keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Turku Top Dog Show, terveitä silmiä ja tautisesti treeniä !

Mistähän sitä aloittaisi ! Torstaina suunnattiin Anjalaan silmätarkastuksiin paimenten kanssa. Kuten jo ennalta tiedettiin, niin Helgalle tuli maininta ylimääräisistä ripsistä. Helga neidin terveystulokset ovatkin muuten varsin hyvät, kyynärät oli 0/0 ja lonkat B/B lausuttuina ja nyt silmätkin muuten terveet. Harrastussheltin ura jatkukoon! Varma selvisi täysin puhtain paperein, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Kummallinen ihmismieli ehtii keksimään ties mitä sairauksia ennen kuin saa varmuuden, mutta nyt voidaan elellä tyytyväisin mielin!

Perjantaina käytiin tekemässä ilmaisutreenit hakuporukalla. Oltiin kentällä ja tehtiin siten, että maalimiehet etenivät kentän reunoilla, kun minä "pistotin" keskellä kenttää. Ensimmäisellä V tipautti juuri ennen käteen palautusta rullan jalkoihini, mutta se oli myös omaa virhettä, joten annoin mennä läpi sormien katsoen. Loput neiti palauttikin hyvin! Olen jopa oppinut tulkitsemaan tuota elukkaa, sillä tiesin, että jos olisin ensimmäisestä lähettänyt uusintapistolle hakemaan uutta rullaa, niin tyyppi olis alkannu yli yrittämään ja höseltämään. Nyt se tiesi, että eka toisto ei ollut niin hyvä, kun kehut ei ollut niin suuria, joten se tsemppasi enemmän jatkossa. Tilannekohtaista toki, mutta olen pohdiskellut, että mulle riittäisi tulevaisuudessa se, että V palauttaisi kiintorullan ihan liki mua, muttei tarvitsisi palauttaa käteen. Joten irtorullien kanssa järkyttävä tappelu on ihan turhaa. Ilmaisutreeneillä jatketaankin mahdollisuuksien mukaan viikottain, mikä on vaan hyvä juttu ajatuksella, että keväällä siirtää niitä maastoon!

Lauantain treeneistä jo höpöttelinkin viime postauksen yhteydessä, mutta sunnuntaina avattiin tämän vuoden näyttelykäynnit! Telma (Mainly Nimble Firefly) debytoi virallisissa kehissä hyvinkin tiukan tuomarin edessä. Moa Persson ei hirveästi ERIä eikä SA:ta jaellut ja monet olivat jättäneet leikin kesken jo ennen koiransa kehään vientiä. Pohdiskeltiin jo itsekin vakavasti, että jätetään Telma viemättä kehään, kun norwich-kehää katseltiin. Onneksi vietiin kuitenkin näytille, sillä 10kk vanha juniori nappasi tulokseksi JUN ERI1! Tuolta tuomarilta se oli jo lottovoitto! Mainintaa oli epätasaisesta väristä ja ristiselän kehittymättömyydestä. Itse sain kommenttia esittämisestä, ettei terrierille saa lässyttää, hupsis ! Mutta ku Telma on niin söpö :)


Hienosti jaksoi esiintyä, vaikkei aiemmin olla esitettykään vapaana :) Lässyttää sai kyllä!

Maanantaina lähdettiin koko lauman kera eli äitini koirien, Helgan ja mun koirien kanssa jäälle lenkille. Cici oli ihan liekeissä, se juoksenteli rannalta rannalle, pyöriskeli lumessa ja kiihdytteli minkä kerkesi. Vanhakin jo nuortui ;) Lenkiltä palauduttuamme hyödynsin häiriölaumaa ja otin vähän tottista pihalla. Varma on jo ihan törkeen hyvin oppinut keskittymään eikä häiriinny oikeastaan mistään, kun se virittäytyy tottiksiin. Häiriötreeneistä pakotin äitini ottamaan videota, aika mainiot! Kaappasin samalla Helgan matkaani hetkellisesti, koska tiistaille oltiin sovittu Saran kanssa agitreenit!


Tiistaina tosiaan Saran kanssa suunnattiin hallille tekemään omatoimi aksaa ! Helga kepitteli kuudella verkolla, teki takaakiertoja ja juoksenteli putkeen onnellisena. Pointtina oli, että on ihan sairaan kivaa! Ja tavoitteessa onnistuttiin, vähän se otti häiriötä kun halliin tuli muita treenaajia, mutta paljon paljon parempaa kuin viimeeksi ryhmätreeneissä ollessaan. Keppejä näkyy erä videoltakin, kun muu treeni meni pienen kämmin kautta videoilta ohi, mutta ei se mitään! Varman kanssa tehtiin leijeröintiä kepeillä ja hypyillä, päällejuoksuja sekä sylkkäriä. Lisäksi kontakti ja putki-erottelua. Kun itse ohjasin huolellisesti, ei ollut ongelmaa, mutta jos vaan huidoin menemään, niin onnistumisetkin oli vain haavekuvia. Mutta yllätyin leijeröintitreenistä, moista kun ei aiemmin ollakaan tehty! Toimii !


Tänään oltiin Saran kanssa sovittu uudet treffit tokon parissa. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin Varman kanssa uusien tokosääntöjen mukaista merkin kiertoa. Ensin kasasin suuren merkkipinon ja laitoin sen taakse muurin tolpan. V keräsi ihan törkeitä kierroksia ja lähinnä huusi. Käsimerkillä lähti sujumaan ja pienellä liike avulla. Käsimerkkiä pyrin välttämään, ja liikeavulla saada V:n lähtemään, mutta tämä aiheutti vaan ihan törkeetä huutoa. Muurin tolppa pois, hieman itseäkin rauhallisemmaksi ja uutta yritystä pelkällä merkkipinolla. Sujui jo varsin rauhallisesti ja saatiin pari toistoa siten, että V oli hiljaa ja lähti ilman käsimerkkiä ja vartaloapua. Vaatii treeniä, mutta hauska liike!

Lisäksi muistuteltiin ruutua mieleen. Mulla olis tosiaan tarkoitus, että treenissä V juoksis ruudun takareunaan, koska kokeissa oletettavasti se ei kuitenkaan niin pitkälle mene, jolloin se jäisi keskelle hyvään kohtaan! Lätkälle juoksi tottakai hienosti, mutta ilman lätkää yritti jäädä liian eteen. Uudella käskyllä juoksi vähän taaksepäin, josta palkkaa. Toistoja ilman lätkää sen verran, että meni kerralla oikeaan paikkaan, jonka jälkeen lätkä takaisin ruutuun ja korjaavat toistot. En tiedä, onko loppujen lopuksi toimiva tapa, mutta pikku hiljaa olisi hyvä lätkää alkaa häivyttelemään. Mietintämyssyyn koko ruutu!

Toisella kierroksella otin tottista, alkuun taas virittelyksi helppoja juttuja, eteentuloa ja i-m-s-vaihtoja. Siitä ikuisuustreeni seuruun pariin. Ja kieltämättä alkaa näyttää kyllä tosi kivalta jopa omaan silmään, V on varsin korrekti ja pitää paikkansa hyvin, mikä ei ollut niin itsestää selvää vielä syksyllä. Jotain duunia ollaan tehty kyllä oikein, oon vaan niin tyytyväinen, että päätin lähteä treenailemaan Kantoluodon tottisryhmään! Lisäksi otettiin nyt tiedostetusti takapakkia pidoissa. Saatiin heti ekalla toistolla onnistunut pito, mikä oli hyvä juttu todellakin, sillä olin saanut siihen jo pientä ongelman poikasta, että ekalla alkoi nokka väpättämään. Jatkotoistolla tyyppi kalisutteli hampaitaan, kuten videoltakin kuuluu. Voihan pidot ! Nooh, mutta parempi tämäkin kuin viime treenit ohjatusti, silloin suu kävi kui mikä..

Loppukevennykset ovat kyllä omaa luokkaansa, huhhuh :--D

Mulla on kyllä ihan törkeen kova into ja motivaatio treenaamiseen! Ja kisaamaan, pakko ilmoittaa V agikisoihin Lahteen, koska alkaa jo agihammasta kolottamaan.. Muut lajit edistyy omaan tahtiinsa, mutta oon kyllä hirmu iloinen tokon sääntöuudistuksista. Uutta treenattavaa ja enemmän vaihtelua avoimeenkin luokkaan. Sai uutta tekemistä, koska vasta syksyllä olis tarkoitus mennä kokeisiin, jollei ihmeitä tapahdu. On tää harrastaminen vaan kivaa :)

Varman poseeraus ;)




lauantai 24. tammikuuta 2015

Keskity ja uskalla !

Tämän vuoden tavoitteena on itselleni keskittyä harjoituksiin täysillä. Sen aikaa kun on meidän vuoro tehdä, niin keskityn ainoastaan ja vaan omaan koiraan ja meidän tekemiseen. Tämän jälkeen on aikaa juoruamiseen vaikkapa ryhmätreeneissä ja kuuluisille selityksille. Mutta kesken harjoituksen ei ole sen aika, sillä itselläni on ainakin se paha tapa, että jos menee pieleen niin alan selittelemään ja ruotimaan, miksi niin tapahtui. Turhaan, tehdään toistot loppuun ja pohditaan sitten, kun koira on hyvin palkattu ja kehuttu, että mikä meni pieleen.

Muiden lajien osalta tämä jo sujuu varsin hyvin, mutta kuningaslaji agility on selittelyn juhlaa! Milloin tulee seliteltyä huonoa kuntoa, huonoa koulutusta, koiran ylitilaa, koiran pallohulluutta, koiran esteosaamattomuutta, irtoamista ja mitä nyt ikinä tuleekaan mieleen. Faktahan on se, että kaikki lähtee ohjaajasta. Kun treeneihin tai kisaradalle lähdetään, tulee ohjaajan keskittyä rataan tutustumiseen ja olla kartalla siitä, että missä se pieni mielikuvituskoira juoksentelisi, millä ohjauskuvioilla se olisi järkevin toteuttaa ja missä itse liikkuu. Mikäli pohjatyö radalle lähtiessä on hyvin tehty, niin toteuttaminen on jo hieman helpompaa. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty!

Kuten torstaiset tämän vuoden ensimmäiset aksat. Oli muuten ihan kuningasfiilis, kun tajusin että Varman juoksut on loppunut, aika menikin yllättävän nopeasti juoksujen alusta.. Jo treeniratoihin tutustuessa pyrin pohtimaan ansakohdat, Varman hyppysuunnat, omat rytmityspaikat. Tähän mennessä on lähinnä tullut vain mentyä numerojärjestyksessä esteeltä seuraavalle aivot narikassa samalla tavalla kuin muutkin tekevät. Nyt pohdin tarkemmin ratkaisuja, jotka sopivat juuri meille ja miten Varma on parhaiten ohjattavissa. Tämä tuotti ylläripylläri tulosta, kun valssit oli ajoissa valmiit, rytmityksellä autoin hidastamaan oikeassa kohdassa ja kääntymään sekä vältin ansakohdan, johon muut lankesivat, sillä olin huomioinut koiran hyppylinjan. Toki virheitä sattui matkaan, mutta jäi ihan törkeen hyvä fiilis ryhmätreeneistä, mikä ei ole aina niin itsestään selvää.

Sama juttu tänään rataharkassa, pyrin pohtimaan samoja juttuja kuin viikkotreeneissä ja ajattelemaan. Pohdittiin yhdessä myös muiden treenaajien kanssa hankalia kohtia ja pohdittiin kropan suuntaa ja liikkeelle lähtöjä ja valmiina olevia valsseja. Radalle lähtö ei tuntunut niin haastavalta kuin vaikkapa välillä kisaradoille, joissa jo radalle mennessä on sellainen olo että mitenköhän tästä selvitään. Nyt oli selkeät kuviot mielessä eikä muuta kuin toteuttamaan!



Video kertoneekin taas enemmän. Omaksi muistutukseksi niin loppusuorien käskytys ois tärkeetä, vaikka se olisi tosi lyhytkin. Koira juoksee kuitenki nopeemmin eteenpäin, jos sillä tieto minne se on menossa ja nopeammin kuin jos itse yrittäis juosta kilpaa rinnalla. Lisäksi valssien tekoon vaan pitäis mennä ylipäätänsä rohkeammin. Tosi monien näkee tekevän valssit myöhässä, vaikka valssin pitäisi olla valmis ennen koiran ponnistamista, jotta se voi reagoida ohjaukseen. Mulla on vielä opeteltavaa, valssi on vaikea ohjaus!

Mutta se pointti, mikä tällä postauksella oli, niin keskittymällä joka ikiseen harjoitukseen täysillä, niin saa irti paljon enemmän kuin vähän sinne päin hihitellen tehtynä. Lisäksi, jos on päättänyt tehdä jonkun ohjauksen niin ei jäädä himmailemaan vaan rohkeesti tekemään sitä valssia, kyllä se koira tulee perästä haaveilemattakin! Uskalluksessa on itsellä hurjasti petrattavaa, että lähtee ohjaamaan rohkeammin ja luottaa koiraan, mutta aina voi kehittyä :)

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Tammikuu tähän asti

Bloggailuun ja kirjoitteluun olisi ollut jo poltetta aiemmin, mutta halusin pois alta nämä joka vuotiset tavoite- ja vuosikatsaukset, jotta pääsee puhtaalta pöydältä tähän vuoteen tämän osalta! Etenkin vuosikatsausta tehdessä oli kyllä hämmentynyt olo, sillä en ollut tajunnutkaan, kuinka suuri eteneminen meillä on tapahtunut vuoden aikana. Varma ei nykytilaan nähden osannut oikeastaan yhtään mitään ja kaikki lajit oli ihan levällään, perusteita sieltä ja täältä eikä mitään valmiina. Loppuvuodesta jo noustiinkin sitten kakkosiin agissa, tokossa saatiin ekaa koularia ja BH:kin nimen eteen. Ei me sittenkään olla turhaan treenattu, vaikka välillä epätoivo tuntuu valtaavan mielen. Miksi sitä onkaan niin kriittinen itselleen ja omille tekemisilleen?

Kuten vaikkapa tämä seuraamisprojekti. Ollaan tehty nyt lokakuusta asti ihan pirusti töitä perusasentojen tunnetilan kanssa ja suurimmaksi osaksi ollaan tehty pelkkää perusasentoa tai pientä liikettä suuntaan jos toiseen. Koko ajan ollaan menty tunnetila edellä ja se tärkeimpänä kriteerinä. Nyt maanantaina Kantoluodon treeneissä päästiin tekemään jo useamman askeleen seuruu, hyvässä mielentilassa ja hyvällä potkulla pikku-belgille. On ihan hemmetin hyvä fiilis! Tavoitteellinen, perusteellinen ja suunniteltu treeni on vienyt eteenpäin yllättävän nopeasti, kun on jaksanut vain vääntää. Osoitus siitä, että ei sitä tottista päivässä rakenneta, vaikka kuinka toivoiskin..

Ja pilkka osunee omaa nilkkaan. Olen ollut superinnoissani Varman pitojen osalta, joten olen haukannut liian suuria palasia. Olen aloittanut treenin siitä, mihin viimeeksi ollaan päästy, jolloin epäonnistumisen riski on todella suuri. Ja etenkin toimintamallia muuttaessa ei näitä epäonnistumisia saisi tulla, vaan pitäisi aloittaa helpolla harjoituksella ja sitä hieman vaikeuttaa treenin aikana. Seuraavalla kerralla helpottaa taas harjoitusta alkuun ja nostaa kriteeriä treenin aikana. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.. Viisas ajatus eikä todellakaan omani ja olen todella tyytyväinen, että saan treenata Kantoluodon valvovan silmän alla. Heti pääsee puuttumaan näihin itse aiheutettuihin ongelmiin ja saa heti ratkaisuja propleemiin. Nyt samaa malttia pitoihin kuin perusasentotreeneihin, niin hyvät niistäkin tulee, en vaivu epätoivoon!

4.1.2015 treenailtiin Saran kanssa, meidän viime aikojen treenit näkyy aika hyvin tältä videolta :)

Aasin siltana 4.1.2015 päivämäärästä alkuvuoden muihin touhuihin. Loppiaisena mentiin norfolkkien kanssa mätsäreihin ajatuksella, että Alma siskoni kanssa pieniin koiriin ja Telma junioreihin minun kanssani, koska suunnataan Turkuun 25.1. pikkusen ekoihin virallisiin näyttelyihin. Nooh, pitkän odottelun myötä siskoni meinasi paleltua pystyyn, joten ensin Alman kanssa kehään, josta punainen nauha ja punaisten kehästä heittämällä ulos. Telma taas tepsutteli iloisesti punaisen nauhan arvoisesti ja lopulta olikin PUN2, onneksi, päästiin lämpiämään kotiin ! Mutta hyvillä mielin kohti Turun KV:ta, sillä ainakin Telman kasvattaja pitää pikkusta lupaavana tapauksena ja itsepäinen folkki kulkee, jos viedään vaan määrätietoisesti, jos antaa siimaa niin tyyppi vaan mutustais lattialta kaiken. Huppista!

Alman käytöstavat on tosi hienot nykyisin, MVA saaki keulia ;)

Lajihan olikin agility, esittämisasennosta päätellen?

Sievä pieni Telma <3

Hienosti se seisoskelee, vaikka kuvakulma on hieman epäedustava :)

Mitäs muuten, noh Helgan kanssa käytiin ohjatuissa aksoissa, kun Varmalla on juoksut. Sheltin mielestä vähintäänkin katto putoaa niskaan, treenikaverit haluaisi syödä sen, esteet ovat pelottavia, juoksen sen päältä jne.. Eli hyvin mielyttävät ryhmätreenit takana! Vaatinee paljon treeniä ensin ihan vain me keskenämme, jonka jälkeen pikku hiljaa, jos totuttaisi tyyppiä muihin treenaajiin.. Tai en tiedä oikein mikä olisi paras ratkaisu.. Sheltti-ihmiset tai muuten vain aran ja herkän koiran omistavat, miten te saatte koira säilyttämään itseluottamuksen agikentälläkin? Helga hengaileekin nyt lähinnä porukoilla, koska se on helpoin ratkaisu kaikille. Helga ottaa minun koirista hirveästi stressiä, jonka seurauksena se saattaa pissailla ihan minne sattuu. Muualla moista ongelmaa ei ole, mutta mun koirat vetää Helgan ihan lukkoon.. Cici on toki todella vahva laumanjohtaja narttu, joka muistuttaa kyllä yli-innokasta shelttilasta mielellään. Varman mielestä taas maailman paras leikki on juosta päin shelttiä huutaen, jolloin jostain kumman syystä sheltti on hieman epävarmana. Toki keskeytän tämän tapahtumasarjan, jos se alkaa, mutta en haluaisi käyttää koiria vain hihnalenkeillä, niin vapaana ollessaan tyypit kerkeää tehdä hölmöyksiä. Mutta tärkeinhän on, että koko hajanaisella laumallamme on rauha maan päällä !

Nyt laumaamme onkin vahvistamassa Kiukku-aussie, kun omistaja hurvittelee Lapin järkyissä pakkasissa. Tyyppi on sulautunut porukkaan loistavasti, Varman kanssa niillä on hurjat painit niin sisällä kuin ulkona ja niillä on ihan omat kuviot, joita Cici tyytyy katsomaan sohvalta kulmiensa alta. Sunnuntaina äkänen aussie palailee kotiinsa ja voi olla, että tulee hieman ikävä kolmatta jäsentä.. Ehkä me hetki pärjäillään kahden koiran kanssa, hetki vain ;)

Loppuun todettakoon, että odotettavissa olisi tälle vuodelle paljon suunnitelmallisia treenejä, niiden pohdintaa ja hmm, ehkä yksi pieni yllärikin.. Sitä odotellessa ! Loppuun kuvasaastetta viime lauantain geokätköilyreissulta! Porukat on innostunnu moisesta harrastuksesta ja lähden joskus koirien kera ottamaan hyödyn lenkkeilystä lähinnä, ihan mukavaa löytää uusia lenkkireittejä samalla :)












sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 !

Tammikuu

Treenailtiin oikein toden teolla Varman kanssa! Käytiin tokoilemassa niin kurssilla kuin Mikkelissä kasvattajan järjestämissä treenissä. Agilitya tehtiin itsenäisesti ja Suomalaisen Tuulan valmennuksessa sekä olin itse kouluttamassa tokolity-kurssilla pentuja. Lisäksi käytiin dobon kokeilu kurssi! Lisäksi ennätettiin sekä mätsäreihin, että virallisiin näyttelyihin Lahteen nuorten luokkaan sijoittuen lopulta NUO ERI1 SA PN2 Vara-SERT, joka jäikin vuoden parhaaksi sijoitukseksi.

Cici vaihtoi ruokansa raa'alle ja muu laumakin pääsi loppiasmätsäreihin! Oli kyllä aikamoinen menestysreissu meidän sisarusporukalle, kun kaksi siskoksista oli BIS-kehässä.. Nuorin vei ja Alma olikin SIN1 ja BIS2 lopulta!



Helmikuu

Hehkutin lainakoiria ja niiden opettavuutta, toden totta joutuu pohtimaan omaa surkeaa ohjausta agilityssa, kun koira ei olekaan oppinut lukemaan surkeita ohjauksia pennusta lähtien! Varma teki ensimmäistä kertaa koskaan kepit ilman mitään apuja ja keinulle löydettiin keino, jolla lähteä etenemään. Maastoonkin eksyttiin surkeahkon lumitilanteen turvin hakuilemaan ja esineitä tekemään. Russeli sai hömpötellä rallytokoa ja ikuisuuskysymys pyöri mielessä jo silloin, nauttiiko russeli oikeasti treenaamisesta vai oiskohan aika laskea varhaiseläkkeelle.. Parastahan oli yhdet treenit, joissa Varma täkkäsi ohi patukasta suoraan sormeeni. Tästä reissusta on muistona oikean käden etusormessa edelleenkin sentin pituinen arpi, pitihän sitä belgialaisen jonkinlainen ikuinen muisto itsestään jättää, kun mahdollisuus annettiin!



Maaliskuu

Varma vaihtoi samaan ryhmään agilityssa kuin lainakoirani Ketku, jolloin treenailut helpottui kummasti, kun sai kaksi koiraa treenattua samalla kertaa. Muistin taas kerran suunnittelun tärkeyden treeneissä, koska se on avain edistymiseen ja kehittymiseen! Ja koska treenimäärät oli suuria ja lajeja on paljon, niin pohditutti, mikä on liikaa ja missä ajassa, koska Varman selkä ei priimaa ole eikä tule olemaankaan. Lisäksi käytiin molempien koirien kanssa extemporee Rallytokon mölleissä, Varma joka ei varsinaisesti edes koko lajia ole treenannut sai alokkaasta hyväksytyn tuloksen sekä Cici sai tulokset niin alosta kuin avosta, hyvä meidän tiimi!



Huhtikuu

Mölliagilitykisojen kuukausi ainakin meidän lauman osalta, tuli juostua niin Varman, Alman kuin lainakoira-Ketkunkin kanssa. Menestystäkin saatiin mölliluokissa Varman kanssa ja suunnitelmallisilla treeneillä saatiin edistystä muun muassa keinuun, jossa päästiin vaihtamaan jo minipöytään pamautustreenit. Ensimmäinen Energetic-Action's leirikin osui huhtikuun kohdalle ja treenailtiin tottista ja EK-juttuja omalla porukalla ilman varsinaista kouluttajaa. Lisäksi käytiin Imatra KV:ssa paimenlasten kanssa Helgan debytoidessa H:lla ja Varma läskipallerona nappasi EH:n..



Toukokuu

Agilityn vääntäminen jatkui hyvällä vauhdilla ajatuksella, että kotikisoissa debytoidaan kesäkuussa. Keinu eteni kovaa vauhtia, kepeille tuli varmuutta ja oma ohjaaminen alkoi löytää uomiaan belgialaisen kanssa treenaillessa. PK-kausikin tuli avattua kunnolla hakuryhmämme leirillä sekä käytiin EK-päivässä belgiyhdistyksen järjestämänä. Avasivat kyllä taas omaa ajatusmaailmaa hurjasti! Lisäksi tehtiin jo kokeenomaisia paikallamakuita tokoa ajatellen sekä BH-koe alkoi pyörimään mielessä ihan vakavastikin..

(EK-päivästä: c. Henriikka Havukunnas)

Kesäkuu

Kesäkuun alussa suunniteltu debyytti tehtiin agilityn osalta KSSK:n kisoissa. Se menikin paremmin kuin osasi odottaa, sillä napattiin ensimmäinen LUVA näistä kisoista! Kesäkuussa ylipäätänsä alkoi oma henk. koht. elämä heittää häränpyllyä ja treenejä oli epäsäännöllisen säännöllisesti, ajatukset kuitenkin kohti kokeita lajissa kuin lajissa. Pohdiskelin tavoitteita ja niihin tähtäämistä sekä kuinka muistaa iloita jo saavutetuista tavoitteista, eihän pidä kuuta sentään tavoitella taivaalta..




Heinäkuu

Heinäkuussa vieteltiin perinteiseen tapaan synttäreitä, Varma täytti 2v ja Cici jo 7v, enää vuosi veteraani-ikään! Ennen juoksutauolle joutumista käytiin kisailemassa Mikkelissä ja samalla moikkaamassa kasvattajaa. Voitettiin vitosella hyppyrata Varman kanssa ja tein hölmöjä ohjausvirheitä. Muutettiin lauman kanssa siskoni kanssa kommuuniin pariksi kuukaudeksi, odottamaan syyskuuta, jolloin siirrettäisiin ahterit kohti Kotkaa. Muuttohässäkkää ja paljon öisiä juoksulenkkejä, silloin ei kuollut kuumuuteen !




Elokuu

Elokuun lopulle napsahti sitten muutto Kotkaan ja järjestelyt uuden kaupungin harrastuspaikkojen osalta. Päädyin KPH:lle treenailemaan tottiksia ja hakua ja KKS:lle otin ryhmäpaikan agilityyn syyskuulta alkaen. Käytiin myöskin kertaalleen näyttelyissä taasen paimenten kanssa ja tuloksena oli yllättäen Helgalle JUN ERI4 kera SA:n! Varma nappasi ekaa kertaa avoimessa ollessaan sileän ERI:n. Lisäksi ehdittiin kertaalleen kisailemaan agilityssa kuun lopussa Vantaalle, muttei niin hehkutettavin tuloksin. Syyskuulle tuli tehtyä myös koesuunnitelmia, joten ankaraa tokotreeniä paikalla makuun osalta lähinnä!


Syyskuu

Syyskuu alkoi BH-kokeella, joka suoritettiinkin hyväksytysti. Samaisen viikon lopussa oltiin kahdessa tokokuussa, KSSK:n piirinmestisjoukkueessa alokkaassa saaden ALO1:n sekä seuraavana päivänä KSSK:n kokeissa saaden myöskin ALO1:n ja sijoittuen kolmanneksi! Lisäksi käytiin Porvoossa agikisoissa tekemässä pieniä kauneusvirheitä radoilla, jolloin nollat jäivät taas vain haaveeksi. Energetic-Action's porukan hakuleiri oli syyskuussa Marja Uusitalon kouluttamana. Pohdiskelin myöskin kovin, mitä ihmettä tehdään meidän seuraamiselle, noudolle ja rullailmaisuille, jotka laitoinkin kuluneen talven tavoitelistalle, että handlataan ne keväällä.



Lokakuu

Lokakuussa ehdittiin vaikka ja mitä ! Tuloksellisesti oli huippukuukausi, tokossa saatiin koulari TK1 ja agilityssa noustiin kakkosiin uuden seuramme kotikisoissa Kotkassa tuplanollavoitolla! Tärkeää antia itselle oli kyllä ehdottomasti Kantoluodon semma, jossa saatiin noutokapulan pidosta rikottua jokin lukko mun ja Varman välillä. Semman seurauksena päästiin myöskin Jarin vetämään tottisryhmään, jonka seurauksena lähdettiin työstämään koko seuraamista ihan uuteen uskoon, koska epätoivoisuus oli vallata mieleni tokokokeissa esitetyn seuraamisen johdosta. Lisäksi tehtiin esinetreeniä, käytiin hakuilemassa ja treenattiin rullailmaisua. Loistokuukausi kaiken kaikkiaan!



Marraskuu

Marraskuussa väännettiin "uusien" juttujen kimpussa eli uuden seuraamistavan sekä noudon parissa. Edistystä alkoi heti näkymään, kun alkoi tekemään oikeita juttuja ja oikeassa mielentilassa (niin ohjaaja kuin koirakin). Rullatreenit etenivät myöskin kovaa vauhtia ja tuonnit onnistuivat jo todella hienosti, joten kokeiltiin niitä pariin otteeseen vielä metsässäkin. Esineruudussakin edettiin hyvin eteenpäin, Varma etsi kaistaleelta valmiiksi vietyjä esineitä onnistuneesti! Agilityn osalta käytiin lähinnä ryhmätreeneissä ja hetkeksi keskityttiin muualle kakkosiin nousun jälkeen..



Joulukuu

Joulukuussa jatkettiin siihen, missä marraskuussa jäätiin.. Käytiin debytoimassa myöskin kakkosluokassa Lappeenrannassa kolmella hylkytuloksella, ei ollut ajatus loppuun asti mukana. Lisäksi muutettiin taas kertaalleen edellisessä kämpässä ilmenneiden sisäilmaongelmien myötä ja tällä erää kokoonpanolla minä, Cici ja Varma kämppikseni muuttaessa keskustan suuntaan ja itse suunnatessani tänne lähiöyksiöön. Joulu vietettiin porukoilla viiden koiran kera ja se olikin kätevä ratkaisu, kun olin itse joulun alla paljon töissä niin koirien ei tarvinut viettää pitkiä aikoja keskenään.

Kakkosluokan korkkaus, Marikalle kiitos videoista!

Paljon muutosta ja myllerrystä mahtui vuoteen 2014, toivotaan vuodesta 2015 hieman rauhallisempaa ! :)