maanantai 10. marraskuuta 2014

Uudelleen opettamisen riemua!

Kaksi viikkoa ollaan nyt painittu uuden aiheen parissa, perusasennon tiiviyden ja sitä kautta ollaan alettu tehdä töitä seuraamisen parantamisen eteen. Huomenna mennään taas esittämään tämän hetkistä osaamista Kantoluodon treeneihin ja saamaan jatko-ohjeistusta, mutta kuitenkin haluan tehdä eniten ehkä itseäni varten koontia näistä kahdesta viikosta. Ollaan aktivoituduttu videokuvauksen parissa tai no lähinnä treenien videoinnin parissa ja on kyllä pohdittava juttu, että miksi ihmeessä tätä ei olla tehty aiemmin? Näkee hyvin, mitä treenien välillä on koiran kaaliin mennyt ja näkee omia virheitä ja muistuu mieleen kommentteja treeneistä. Hirmu hyvä väline, joka toivon mukaa jää nyt aktiiviseen käyttöön, koska itselleni koen tämän hyvinkin hyödylliseksi. Tylsiähän nuo perusasentohässäkät on kuin mitkä, mutta opettavaisia!

Lähtötilannehan oli siis se, että Varman perusasento oli hyvin väljä tai kroppa pysyy hyvässä linjassa, mutta pää ja yläkroppa ylipäätänsä on hyvin kaukana, koska Varma hakee kontaktin mun kasvoista. Tarkoituksena olisi saada neiti ottamaan tiivis perusasento kohdistaen katse kainaloon/kylkeen ja tätä kautta myös seuraamiseen, jolloin myös paikka pysyy. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että likka pitää ihan hemmetin tiiviisti sitä katsetta kasvoissa, että tätä opittua tapaa on hyvin vaikea rikkoa. Lelut tai namit ei voita tätä, koska niillähän on haettu aiemmin häiriötä kontaktin pitoon vaan lähinnä tiivistää sitä, argh.. Alkuun oli lottovoitto jo saada neiti hetkeksi kiinnittämään huomiota käteen, jossa on nami ja nyt ollaan saatu mukaan jo pientä kestoa ja testiä pienellä liikkeellä. Nyt pohdittavaa tuo lisäksi se, että kannattaako ensin opettaa suosiolla käskysana ennen kuin lähtee tekemään liikettä vai liittää vasta myöhemmin uuteen toimintaan käskytys. Jaa'a, ollaan niin alussa, että ei ihan vielä ole järkyttävän ajankohtainen aihe. Pidemmittä puheitta niihin videoihin !








Edistys on ollut huikeaa ja nyt vasta tosiaan tajuaa, että treenejä on takana vasta kaksi viikkoa tällä uudella tavalla. Näiden videoitujen treenien lisäksi on yhdet treenit, joita ei videolta löydy, koska oli ihan mielettömän pimeää, joten videointi olisi ollut täysin turhaa. Tällöin tehtiin enemmän liiketreenejäkin.. Mutta tosiaan, pitäisi muistaa pitää harjoitukset mahdollisimman lyhyinä, jotta Varma pysyisi mahdollisimman aktiivisena ja tekisi täysillä duunia. Jos tekee samassa treenissä useampia pätkiä, niin loppua kohden alkaa vire laskemaan, mikä ei todellakaan ole tarkoitus. Lisäksi pitää muistaa kiinnittää huomiota palkkauspaikkaan sekä omaan asentoon, sillä ei ole tarkoitus opettaa uuttakin tekniikkaa vääränlaisella kropan asennolla. Mutta tykkään tästä 9.11. treeneistä kuvatusta aktiivisesta belgianhaivenkoirasta, on se aika makee! Saman tekemisen meiningin kun saisi siirrettyä vielä seuraamiseen myöhemmin niin ai että!

Viimeisellä videolla näkyy tosiaan myös meidän noutoprojektia.. Tehdään alkuun aina pari nostattavaa vauhtinoutoa tai yksikin saattaa riittää, vähän fiiliksiä tunnustellen. Vielä on hakusessa itsellä se, milloin kannattaa ottaa pito tai milloin V on parhaimmassa mielentilassa. Kuten videollakin näkyy niin ensimmäisessä se on vielä rauhaton, ehkä johtuen uuden perusasentotreenin yhdistämisestä noutoon tai sitten syystä, jota kukaan ei tiedä. Ja toisessa se oli vielä rauhattomampi, mutta kolmanteen se oli optimaalisessa tilassa. Koiranlukutaitoa haetaan kyllä toden teolla, mutta pikku hiljaa omakin silmä harjaantuu.. Näillä mennään vielä, kunnes pidot varmentuvat, jolloin voi harkita liikkeen lisäämistä pitoon, jäiks!


Ollaan kunnostauduttu oikein toden teolla videoimaan, nimittäin myös esineruutuilut ovat päässeet videolle! Käytiin tosiaan 7.11. Saran kanssa esineruutuilemassa sekä tottistelemassa ja ohessa n. 10mx50m kaistale, johon vietiin neljä esinettä Varmalle niitä näyttämättä. Tein valmistelevan esineen kertaa kaksi ennen varsinaista ruutuilua ja sen jälkeen vaan tosi toimiin. Eikä voinut muuta kuin hymyillä, palautukset toki vielä ontuu (ehkäpä kun koko nouto on vähän vaiheessa, KÖHKÖH), mutta Varma käytti nenäänsä ja upposi hyvin ja oli kaikin puolin hieno, tykkäsin ja tykkään! Ruutuilua pitäisi harrastaa useamminkin, meinaa moinen unohtua.. Ja varsinkin kun vielä ei metsässä lunta oikeastaan ole, niin tämä aika olisi hyvä käyttää hyödyksi. Hmm!

Lisäksi raportoidaan vielä seuraavan päivän eli 8.11. hakutreeneistä. Täysin vieras ryhmä, täysin vieras maasto, joka oli hyvin peitteistä. Pienellä riskillä, vähäisen treenimäärän takia lähinnä, päätin kokeilla, miten Varma löytää valmiit ukot, koska haamuja tai ääntä ei ollut mieltä käyttää. Ja mitä vielä, neiti teki nätit suorat pistot ja käyttäytyi maalimiehillä hyvin, meni itsenäisesti maahan ja popsi jauhelihansa hyvällä ruokahalulla. Keväällä sitten vaan ilmaisut sinne maastoon, syksyn vähäisiin treeneihin en ala niitä enää ymppäämään, keskitytään metsässä etsintään.. Tosin pieneen etsintätuokioon ilmaisua jo liitettiin, kun tehtiin kentän parkkiksella umpparitreeniä. 5 umpparia kiinni kentälle ja sitten vaan lähetettiin koira etsimään, hyvästä nuuskuttelusta "palkkioksi" irtorulla ja normi-ilmaisut. Hetken tyyppi vähän ihmetteli, mikä idea tässä oikein onkaan, mutta jo toisella ukolla se teki varmaa työskentelyä ja yhdisti ilmaisunkin hyvin. JES!

Tänä syksynä olen vasta ihan toden teolla hoksannut, kuinka hemmetin siistiä tää koirien treenaaminen on. Tai niin, olenhan mä nyt treenannut ties kuinka kauan enemmän ja vähemmän vakavasti, mutta nyt vasta tänä syksynä olen kokenut oppineeni itsestäni kouluttajana ja koiristani (ihan kaikista, vaikka Varmasta höpötän lähinnä) enemmän kuin koskaan. Olen käyttänyt ajatustyötä koirien treenaamiseen ehkä enemmän kuin olisi jonkun mielestä tarpeen. Musta on aivan mielettömän siistiä edistyä ja hoksata ja kouluttaa, se on niin kivaa! Olen ollut turhan kilpailukeskeinen, vaikka kilpailuthan ovat vain jäävuoren huippu. Treenit on ne, missä opitaan eniten ja tehdään se suurin työ. Toki edelleen treenataan kilpailuihin tähdäten, mutta enemmän panostaen siihen parempaan tekemiseen eikä siihen, että mitä kisoista saadaan. Ugh, olen puhunut, ainakin hetkeksi taas!