkkautui hyvin kehuistani ja pysyi innokkaana loppuun asti. Hyvä me !


Tokokuvat: Minna, K.

Sunnuntaina olikin sitten isolla laumalla toteutettu Lahti KV, johon lähdettiin kokoonpanolla äitin norfolkinterrieri Telma, siskoni sheltti Helga ja Varma. Lisäksi siskoni kilpaili lainakoiralla juniorhandlerissa, tuli hieman nostalginen fiilis! Päivä oli aivan törkyisen pitkä, sillä klo 9.30 alkoi norfolkit, joissa Telma oli junioreissa. Pentumaisuutensa ja keskeneräisyytensä tähden pieni neiti sai EH:n ja voitti kilpailuluokkansa. Arvostelun lopussa olikin maininta, että tarvitsee aikaa, vaikka muuten arvostelu olikin mairitteleva. Telman kehän jälkeen jakaannuttiin kahtia siskoni junnukehälle ja itse suuntasin Helgan kanssa shelttikehän laidalle. Shelttinarttuja oli valtavasti, 61 narttua, joista nuoria oli 8. Helgan kanssa oletus oli, että EH:ta parempaa olisi turha toivoa, mutta kuinkas ollakaan ainut huono maininta arvostelussa oli raskanpuoleisesta päästä ja lopputulos olikin NUO ERI3! Itseäni mieltä lämmitti kommentti hyvästä esittämisestä, kun tosiaan vasta kolmatta kertaa sheltin kanssa kehässä.

Mainly Nimble Firefly "Telma" JUN EH1

Golden Rose Exotic Blue Dream "Helga" NUO ERI3

Suoraan shelttikehältä kiidettiin belgikehän laidalle, jossa oli vasta urokset alkamassa. Sain handlattavaksi Varman sukulaispojan Energetic-Action's Charmant "Tepon", joka sai EH:n alaleuan kapeudesta. Hetken paussin jälkeen Tepon siskon E-A's Chanie "Huiman" kanssa kehään, josta ERI ja kilpailuluokasta ei sijoitusta, neiti oli hieman hoikassa kunnossa nirsoutensa tähden. Tuttu tunne Varman kohdalta nuorempana, nythän sen paino elää kuin mikä.. Noh, nuorten luokan jälkeen Varma avoimien narttujen kehään itsekseen. Tuomari kyseli, että onko neitiä mitattu ja rehellisesti vastasin, että mitattu on juuri ja juuri 56cm korkeaksi eli mittoihin mahtuu. Kehui tyypin valkoisia hampaita, kuulemma kuin juuri pestyt. Kuulosti omaan korvaani hassulta, koska tottunut että Varman hampaat kunnossa ovat toisin kuin esim. Cicin. Mutta tosiaan lopputulemana Varman tulokseksi AVO ERI1 SA ja paras narttu kehästä ei sijoitusta kuin ei myöskään varasert:iäkään ei meille irronnut, PN-kehän ulkopuolisena. Mutta ei se mitään, arvostelu oli kyllä hyvä ! PN-kehän jälkeen kasvattajaluokkaan, josta nuori E-A's team sai KP:n ja oli kolmesta ryhmästä kolmas :)

Varman arvostelu: Juha Putkonen, AVO ERI1 SA
"Keskikokoa pienempi. Erinomaiset rungon mittasuhteet. Kokoon sopiva luusto. Hyvä pään pituus. Oikein asettuneet korvat. Kauniit, tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä karvanlaatu ja maski. Erinomainen häntä. Kevyet, vaivattomat liikkeet."


E-A's Charmant "Teppo" JUN EH

E-A's Chanie "Huima" JUN ERI

E-A's Bam-Bam "Varma" AVO ERI1 SA

Kennel E-A's KP, sij. 3 (Captain, Charmant, Baika, Bam-Bam)
Vesileimaamattomat Lahti KV kuvat äitin ottamia ja leimatut Emma Tuominen

Lahti KV:sta hirveesti ei ehditty toipua ja lähdettiin maanantaina Kantiksen tottiksiin toteamaan, että joku nimeltä mainitsematon ohjaaja vois ottaa hiukkasen rennommin. Rennommin treenimäärien suhteen, rennommin palkkauksien suhteen, rennommin vähän kaiken suhteen.. Mulla on vielä ihan pirusti ajatustyötä tehtävänä palkkauksen suhteen ja siihen, että sen pitää tulla tunteella. Ylipäätänsä laumalla palkkaaminen on mulle haastavaa, kun on tottunut olemaan lähinnä namiautomaatti. Se ei tule luonnostaan, kun pitkään treenannut lähinnä tekniikkaa ja nyt ku tunnetta pitäis saada messiin ni argh. Niinkin yksinkertainen asia voi olla haastava. Varmaa on lisäksi treenattu nyt lyhyen ajan sisään paljon, joten päätinkin pitää loppuviikon maanantain tottiksien jälkeen vapaana lukuunottamatta lauantain agikisoja. Tehnyt silmin nähden hyvää, ei oo ainakaan vielä hyppinny silmille tai keksinny mitään omaa kivaa, lepo on tullut siis tarpeen. Tämä postaus sattuikin sopivasti omiin ajatuksiini, lähinnä omalla kohdalla kyllä omistajan ylitsepursuava treeni-into, mikä tukahduttaa koiraa..

Noh tosiaan muuten lomailtiin koko viikko, mutta eilen käytiin kisailemassa kotikisoissa. Aamupäivän olin ykkösten ajan talkoilemassa, kun tiesin etten jännitykseltäni taas osaisi nukkua kuitenkaan, niin oli hyvä tehdä jotain järkevää aamupäivänkin ajan. Tosiaan kakkoset alkoi hyppärillä, josta pamahti ensinnäkin ensimmäinen rima ja sitten hyllytettiin keppien jälkeiselle putkelle, kun Varma irtosi näppärästi väärään päähän putkeen. Faktahan toki oli se, että ohjaus oli suoraan väärään päähän putkelle, mutta eniten aivoon otti se, että lukitessaan esteen Varma menettää korvansa täysin. Sitä ei todellakaan pysty harhaesteelle joutuessaan huutaa sieltä enää pois. Ärmur, mut minkäs teet, ohjaus on oltava nappiin, jotta radat onnistuis. Olin hyppärin jälkeen suurin piirtein lopettamassa koko agiuraa, koska otti vaan pannuun mokomat omat ohjausmokat ja huonosti koulutettu rimoja roiskiva koira..

Keräilin itseäni ennen agiratojen alkua ja päätin onnistua. Halusin sen saman fiiliksen kuin Vantaan kisoissa, koska kyllä me osataan, jos halutaan. Rataantutustumisen jälkeen radasta jäi yksi kohta täysin auki ohjauksen suhteen, mutta muuten olin tyytyväinen ohjausvalintoihin ja päätin luottaa itseeni. Kuinka ollakaan pääsimme kohtaan, joka oli ohjauksellisesti auki virheittä ja jollain ihmeen kaupalla Varma valitsi oikean putken ilman minkäänlaista ohjausta, josta riemu repesi jo keskellä rataa ilon kiljahduksin. Loppurata olikin sitten helppo juttu ja saatiin eka kakkosluokan LUVA sijoittumalla toiseksi!

Viimeinen rata oli ihan järkyttävän oloinen rataantutustuessa, fiilis jäi että hienoa mennä radalle, josta ei ota selkoa rataantutustumisen jälkeenkään, miten ohjaisi. Tavoitteena oli selvitä ilman hylkäystä maaliin ja se me tehtiin! Ohjaukseen olen kyllä ylpeä tältä radalta, pää pysyi kasassa ja ohjasin kuten suunnittelin. Rimoja pamahti kolme alas, mutta 15vp riitti tältä vaikealta radalta sijalle 2.! Neiti osasi putki-puomi-erottelun ja haki vaikean keppikulman, mikä oli jo ihan hemmetin hyvin.. Ja eiliseltä häpeältäni kun selvisin ja videot katsoessani, niin ei se ohjaus nyt niin kamalalta näyttänyt kuin miltä se välillä tuntui ! Mutta tosiaan paremmin kertoo video meidän menosta..


Tänään lähdin äitin matkaan Klaukkalaan Norfolkien & Norwichien epäviralliseen erkkariin. Telma oli ilmoitettu 2014 syntyneisiin narttuihin, joista neiti sitten sijoittui 3. ilman KP:ta. Liikkeet ovat vielä erikoistuomarin mukaan epävakaat, neiti esiintyi hieman sekoillen ja saikin maininnan innokkuudestaan. Karva vasta kasvamassa ja muutenki tyyppi on vielä vähän kesken. Mutta seuraavaksi olisikin tarkoitus vetäistä karva alas, jotta seuraavissa näytelmissä tukka olisi Telmallakin kuosissaan. Mutta oli hauskan oloinen näyttely! Normaalien valintojen lisäksi valittiin mm. paras pää ja häntä. Tulipa sitä kipaistua myös Telman kasvattajan koiran kanssa PN-kehässä ja kasvattajaluokassa, jonka kennel Mainly voittikin. Nyt katse kohti seuraavaa viikkoa, jospa palailis normaaliin treenirytmiin..

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Talven tavoitteet, mites kävi?

Tänään (oikeasti siis eilen, koska päivähän jo vaihtunut lauantain puolelle) oli viimeiset ilmaisutreenit ennen maastoon siirtymistä. Aivan huippua toki että metsät alkaa olla sulat ja pääsee tekemään jo esineruutua tai tarkkuusruutua, mitä mielensä tekee. Kevät tuo tullessaan pohdintaa siitä, mihin päästiin talven ajaksi asetettujen tavoitteiden suhteen..

Meillähän oli tosiaan kolme isoa teemaa talven ajalle, seuraaminen, nouto ja ilmaisut kuntoon kentällä. Tavoitteet lyötiin lukkoon syyskuun lopussa, ihan lokakuun vaihteessa ja ajatukset tavoitteiden suhteen kuulostivat seuraavilta 29.9.2014: "Talvelle 2014-2015 laitoin tavoitteeksi saada rullailmaisut sellaiseen kuosiin, että voidaan siirtää ne maastoon. Nouto kasataan talven aikana kokonaiseksi liikkeeksi näistä palasista, mitä ollaan nyt saatu aikaiseksi, tosin noudon rakentamiseen tarvitaan vielä pirusti neuvoja ja apuja, että itku meinaa tulla. Viimeisenä muttei vähäisimpänä olisi tarkoitus koota seuraaminen sellaiseen kuosiin, että sillä kehtaa mennä ykkösten kokeisiin pk-puolella ja mahdollisesti keväällä avoimeen luokkaan tokoon. Nyt se on ottanut vähän osumaa pitkistä seuraamisista BH:ssa sekä tokon alokasluokassa. Siinä meidän pääteemat ja ihan realistiset, eikös vain?"

Tiivis on asento koiralla, ohjaajalla ihan törkeä kierous, huppista!

Aloitettakoon niistä ilmaisuista. Ollaan oikeastaan alkuvuosi käyty treenailemassa niitä hakuporukan kanssa joka perjantai kentällä ja tulokset näkyy. Tänään tehtiin treeni, jossa oli kaksi umpparia "radan" etukulmissa, jotka oli hieman auki sekä neljä avoukkoa. Otin ensimmäistä kertaa näytöille näyttöliinan mukaan siten, että itse juoksin koko matkan näytölle asti. Tehtäväsarja on täysin selvä Varmalle, ukko, tuo rulla ja luovuta se, siirry vasemmalle sivulle, odota näyttökäskyä ja käskyn saatua hanat auki takaisin ukolle, jonka eteen maahan. Ilmaisut on siis, mitä parhaiten hanskassa metsään siirtoa varten! Muu ryhmä aloitteleekin hakukauden 28.3., mutta me ollaan silloin talkoilemassa ja kilpailemassa KKS:n agikisoissa, ni me tullaan viikko perässä. Mutta ehtiipähän sitä ainakin ajan kanssa pohtia, miten haluan ilmaisut sinne metsään siirtää.

Nouto, hehheh.. Huvittaa hieman tuo syyskuussa kirjoitettu pätkä. Luulinko tosiaan, että vajaassa puolessa vuodessa kuvittelisin noudon olevan valmis? Ilmeisimmin kyllä, en ehkä osannut ajatella, kuinka paljon sen kanssa on tekemistä. Paljon ollaan toki saatu aikaisiksi! Syyskuun lopulla kun kapulan käsittely oli nättiä ainoastaan vauhtinoudoissa ja pidot eivät onnistuneet sitten mitenkään, Nyt pidot toimii, jos tunnetila on oikea. Nyt luoksetuloja on tehty pohjille, että V unohtaisi kapulan vaan tekisi ns. luoksetuloa vain ilman kapulaa. Joten kuten tämä on lähtenyt nyt liikenteeseen, tarvitsee kyllä aikamoiset avut, mutta kyllä siitä vielä tulee hyvä! Luultavasti koskaan pidosta ei tule välttämättä varma ja ote on hellä, mutta kuhan se ei mälväisi. Jossain on pakko vähän laskea kriteerejä, en saa Varmalle vahvaa pitoa ehkäpä koskaan..

Loistava feikkauskuva ! Paino takapäällä ja sitä rataa ;)

Seuraamisen kohdalla ollaan tehty suuri duuni, mutta tehtävää on vielä ihan pirusti. Seuraamiseen ollaan saatu kaipaamaamme aktiivisuutta. Peruasentoon hakeutumisen suhteen on vielä duunia, koska siinä alkaa vanha hösellys, mitä oli ennen keskittymis- ja aktiivisuusprojektia, joka vie energiaa itse tekemiseltä. Seuraamisessa meinaa edistää, mutta ei enää aukea. Keväällä on vielä ihan turha haaveilla näillä noudoilla ja seuraamisilla kokeista, mutta ei se haittaa todellakaan! Koska nyt jatketaan hyvin aloitettua työtä ja edetään sen mukaan, miten koira oppii ja onnistun opettamaan. Kokeisiin mennään, kun olen itse tyytyväinen suoritukseen kentällä ja siihen voi mennä nykyisellä vaatimustasolla hetki !

Loppuun vielä viimeisimmät treenit viime viikon vaihteesta tottiksien osalta, näkyy tän hetken treenitilannetta varsin hyvin :)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kun pitäisi olla mestari syntyessään...

Taas se iskee päin näköä, kiire ja sen vaikutukset. Eilen oli Mannerin agivalmennus ja valmennuksen jälkeen jäähylenkillä olin hyvin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Taas kerran vastaan tulee se, että ymmärtämättömyyttäni ja osakseen viitsimättömyyttäni Varmalla esiintyy koulutusvirhe, joka vaikuttaa olennaisesti suoritukseen. Varman takaakierrothan opetettu/V on oppinut ne siten, että se hyppää ristiin. Tiukat valssit se lukee hypylle ristiin ja kääntyy vasta hypättyään, mikä kuluttaa toki kroppaakin enemmän, kun se joutuu tehdä kovasta vauhdista suunnan muutoksen. Ongelma, johon nyt on ihan tosissaan pakko alkaa puuttua, ongelma, jonka olen halunnut vaan sysätä johonkin taka-alalle ajatuksella, että joskus sitten. Ei, mikään ei muutu, jos odottaa sitä joskusta! Joten seuraamis- ja noutoprojektin lisäksi meillä alkaa takaakierto/käännösprojekti..

Bongattavissa niitä törkeän näköisiä takaakiertoja... Koko valkka ei valitettavasti tallentunut videolle, lopussa oli onnistumisena takaaleikkaus, kaukana mukavuusalueeltamme oleva ohjaus!

Olen tässä lokakuusta ja seuraamis-/noutoprojektien alusta pohdiskellut syvällisemmin tottista tai lähinnä sitä, että me ei tehdä tottista tai ainakaan tehty. Samalla olen pohdiskellut myöskin muiden lajien osalta kaiken näköistä, lähinnä sen kannalta, että mikä on se tavoite suoritus, mihin oikein tähdätään. Osakseen ollaan täysin oikealla tiellä, mutta esimerkiksi nämä alussa mainitut takaakierrot on kaukana siitä tavoitteesta, jolta haluan Varman agilityn näyttävän. Mutta sitten onkin pohdiskelun aika, että millä niihin tavoitesuorituksiin päästään vielä käsiksi ja nehän ei ole kuin koulutuskysymyksiä. Ei se koira opi uusia temppuja itsestään kouluttamatta, ei se keksi, että "hei, alanpas 9.3.2015 hyppäämään takaakierrot optimaalisesti, koska se on myös minulle hyödyllisempää", jos se on 8.3.2015 asti hypännyt ne ristiin. Eihän sitä haittaa hypätä ristiin, koska niinkin pääsee täysiä eteenpäin ja tavoitteeseen eli se saa palkan..

Olen kova soimaamaan itseäni oikeastaan aika turhaankin. Nytkin yritän päästä irti ajatuksesta, että olisin jotenkin pilannut Varman lopullisesti. Jos totta puhutaan, mulla on sellainen olo, että Varma menee hukkaan mun osaamattomissa käsissä ja siitä olisi voinut olla jonkun toisen käsissä potentiaalia vaikka mihin. Mutta vastapuolena on se fakta, että kukaanhan ei ole mestari syntyessään, vaikka kuinka haluaisi. Minä ainakin haluaisin, mulle on käsittämättömän vaikeaa hyväksyä nämä virheet, joita olen tehnyt, sillä olishan mun pitänyt osata ja tajuta. Miten ihmeessä olisin voinut ymmärtää jotain esimerkiksi takaakiertojen opettamisesta maksikoiralle, kun aiemmin on ollut minikoira, joka on ollut ensinnäkin hidas ja toisekseen kääntyminen sekä hyppykaari sillä oli paljon pienempi? Eipä juuri mitenkään, jollei joku muu olisi siitä hoksannut sanoa. Tai sitten olisi pitänyt olla jo ennalta niin viisas, että olisi pohtinut kaikki mahdolliset riskit ja ottanut vielä paremmin selvää asioista teoriassa.. Hmmm, tai ei sittenkään..

En jaksa uskoa, että jokainen koiraharrastaja on ennen pentunsa kotiutumista ollut täysin selvillä, siitä mitä jokaisessa lajissa vaaditaan siihen ns optimaaliseen suoritukseen. Ihannesuoritus on jopa matkan varrella saattanut muuttua tai lajin säännöt, jolloin se aiemmin koulutettu ei enää pidäkään paikkansa. Koiraharrastaminen ja koirien kouluttamisenhan tulee olla kivaa ja rentoa tekemistä sekä siitä oppiminen mukavaa tekemistä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Harvemmin kukaan on opiskellut jokaisen lajin teoriaa etukäteen ja vasta täysin oppineena ottanut sen pennun vaan oppinut käytännössä omista virheistään sekä ehkä vähän muidenkin. Mutta sitten tulee tämmöinen wannabe-perfektionisti, jonka mielestä kaikki pitäisi tajuta ja osata kerralla. Mulla on vielä matkaa, että osaisin olla itselleni riittävän armollinen, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Sillä välin opettelen kouluttamaan uusia juttuja, opin vanhoista virheistäni, sovellan oppimaani ja suunnittelen ja ymmärrän paremmin omia tavoitteitani ja ihannesuoritustani. Joskus on vaikeaa olla itselleen armollinen...

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Helmikuu pähkinänkuoressa

Helmikuu tiivistettynä, rataharkkaa, yhdet agikisat, tottista ohjatusti, tottista itsenäisesti, ilmaisutreenejä, treenireissu Mikkeliin, yhdet mölliagit, yhdet mätsärit, hiihtoretki lipsuvilla suksilla, russelin itsariyritys heikoilla jäillä, paljon hoksaamisia tottisten suhteen, tulevan lauman jäsenen syntymä, hiihtoloma, sairastelua ohjaajan osalta, uudet agiryhmät sheltille ja belgille. Kuulostaako hyvältä? Jos hieman kuitenkin availis, mitä viime kuun aikana ehtikään tapahtua..

No vaikkapa ne tottikset. Kahdesti käytiin helmikuun aikana Kantoluodon valvovan silmän alla ja välit tehtiin tietysti ahkerasti duunia. Noudon osalta hakataan edelleen päätä seinään, kun kyllähän Varman saa jo pitämään kapulaa nätisti, mutta todennäköisyys että heti ensimmäisellä kerralla onnistuisi on turhankin pieni. Mysteeriä aiheuttaa se, että ei V ole mitenkään ahdistunut, mutta on oppinut väärän käytösmallin kapulan kanssa eli mälväyksen. Mutta sen kanssa jatketaan kamppailua, luovuttaminen ei ole vaihtoehto, sillä mahdollisuus mälväämättömään noutoon on, kun tehdään vaan duunia oikealla tavalla!

Seuraaminen menee koko ajan eteenpäin. Mun pitäisi vaan muistaa tukea Varmaa enemmän kehuin ja vahvistaa oikeaa käytöstä. Jotenkin jumiutunnu itse omiin maneereihin.. Ei saa kehua koiraa suorituksen aikana vaan vasta suorituksen jälkeen, katson koiraa turhan paljon tehdessä suoritusta, jolloin oma asento on ihan kauhea, omat askeleet on törkypitkät ja lähden liikkeelle samaan aikaan käskyn annettuani seuraamiseen. Itseni kanssa on vielä paljoltikin tekemistä, sillä esim liinan käyttäminen apuna tottiksessa on jotenkin ihan törkeän vaikeeta. Mutta itsensä haastaminen pois mukavuusalueelta tuo parhaimpia tuloksia! Mukavuusalueelle kuuluu tällä hetkellä jäävät sekä luoksetulo, hyvän mielen liikkeet, jos alkaa seuraaminen ottamaan aivoon..

Tottiksen ohella ollaan silmäilty toko-osiotakin uusien AVO-luokan sääntöjen osalta. Merkin kiertoa ollaan aloitettu treenaamaan ja joka kerta on parempi ja parempi. Vauhtia saisi olla makuuni enemmän, sillä V himmaa merkin kierrettyään odottaen seiso tai maahan käskyä, sillä ollaan tehty estettä kiertäen pohjia luoksetulojen pysäytyksiin. Mutta koska palkkaa ei ole pysähdyksistä merkin jälkeen tullut, niin vauhti kasvaa jatkuvasti. Sitten tietysti ruutua ollaan tehty ja ruudun paikka alkaa löytyä jo hyvin myös ilman targettia. Varman olisi tarkoitus juosta siis ruudun takalaidalle täysin keskelle ja palkan se saa about 1m x 1m alueelta onnistuessaan. Varman lemppariliikkeitä, tyyppi on ihan liekeissä ruudun nähdessään! Lisäksi ollaan tehty paikalla istumista ollessani näkyvillä ja paikalla makuuta ollessani piilossa, pysyy hyvin :)

Puolessa välissä kuuta videoituja treenejä :)

Agin osalla olen tehnyt isoa, isoa ajatustyötä lähinnä sen suhteen, että yrittäisin. Yrittäisin, vaikka mahdollisuudet onnistua ei olisi suuret. Sillä yrittämättä onnistumisen mahdollisuutta ei edes tule. Treeneissä on ollut huonona tapana itsellä ajatella, että näyttää vaikealta, ei me pystytä ja tehdään vähän sinne päin. Nyt tavoitteenani on jokaisessa treenissä yrittää täysillä, myös niitä vaikeita juttuja, haastaa itseäni kehittymään. Ei haittaa, vaikka epäonnistuu, sillä epäonnistuminen kertoo yrittämisestä. Kisojen jälkeiset fiilikset jo postailinkin aiemmin, mutta oikeasti, V oli ihan hemmetin pätevä! Nyt tähän itseni haastamiseen tein uuden levelin noston, sillä päätin ottaa myös Helgalle ryhmäpaikan. Muutoksia tämä tuo sen verran, että Helga ottaa Varman paikan nykyisestä torstain ryhmästä, josta uskon olevan Helgan kehitykselle hyötyä, sillä H on ihan liekeissä aina muiden shelttien seurasta ja tekee silloin hyvää duunia. Varman kanssa käytiin antamassa uuden ryhmämme kouluttajalle näytöt perusesteosaamisesta ja meidät toivotettiin tervetulleeksi tiistain ryhmään, jossa muut koirakot yhtä lukuunottamatta on kolmosluokan koirakoita. Ollaan totaalisesti mun mukavuusalueen ulkopuolella, mutta sitä me vaaditaan kehittyäksemme. Odotan tiistaisia treenejä täysillä!

Ratatreeneihin ollaan pyritty menemään aina kuin mahdollista !

Kuten tuohon missä ollaan menossa sarakkeeseen kirjailinkin, niin meillä tosiaan ilmaisutreenejä on ollut oikeastaan joka perjantai. Varma osaa jo kentällä liikesarjan hyvin, mutta nyt onkin haasteena tuoda haastetta ja vaihtelevuutta treeniin ennen maastoon vientejä, Toisaalta toistot tuovat varmuutta rullailmaisuunkin, mutta Varman kohdalla jatkuvat samanlaiset toistot aiheuttaa vain reaktion "tiedän kyllä mitä sä multa haluut" ja alkaa ennakoimaan esim palkkausta. Ollaankin nyt alettu tekemään umpipiiloja kentällä sekä ns mökkikylätreenejä, jossa tulee myös hieman etsintää mukaan. Nyt alkaa vaan omia vaikeuksiaan tuoda treeneihin surkeahkot kelit, kun kentät on liukkaat.. Nooh kohtahan alkaa olla maastotkin sulat! Katselin jo sillä silmällä, että esineille voisi löytyä jo kaistaleen mentäviä aukkoja metsässä, HMM!

Cicikin on joutunut törkeän treeni-intoni kiemuroihin, eikä sitä ole ihan hirveästi haitannut, sillä tietäähän se sille herkkuja! Ollaan tehty seuraamisjuttuja rallytokon alokasluokkaa ajatellen sekä hieman avointakin. Lisäksi haluan haastaa noudon osalta itseäni taas ihan kunnolla ja yritän taas kerran noudon kanssa. Sillä haluaisin oppia ymmärtämään, että mikä siinä on taustalla. Jos joskus saan Cicin noutamaan niin se on kyllä semmoinen työvoitto, ettei mitään rajaa. Ja jos saataisiin se semmoiseen kuosiin, että päästäisiin avoimeen niin huhhuh. Cicin eläkeiän duuni, neitihän on heinäkuussa jo 8-vuotias, jolloin likka pääsee valloittamaan mätsäreiden veteraanikehiä ;)

No siinä lajikohtaisuudet ja treenihömpötykset.. Yksittäisiä tapahtumia tosiaan oli 8.2. treenireissu Mikkeliin moikkaamaan Varman kasvattajaa sekä pulleahkoa mammakoiraa. Otettiin "pakolliset" valokuvat sekä treenailtiin ilmaisuja ja tottista. Pääsin rapsuttelemaan vielä yhtenä kappaleena ollutta Vandia, josta tosiaan olin jo pitkän aikaan odotellut syntyväksi pientä tyttötervua. Pientä tervuneitiä, joka tulisi täyttämään toisen harrastuskoiran virkaa Varman taakkaa jakaakseen. 19.2. tosiaan syntyivätkin Energetic-Action's tiimiin D2-pentue, josta pentu kotiutuu 9.4. riemastuttamaan ja kauhistuttamaan nykyisellään varsin seesteistä arkeamme. Odotettavissa olisi pentue, jonka pennuilla olisi hyvät käyttöominaisuudet, sillä Jaro (Figaron Orpheus) on kilpaillut haun voittajaluokassa hyvin tuloksin sekä Vandilla (Bee Deabei) on pohjia maastolajeihin. Vandiin rakastuin jo mennessäni moikkaamaan Polaa, joka on Varman emä, Varman ollessa vielä vauva masussa. Vandia silloin katsellessa ja sen työskentelyä ihastellessa ajattelin, että sopivan yhdistelmän osuessa kohdalle haluan Vandin tytön. Nooh, tätä pentua onkin sitten odoteltu semmoiset vajaa kolmisen vuotta ja tuntuu hullulta että enää on reilu viisi viikkoa pennun kotiutumiseen. Odotelkaa vaan kauhulla pentupäivityksiä!

E-A's Bam-Bam & E-A's Baika :)

Maddie Deabei "Veira" ja Varma

Maddie Deabei "Veira" ja Varma

9.2. olikin vuorossa seuramme agimöllit, joihin mentiin kokoonpanolla Alma siskoni kanssa minimölleihin, minä Helgan kanssa medimölleihin ja Varman kanssa maksi kilpaileviin. Video puhukoon puolestaan, Helga yllätti ollen todella reipas shelttilapsonen ja Varman kanssa onnistuin olemaan ohjatessani varsin rauhallinen enkä lähtenyt mukaan törkeään söhellykseen.. Hyvä me :)


Kuun viimeinen viikko menikin omaan sairasteluuni ja hiihtoloman viettoon. ARGH, tunnollisimmat sairastaa taas kerran lomalla, ei yhtään ota päähän. Noh, päätettiin tehdä kaverin kanssa road trip Kouvolaan ja mätsäreihin eilen 28.2.. Koska aikataulutusongelmat ovat ominta alaani, niin olen joko aivan törkeän aikaisin tai sitten viime tipassa. Tällä kertaa meinattiin jäädä koko skaboista pois, kun oltiin tasan ilmoittautumisten loputtua paikan päällä. Onneksi Sara pelasti tilanteen ja ilmoitti Telman pentuihin ja Helgan pieniin koiriin. Molemmat ovat lähdössä Lahti KV:seen kuun lopulla, joten treeni tekee niille hyvää. Varma lähti mukaan lähinnä hengailemaan ja kehän laita tottistelemaan, sillä en kokenut sen tarvitsevan treeniä. Hyvä että neidit saatiinkiin ilmoitettua, sillä Helga oli kehässä muuten todella nätisti, mutta sen pöydällä olo oli hyvin säälittävää. Se oli kuin mikäkin makaroni ja sitä ahdisti hurjasti miestuomarin lääppiminen. Reipastui loppua kohden ja nyt pitäisikin päästä treenailemaan pöydällä oloa useammin ennen näyttelyä. Helga saikin ansaitusti sinisen nauhan. Ennen sinisten kehää ehdin Telman kanssa pentujen kehään, jossa Telma loisti. Se rakastaa esiintymistä ja on ihan liekeissä siellä, sen kanssa on kiva mennä kehään, koska sillä on niin kivaa! Kauniilla ja iloisella esiintymisellä se hurmasi tuomarin saaden punaisen nauhan. Samaan aikaan ollessani Telman kanssa kehässä huomasin, että sinisten kehä alkoi pienten koirien osalta. Pikainen huikkaus, että tullaan kuhan ekaksi täältä toisesta kehästä päästään ! Ja kannatti odotuttaa koko pienten sinisten kehää, sillä Helga oli lopulta SIN2 pienissä! Palkinnoitta ei jäänyt Telmakaan, sillä tuomari totaalisesti ihastui pieneen ärrieriin ja sijoitti sen punaisten saaneiden pentujen ensimmäiseksi! BIS-kehässä sitä ei olisi enää voinut vähempääkään kiinnostaa, mutta pennun söpöyden mitalla se olikin sitten lopulta PUN1 ja BIS3 :)











Leimaamattomat kuvat Jonna A. (Tottiskuvat jääköön elävinä esimerkkeinä käsistäni, joiden kohdalla pitäisi olla iiiiiso huutomerkki ja huudahdus "EI NÄIN!")

Jos joku on selvinny postauksen lukemisessa tänne asti niin nostan hattua ! Jos päivittäisi useammin, niin näistä ei tulisi tämmöisiä maratonpostauksia, mutta tuntuu ettei oikein osaa jättää mitään poiskaan. Maaliskuuta odotan kyllä innolla, tapahtumakalenterissa odottaa kaikkea jännää, treeniryhmien vaihdokset tulee käytäntöön ja hihi, ihanaa ! :) Loppuun kuvasaastetta pitkin kuuta !