perjantai 31. lokakuuta 2014

Oivalluksia menneestä ja tulevasta

Olen tässä pohdiskellut harrastusosastoa aivan tolkuttomasti, ehkäpä hieman koulun kustannuksella, hupsista. Ja sen takia tämä blogiinkin kirjoittelu maistuu ja juttua tulee enemmän ja vähemmän aiheesta. Mutta tosiaan Varman sunnuntaisen tokokokeen jälkeen lähti lumipallomaisena vyörymään paljon asioita mieleen, koska tämän vuoden tavoitteet on nyt ihan oikeasti täytetty. Vaikka alustavia suunnitelmia toki oli, mihin lähdetään, niin nyt niitä on ollut pakko konkretisoida.

Seuraamisen edistämisen haluan pois säilyttäen seuraamisen aktiivisena. Sunnuntaina meillä oli Varman kanssa mukavia pieniä yhteen törmäyksiä käännöksissä, kun paikka elää. Ja edistäminenhän johtuu tässä pienten pohdintojen jälkeen, että treenatessa katson koko ajan, missä koira on, onko hyvällä paikalla jne.. Varma on oppinut, että seuraaminen tarkoittaa sitä, että pidetään kontaktia kasvoihin ja koska kisoissa katse on ylös, jolloin kontaktia ei ole mahdollista ottaa, niin beegi on aivan hukassa. Nyt oliskin tarkoitus lähteä opettamaan seuraamista pisteestä nolla eli paluu pentutreeniin. Vaihtoehtoina nimittäin edistämisen korjaamiseen saatiin Kantoluodon yksäriltä, joko paineen antaminen ja ohjaaminen oikealle paikalle tai sitten opettaa alusta. Painetta V ei kestä ilman, että aktiivisuus laskee, joten se ei ole vaihtoehtona. Päätin, että opetan seuraamisen ihan alusta. Opetan V:n kohdistamaan katseensa kainaloon, jolloin paikka ei elä, kun sillä on tietty kohta, mitä tuijottaa. Alkuun tosin pitää neiti ehdollistaa uuteen paikkaan, koska nyt V tuijottaa vahvasti ainoastaan kasvoja. Pitkähkö tie edessä, mutta opettavainen tulevaisuutta ajatellen. Seuraava pentu opetetaan suoraan tuijottamaan tiettyä kohtaa, eikä opeteta katsekontaktilla. Edes vahingossa ja piste.

Pienestä se on lähdettävä, ideana saada kontakti käteen, josta myöhemmin lähdetään nostamaan palkkaa kohti kainaloa.

Toinen juttu on tosiaan se kapulan pito ja nouto ylipäätänsä. Tulipahan tiistaina todettua, että kapulatreeniä ei voi tehdä samaan settiin kuin tehdään uutta seuraamisviritelmäämme. Ottaa painetta ja näkyy järkkynä mälväyksenä. Tänään tein niin, että ihan treenin alkuun tein yhden kapulanpito hässäkän (vauhtinouto + onnistunut pito ja kentältä pois) ja sitten toisessa setissä tehtiin uutta perusasentoharjoitusta. Tämä combo toimii ja tällä luultavimmin jatketaankin, täten saa molempia edistymään talven mittaa. Pikku hiljaa kun muistaisi tässäkin edistyä eikä ahnehdi liikaa, koska pito on todella herkkä vähäisellekkin paineelle. Pitää opetella itselle se kuuluisa zen-mode..

Nyt kun ollaan pääasiassa pohdittu tunnetila puolta ja tottista ylipäätänsä pohdituttaa toko. Tai oikeastaan kaikkien lajiemme välillä tasapainoilu. Agility, toko, tottis, haku ja esineet. Muut nyt vielä pystyy varsin hyvin erotella, mutta tokon ja tottiksen välillä palloilu hieman rassaa mieltä. Tällä hetkellä kuitenkin seuraamisen uudelleen opettaminen ja kapulan pito harjoitukset vie paljon aikaa ja energiaa muulta toko/tottistreeniltä, sillä haluan päättää aina onnistuneisiin suorituksiin meidän harjoitukset. Missä välissä sitä oikein opettaakaan sitä luoksetulon pysähdystä, uutta hyppyä, ruutua yms, kun jo perustekniikoissa on niin paljon tehtävää? Tosin jos muistaisi, että minulla on vasta vajaa 2,5-vuotias koira, jolla on harrastusvuosia paljon edessä. Eiköhän me ehditä noita treenailla vielä paljon myöhemmin, mutta kun tekisi mieli treenata ja edistyä kaikessa yhtä matkaa. Mutta kun taloa ei rakenneta ennen kuin perustukset on kunnossa, joka pätee kyllä tämän hetken touhuiluun meidänkin osalta. Jos haluan tokojuttuja treenailla, niin temppuillaan ihan erillään ruutua ja pysähdyksiä eikä liitetä niitä samaan settiin kuin tehdään seuraamista tai kapulointia. Ehkä tämä tästä!
Lentävä talja !

Oho, se olikin vihainen shelttimys..

Agilityn osalta taas Varman kanssa alan olla kohta pulassa. Hölmö on hoksannut, että lajihan onkin ihan mielettömän hieno ja saa painaa reikä päänä miten sattuu. Tai niinhän Varma luulee, eiliset treenit oli välillä semmoista teatteria, että oksat pois! Tyyppi juoksee vaan ihan täysillä rimaa päin, koska on mahdottoman kivaa mennä kovaa ja täysiä. Piti siinä sitten muistutella, että voisit hypätäkkin ja keskittyä edes hetken johonkin muuhun kuin huutamiseen ja vauhkoamiseen. Asiaahan ei helpota yhtään se, että itse lähden mukaan tähän höseltämiseen ja ollaan molemmat ihan ylikierroksilla. Heti, kun itse muistan vetää henkeä ja ajatella edes hetkisen, mitä halusinkaan tehdä, niin homma sujuu jo paremmin. Varma osaa, jos siltä vaaditaan ja minä osaan, jos vain rauhoitun enkä vedä samalla riehuntamoodilla kuin belgikin. Syy, miksi niitä rimoja on tosiaan kisoissa paukkunut, on se, että ollaan molemmat oltu ihan yhtä kierroksilla, vaikka Varma vaatii sen, että pitää olla rauhallisen määrätietoinen ja vaatia osaamista eikä katsella läpi silmien, jos tyyppi vähän koheltaa.

Helga löysi omankin kepin..

Jonka voi tuhota antaamuksella..

Neiti shelttimys on päässyt tällä viikolla treenaamisen makuun, oliskohan pelkästään tiistai ollut sellainen päivä, jolloin mentiin pelkällä lenkkeilyllä.. Helgan kanssa operaationa agilityssa on ollut erityisesti kontaktit, kepit ja vauhti. Kepit opetetaan Varman jalan jäljissä verkoilla, vaikka alkuun ajattelin että epätoivoinen urakka on edessä, kun jo yhden verkon poistaminen oli aivan tuskaa. Heti tulee läpi verkottomasta kohta. Nyt herneet ovat kohdanneet ja keskustelleet shelttiläisen päässä, minkä myötä verkkoja ollaan päästy poistamaan jo neljä eli verkkoja on kaksi alussa ja lopussa sekä kaksi keskellä. Olen tehnyt erilaisia lähestymisiä, jäänyt jälkeen, vedättänyt ja leijeröinyt esteiden takaa. Hyvin se siellä kepittämässä pysyy ja tykkää siitä, karkailisi mielellään myös muilta esteiltä kepeille..

Kontaktit on tosiaan toinen haaste, ollaan tehty pelkkää alastuloa muistutteluna laatikkotreeneistä ja ihan pariin otteeseen kokonaista puomia. Hyvin muistaa alasmenotreenien jälkeen, mitä halutaan myös kokonaiselta puomilta. Mutta nyt ensin vahvistusta siihen alastuloon vähän kaikilla kontakteilla, koska siihen se kuitenkin on tähtäys, hyvään 2on2offiin. Keinu on ollut yllättävän helppo este, Helga ei sitä järin suuresti säiky. Toki paikuttelutreeniä ja käskysanaa vahvistellaan vielä ja paljon. Kiirehän ei ole, sillä Helga on medikoira, säkää kun tosiaan on se 37cm suurin piirtein. Hyppykorkeuksia nostellaan hiljalleen vauhdikkailla radoilla ja tehdään pientä kääntymistekniikka. Sain jo siunauksen sille, että saan startata sheltin kanssa aikanaan viralliset radat, vaikka tosiaan siskoni koirahan tuo on. Kivaa !


Paimenuunot, russeli viipotti omien hajumaailmojensa perässä...

Sheltin motivaatio tokoon on kasvannut hurjasti! Tänään kentälle mennessä tyyppi kirmaa täysillä kentälle jossa yleensä ollaan oltu ja odotti innoissaan, että mitäs nyt oikein touhuillaan. Yritys olisi kova saada totaalisen korkkiruuvista perusasentoa edes liki normaalin näköiseksi, jotta seuraaminenkin olisi vähän helpompaa. Jääviin ollaan tehty lähinnä vauhtia peruutellen ja luoksarilla on hyvä aina lopettaa treenit, koska se on ihan hirmu kivaa pikku paimenesta! Pitäisi vähän ahkerammin kasailla shelttiä varten ruutuakin kasaan, sekin kun on hauskaa. Hauska treenikaveri, joka on ihan liekeissä nakin nähdessään. Pitäisi varmaan tehdä jotain isompaa suunnitelmaa sheltinkin pään menoksi, niin tulisi jotain edistystä tähänkin lajiin eikä pelkkää hauskan pitoa, mikä toki on tärkeää sekin!



Cici odottelee tulevia opintotukia ja hierontaa ja luultavasti kipulääkekuuria. Raasu on vetännyt itsensä ihan totaalijumiin ja on lähinnä sohvalla kainalokaverina. Kun tuota totaalijumia saadaan aukaistua, niin katsellaan mitä touhotellaan. Dobo tekisi varmasti hyvää selän lihasten vahvistamiseen taas näin tauon jälkeen, mutta tähän koko vartalolukkoon ei lihasjumpasta ole apua. Huono koiranomistaja fiilis on kyllä nyt päällänsä neidin takia, argh.. Aihe vaatii pohdintaa, onko neidin järkeä asua paimenten kanssa, joiden riehunta vaan lietsoo russelia mukaan ja jumiuttaa heti koiraa lisää. Vai pitäisikö neidin jatkaa eläkepäiviään ainoana koirana, kun sellainenkin mahdollisuus löytyisi? En halua vielä miettiä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta jos muu ei auta niin ää.. Voihan selkäongelmat!


Pääsi se Cicikin pienelle metsälenkille kirmailemaan :)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

BH TK1 Energetic-Action's Bam-Bam "Varma"

Aamulla starttailtiin puolentoista viikon tokotauon jälkeen autoa kohti Kouvolaa ja tokokokeita. Eipä tullut treenattua niitä jäävien erotteluja tarpeeksi eikä saatu seuraamista ehkä niin kivaan kuosiin kuin olisin itse halunnut, mutta omapahan oli valintani kisata nyt alokkaassa keskeneräisellä koiralla. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui ja linja arvostelussa jäi ehkä hieman epäselväksi. Tuntui, että samasta virheestä lähti eri pisteitä eri koirien kohdalla ja osaa pistemenetyksistä ei itse ehkä tajunnut. Arvostelulaji kun on niin näkemyksiäkin on monia :)

Bölkkäri pätevänä paikalla makuu rivissä !

Ja sitten siihen pisterivistöön...

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makuu: 10

Hihnassa seuraaminen: 8,5 (Edistää, edistää... Ja käännökset ei sujunu..)

Hihnatta seuraaminen: 9 (Samat ongelmat kuin hihnassa seuraamisessa, mistähän saatiin puoli pistettä lisää? :--D)

Liikkeestä maahan meno: 9,5 (Perus Varmaa)

Luoksetulo: 9,5 (Omaan makuun jäi väljäksi eteentulossa)

Liikkeestä seisominen: 0 (Joo, no ei kyllä seisty ei.. Korjasin liikkeen jatkoa ajatellen!)

Hyppy: 10 (Perus Varmaa)

Kokonaisvaikutelma: 10

Pisteet: 170,5, ALO1 TK1 --> siirto avoimeen luokkaan

Oli kyllä kiva kuulla kommenttina loppuun, että meidän yhteistyö näyttää hyvältä. Vähän jäi tuomariakin häiritsemään tosiaan seuraamisessa edistäminen ja toki nollille mennyt liikkeestä seisominen, mutta kuten kokonaisvaikutelman pisteistä voi päätellä, niin kokonaisuutena hyvä koe. Minkäs teet, kun ne asiat mitkä ois kaivannu lisätreeniä jäi treenaamatta kuntoon ! Oma valinta ;)

Marikalle kiitos videoinnista ! :)

Tämän vuoden tavoitteet ja toiveet on täytetty kyllä täydellisesti. Alkuvuodesta en olisi voinut kuvitellakaan, että saataisiin paikalla makuuta siihen kuntoon, että syksystä voi huoletta (muttei tosin jännittämättä) käydä suorittamassa BH-kokeen ja käydä kolmeen kertaan alokkaan tokokokeessa tietäen, että koira pysyy varmasti makaamassa. En olisi uskonut, että seuraaminen näyttäisi edes noinkaan hyvältä kuin miltä videolla. En olisi uskonut, että oikeasti noustaan sinne kakkosluokkaan agilityssa.. Mutta mikäs siinä, kun on koira jonka kanssa on ihan mielettömän helppoa kisailla. Eipä tarvitse kysellä, että tahtoisitko touhuta, koska ainahan Varma haluaa ! Varma on niin <3

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tuplanollavoitolla kakkosiin !!

Eiköhän se ydin tullut jo otsikossa ! Tosiaan tänään kilpailtiin ns. uusissa kotikisoissa Kotkassa. Kouvolan nimissähän me kisaillaan vielä loppuvuosi, kunnes ensi vuodelle vaihdetaan lisenssi sitten kauden vaihtuessa Kotkan nimiin. Mutta koska treenataan jo Kotkassa, niin olihan nämä kotikisat ja näytön paikka uuden koutsin seuraillessa vierestä. Kisoissahan meillä on rimat ropisseet ja kieltoja on paukkunut, mutta ohjatut treenit ovat nyt sujuneet varsin mallikkaasti ja rimojakaan ei ole tippunut paitsi, jos joku kummallinen ohjaaja seisoo koiran linjan edessä, HUPS. Nyt oli tarkoitus esittää rauhallista ohjaamista ilman turhia kikkoja ja katsoa, mihin se riittää.

Kuvituskuvia, tappajabelgin saalis alakulmassa. Tyyppi astui karvatoukan päälle ja tappoi sen :( Pelottava otus (voit itse päätellä kummast puhutaan) !


Tuomarina tosiaan Henri Luomala ja ykkösten radoiksi olivat varsin haastavia. Tai oli muutamia kohtia, joissa olisi voinut tulla koirakolle törmäyksiä, jollei niitä osannut varoa. Onneksi oli Bea, jonka kanssa niitä sitten pohdiskeltiin urakalla jo ennen rataantutustumista minien ja medien skabaillessa, niin ei tarvinnut rataantutustuessa pohtia sen enempää niitä. Kiitos muutenkin seurasta, oli tosi kiva nähdä ! :)

Ensimmäinen rata, joka oli agilityrata, saatiin videolle, kiitos Tarjalle siitä ! Video on näkyvillä, mun henk. koht. fb-sivulla, joten sieltä kurkkimaan, ketkä nyt mun kavereissa sattuu olemaan. Olen ainakin sen verran uuno, etten keksinyt miten sitä tänne voisi jakaa. Mutta ylipäätänsä, muuten hyvää suorittamista, mutta meinasi tulla hylky, kun Varma oli juoksemassa putken sijaan puomille, parista kymmenestä sentistä kiinni ! Onneksi ei kuitenkaan, ja tuloksena ainut maksien nolla, jolla tietysti voittoon myöskin. Elikkä ihanneaika kyseiselle radalle oli 48s, joka me pingottiin aikaan 37,80s ja aikavirhe siis -10,20s etenemällä 4,23m/s. Toisella radalla, joka oli siis hyppyrata, sai pohtia linjoja urakalla, kun niitä törmäyskohtia löytyi. Muuten sujuvaa menoa, mutta viimeiselle esteelle sain tehdä ihme kiljahduksia, jotta Varma meni sen, ei tullut kieltoa onneksi kuitenkaan. Ihanneaika kyseiselle radalle oli 40s, joka me pingottiin aikaan 27,23s ja aikavirhe -12,77s etenemällä 4,96m/s. Nollia tuli radalta kaksi ja meidän oli nopeampi, joten voittoon tältäkin radalta SERT:n siivittämänä ja menolippu kakkosiin tienattuna, SIISTIÄ !

Kuva Kouvolan tokokisojen palkintojen jaon odottelusta, sopii kyllä tähänkin päivään. Maailman paras sylibelgi <3

Kisojen jälkeen käytiin kämppiksen kanssa kiikuttamassa koirat hoitopaikkoihin, nimittäin yöllä suunnataan Helsinki-Vantaalle ja kohti Berliiniä ! Ollaan siellä perjantaihin saakka, joten koiruudet kotiutuvat lauantain puolella ja sunnuntaina sitten mennään tokokisoihin, mikäli belgi ei päätä aloittaa juoksujaan, joita on tässä ahkeraan tehnyt.. Toivotaan toivotaan !

Ollaan käyty tekemässä kentällä niitä pitoja Kantoluodon semman jälkeen ja kyllä tuo koira on kuin uusi. Hetken saattaa suu väpättää, kunnes rauhoittuu ja pitää kapulaa rauhallisella otteella. Muutenkin tuo koira on saanut itselleen potkua, seuraaminen näyttää suorastaan hyvältä, pitää yrittää ottaa reissun jälkeen videomateriaalia tännekin asti! Leikkiessä tuosta on tullut hullumpi ja muutenkin koko otus on tuntunut kasvaneen henkisesti ja paljon. Olen vaatinut meiltä ehkä liikaa siihen nähden, että mihin on ollut kapasiteettia ja sen näkee vasta nyt, kun tyyppi alkaa aikuistua, jos niin voi sanoa. Tästä on hyvä jatkaa lomailun jälkeen ;)

maanantai 13. lokakuuta 2014

Tottissemman antia

Viikonloppu kului taas vaihteeksi koiramaisin merkein, perjantaina ja lauantaina oli tottisseminaari Kantoluodon Jarin johdolla ja sunnuntaina mentiin tekemään vähän rullailmaisuja metsään ja kapulan pitoa kentälle. Alkuun ajattelin seminaariin ilmottautuessani, että mennään nyt näyttämään sitä meidän noutoa ja kapulan pitoa, vaikkei siitä tulekaan enää yhtään mitään. Tai jos tulee, niin taivas repeää, koska Varman mälväys on jotain ihan kauheaa. Jos ei tällä semmalla saada mitään ratkaisua mälväykseen, niin olkoon, Varma mälvätköön ja otetaan pistemenetykset kunnialla vastaan.

Kantoluodosta sen verran, että hänhän kouluttaa pääasiassa tottista tunnetila kaiken edellä. Kentällä koiran pitää pysyä hyvässä tunnetilassa ja kaikki muu tulee plussana perässä. Pikku hiljaa, kun koira on hyvä paremmassa tunnetilassa, muovautuu samalla tottista kokonaisuudessaan. Varsin toimiva systeemi, jos hänen koiriaan katselee. Iskee totaalinen kateus, mutta yritän muistaa, että Varmassa ei ole ihan samanlaista moottoria kuin käyttösakussa.


Toinen pääperiaate on, että koira on aktiivinen ohjaajalle eikä toisin päin. Kun koira on aktiivinen ohjaajalle, kantaa tottis myös läpi kisasuorituksen, jos ohjaaja on treeneissä ollut aktiivinen koiraa kohden, ei välttämättä kisasuoritus pysy yhtä hyvänä kuin harjoituksissa. Harjoituksissa aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaa vahvistetaan ja palkataan, mitä aktiivisempi koira on, sen parempi. Alkuun ei tarvitse edes vaatia mitään liikkeitä, kontakti ohjaajaa kohden on jo riittävä syy palkata. Ideana on, että tästä lähtee positiivinen kierre treeniin. Kun koirakko on onnistunut heti treenin alkuun, on molemmilla parempi mieli lähteä kohden vaikeampia suorituksia. Tämä kantaa myöhemmin sinne koesuoritukseen asti. Kun koiralla on tunne, että "hei mä osaan!" niin sen toiminta on vietikkäämpää ja aktiivisempaa. Jos harjoitukset aloitetaan joka kerta harjoituksella, joka on haastava ja koira joutuu olla epävarma onnistuuko, myös sen aktiivisuus laskee. Koko koirakon fiilikset on huonommat ja tämä aiheuttaa negatiivisen kierteen. Perusjuttuja, mitkä tuppaa ainakin itsellä unohtumaan turhankin herkästi.

Ja tärkeä ja varsin itsestään selvä muistutus itselle. Koiraharrastamisen tulisi olla aina kivaa. Senhän takia me kaikki harrastetaan? Jos harjoituksissa alkaa vaikuttamaan, että oma mieli on vähän huono ja ärsyttää, niin älä harjoittele enää. Se aiheuttaa varmasti vaan ja ainoastaan hallaa, jos yrittää opettaa uutta siten, että on itse huonolla tuulella. Jos oma mieli on huono, niin leikitä koiraa äläkä tee mitään teknistä! Väkisin vääntämällä koira ei ainakaan muutu paremmaksi, vaan kaikilla tulisi olla hauskaa. Jos oma mieli siitä paranee, niin voi yrittää uudestaan, mutta älä suotta pilaa hyvää tekemistä huonolla fiiliksellä.



Varman kanssa tosiaan otettiin aiheeksi se nouto ja kapulan pitäminen. Alkuun pohdittiin, että mistä se mälvääminen minun läheisyydessäni voisi johtua. Varma kuitenkin pitää kapulaa hyvin, kun se on kaueampana, mutta kohdassa, jossa se joutuu alkaa jarruttamaan alkaa myös mälväys. Ilmoille heitettiin ajatusta viettitilan vaihdoksesta, joka tulee kun koira joutu jarruttamaan. Tällöin olisi ollut ideaalista luoda koiralle mielikuva saaliista ohjaajan "vatsassa", jota kohden koira kiihdyttää koko matkan ja täten ns. unohtaa suussaan olevan kapulan. Todettiin, että katsotaan tuodessani koiran, että miltä näyttää..

Suoritus aloitettiin niillä sata varmana onnistuvilla tempuilla. Alkuun palkattiin patukalla ihan vaan hyvästä fiiliksestä ja aktiivisuudesta mua kohden. Sen jälkeen helppoa temppua istumisena ja maahanmenona, jonka jälkeen pientä pätkää seuraamista. Varma tosiaan aukeaa ja edistää aika näppärästi seuraamisessa. Tähän vinkkiä saatiin käyttää liinaa lähinnä ohjaavana pakotteena, sillä se jo riittää Varman tapauksessa. Jo muutaman seuruupätkän jälkeen Varman seuraaminen suoristui ja se oli paremmalla paikalla. Lisäksi se aktivoitui tästä pienestä pakotteesta ja teki duunia mulle päin. Olen vaan itse todella huono käyttämään pakotteita, sillä en koe niitä oikein omakseni. Tämä liinalla ohjaus kuitenkin on ihan näppärän oloinen kikka ja vaikutti toimivalta :)


Saatiinkin kysymystä Varman *köhköh* huonohkojen patukasta irrotusten kohdalla, että olenko koskaan tehnyt selväksi, että milloin olen todellakin tyytymätön koiraan. Rähähtämällä vaikkapa huonosta seuraamisesta tms.. Kun alkoi pohtimaan, niin en kyllä ole ja se heijastuu meidän leluista irroituksiin. Koska ei ole pakko, niin Varma vähän venyttelee rajojaan. Neiti ei kuitenkaan ole mikään supesherkkis, joka ei kestäisi pikku prkl:n sanomista, jos irrotusta ei tule ekalla käskyllä. Ja kun sille tosiaan riittäisi se, että olisin vähän suurempi auktoriteetti koiraa kohtaan. Kasvatellaan munia tänne ohjaajan suuntaan jatkossa, terkut vaan koutsille ;)

Itse noutotreeniä varten tehtiin alkuun pari vauhtinoutoa siten, että appari viskasi kapulan maneesin toiseen laitaan, jolloin V sai noutoon vauhtia. Palkkasana tuli aina, kun koira oli kiihdyttämässä tullessa kovimpaan vauhtiinsa. Koko ajan vauhti ole nopeampi ja nopeampi, tätä vauhtia meillä on kyllä varsin nopsa nouto ;) Näiden viettinoutojen jälkeen otettiin pitoa. Pyysin Varman eteeni ja koutsi asetti kapulan Varman suuhun, jotta voisin itse olla mahdollisimman suorassa ja keskittyä pelkkään palkkaukseen. Näin Varman mielentila pysyi hyvänä ja korvatkin pysyivät ns normaalissa asennossa, kun itse ollaan treenattu, on V:n korvat osoittaneet kaikkiin ilmansuuntiin, koska vähän ahdistaa. Alkuun neiti yritti mälvätä, mutta nopsaan hoksasi mistä sen leikin saakaan aikaan!

Ai miten niin, tottis ei oo välineurheilua? Patukka haaruksissa, appari laittamassa kapulaa suuhun.. Vaikeeta ! : D

Yön yli nukuttuamme, seuraavan päivän harjoituksetkin koostuivat samasta kaavasta, helppoja juttuja alle, vauhtinouto ja sen jälkeen onnistunut pito ja koira autoon! Hämmästyin kyllä todella paljon, kun jo ensimmäisessä harjoituksessa Varma piti kapulaa rauhallisesti suussaan.. Olisin kuvitellut, että vielä tässä vaiheessa se mälvää vielä ihan reippaasti! Toisella kierroksella tehtiin vielä siten, että koutsi laittoi kapulan suuhun, mutta viimeisellä pääsin itse tekemään pitoharjoituksen valvovien silmien alla. Enhän minä Kantsia olisi voinut jatkossa harkoissa mukana pitää, vaikka ehkä olisin halunnut, koska meni niin loistavasti :p Mutta onnistuin jopa itse tekemään onnistuneen harjoituksen ja luoja kun tuli hyvä fiilis, ei tää noudon opettaminen ollutkaan kuin väärästä tunnetilasta kiinni! Siistiä, nyt käydään tekemässä saalistuella näitä pitoja ja pikkuhiljaa vaikeutetaan.. Kyllä tää nouto valmistuu vielä talven aikana ;)

Voisin katella tätä videota vaan uudestaan ja uudestaa, kattokaa nyt kui hienolla ilmeellä se on ja kui pätevästi se pitää.. Se on niin <3 <3 <3

Tähän väliin voisin kyllä pitää pienen ylistyspuheen Kantoluotoa kohden, mutta jätettäköön väliin.. Mutta tosissaan, jos jollain on mahdollisuus päästä hänen koulutettavakseen niin suosittelen kyllä täydellä sydämellä. Minä, joka olin jo katsellut tokon ja pk-tottiksen koeohjeista, että monta pistettä lähtee siitä, jos koira mälvää ja että onko meillä mahdollisuuksia saada silti millaisia pisteitä, vaikka koira mälvääkin, sain mälväysongelmaa pienemmäksi! Nyt vaan kun itse malttaa edetä tarpeeksi hitaasti, niin tästä tulee vielä hyvä. Uskon niin tosissani :)

Loppuun mainittakoon niistä rullatreeneistä.. Käytettävissä kaksi ukkoa ja otettiin pistot siten, että alkuun ukot oli 15m, sitten 30m ja sen jälkeen 50m. Hyvin likka on jo hoksannut teknisen suorituksen metsässäkin, tosin näyttöihin vaatii vielä vahvistusta enemmän. Mutta olen kyllä ylpeä, kyllä nekin saadaan vielä keväällä metsään asti, moiset rullailmaisut. On se vaan hieno !

PS. Tehtiin hieno kapulan pito myös ilman Kantsin valvovaa silmää eilen, ollaan vaan niin liekeissä ;)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Rotumääritelmän mukainen luonne, vai onko ?

Pohdintani lähti liikkeelle facebookin ihmeellisestä maailmasta ja belgien hiekkiksellä virinneestä keskustelusta, jossa pohdittiin ihmisten käsityksiä belgien luonteesta. Rupesin siinä sitten pohtimaan, että minkälainen loppujen lopuksi belginkin kuuluisi olla. Seurakoiraa niistä ei mielestäni saisi tehdä missään nimessä, mutta ei niiden tarvi omistajankin käsille tulevia hermokimppuja olla. Jokainen kasvattaja määrittelee oman linjauksensa belgin tai vaikkapa russelin tai sheltin luonteen suhteen. Rotumääritelmästä löytyy kuitenkin jokaisen rodun kohdalla pätkä käyttäytymisestä ja luonteesta, mitä niiden kuviteltaisiin olevan.

Ja koska en ole mikään luonnetestituomari, niin mitenkään virallisestihan en omien koirien luonteitakaan pysty tässä arvostelemaan. Tunnen koirani kuitenkin parhaiten ja näen niitä päivittäin, niin pystyn niitä hieman rotumääritelmään vertailemaan. Lähinnä mielenkiinnosta ja aivomyrskyn jäljiltä jäin pohdiskelemaan, mitenhän omani täyttävätkään virallisia raameja!



Varma, belgianpaimenkoira

"Käyttäytyminen/luonne: Belgianpaimenkoira on valpas ja aktiivinen. Se on erittäin energinen ja aina valmis toimintaan. Sillä on synnynäinen laumanvartioimiskyky ja vahtikoiran parhaat ominaisuudet. Se puolustaa isäntäänsä täysin epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Sillä on kaikki paimen-, vahti-, suojelu- ja palveluskoiran ominaisuudet. Se on eloisa, tarkkaavainen ja varmaluonteinen, ilman pienintäkään pelkoa tai aggressiivisuutta. Luonteen tulee kuvastua koiran olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä ja tarkkaavaisessa ilmeessä. Arvosteluissa painotetaan "tasaista" ja "pelotonta" luonnetta"." (lähteenä SBPKY:n sivut)

Varma toden totta on aina valmis toimintaan. Tällä hetkellä neiti makoilee jaloissani lepäillen, mutta heti kun nousen ylös myös belgin korvat heristyvät ja odottavat, että olisiko jotain tehtävää. Heti jos matkani menee kohti ulko-ovea tai keittiötä Varmakin on jaloissa odottamassa, että pääsiskö hän osallistumaan toimintaan. Energiaa siltä tunnu uupuvan yhtään ja se voisi polttaa itsensä loppuun, jollen itse rajoittaisi sen toimintaa. Kesällä oltiin Oreniuksen Juhan valmennuksessa ja juostiin molemmat itsemme totaalisesti loppuun, Varma teki töitä niin kauan kuin käskettiin ja kun duunit oli ohi, oli koirakin ihan rättiväsynyt. Heräsin tuolloin siihen, että todella mulla on käsissä, joka kuuntelis mua, vaikka maailman ääriin luovuttamatta. Aina valpas, ehkäpä synonyymina terävä, jokainen risun rasahdus kyllä kuullaan ja ollaan aktiivisia ääntä kohden..



Valppaudesta risun rasahduksia kohtaan päästään isännän puolustamisominaisuuksiin. Varmalla on aika uljas vahtihaukku, jota se esittää aina tarvittaessa. Muuten Varma ei juuri ääntänsä esittele, mutta jos meille tulee vieraita niin niille tulee haukahdettua muutamaan otteeseen. Jos asuttaisiin maalla. Varma toden teolla olisi todella hyvä vahtikoira, mutta kaupungissa ominaisuudesta ei juuri hyötyä ole. Eipähän tarvi pelätä ainakaan murtovarkaita ;) Laumanvartioimiskyvyllä en ole varma, mitä sillä haetaan, mutta Varmalla on tarve pitää kaikki "lauman" jäsenet näkösällä. Jos Cici jää nuuskuttelemaan lenkillä jotakin ruohon kortta kauas meidän ihmisten jälkeen, niin Varma ramppaa ihmisten ja Cicin väliä kunnes russeli saa jalkojaan liikkeelle lähemmäs meitä ihmisiä. Silloin Varma rauhottuu ja jatkaa omia touhujaan. Lauma kasassa, belgi tyytyväisenä !

Parhaista paimen- ja suojelukoiranominaisuuksista en osaa sanoa. Paimentamaan tai varsinaisiin suojelutilanteisiin, kun neiti ei ole koskaan päässyt. Vahtikoiran taipumuksiin viittasinkin edellä, niitä löytyy! Palveluskoirana Varma on kyllä täyttänyt roolinsa hyvin. Se ei ota pienestä itseensä, mutta kuitenkin on varsin ohjaajapehmeä, paljon ei tarvitse ärähtää, että menee perille. Löytyy moottoria saaliin kautta toimia duunissa. En tiedä, onko Varman ominaisuudet palveluskoiraksi sentään ne "parhaat", mutta kyllä sen kanssa voi kelvosti harrastaa!

Varmasta loistaa eloisuus. Se on tarkkaavainen jatkuvasti ja ympäristöstään tietoinen. Varma ei ole koira, jonka kanssa saisi pelätä, että se räjähtäisi käsiin tai että se hyökkäisi jonkun kimppuun. Se ei pelkää mitään, liukkaita pintoja jännittelee, mutta se on tottumattomuutta. Joka kerta kun menee uudestaan vaikkapa laminaatille tai puiseen porraskäytävään, jossa on maalatut, liukkaat portaat, menee se taas askeleen varmemmin kuin edellisellä kerralla. Mielestäni Varma täyttää lähes täysin belgille halutut luonteen ominaisuudet, mitä ainakin nyt tuohon luonteen ja käyttäytymisen määritelmään vertaa.



Ihmisiä kohtaanhan Varma on varsin välinpitämätön. Se käy moikkaamassa uudet ihmiset jos sanon, mutta ei se jää mitenkään erityisemmin rapsuteltavaksi paitsi, jos on tiedossa tuttu ihminen. Ihmiset ei aiheuta siinä, mitään "jippiimäoonniinonnellinen" reaktiota, muttei se niitä mitenkään pelkää. Välinpitämätön se on, mikä sopii minulle varsin mainiosti. Ainut mikä tuottaa hankaluuksia tässä, on se, ettei Varma mieluusti kyllä jää haussa maalimiehelle leikkimään, koska kokee sen turhan painostavana. Ruokaa se syö tavalliseen tapaansa maiskutellen, ei se normaalistikaan ahne ole, muut koiratkaan ei saa sitä hotkimaan ruokaansa, ennemminkin se sitten luovuttaa annoksensa muille. Saalisleikki on, joka kantaa haussa ukoille ja laumapalkka.

Varma on mulle semmoinen koira, joka kuvastaa sitä, mitä itse belgin luonteelta toivon. Muita ihmisiä kohtaan välinpitämätön, aktiivinen, hieman ohjaajapehmeä, mutta palautuu palautteesta hyvin sekä tekisi duunia mun kanssa maailman ääriin. Tietysti Varma sais olla hieman vähemmän vahtiva, mutta sekin olisi ollut alunperin koulutuskysymys, jos olisi ajoissa tajunnut puuttua, niin ei sille olisi mitään postimiehilleräkytys-syndroomaa edes tullut. Koulutusvirhe, mikä taas ei varsinaisesti luonnetta katso. Tykkään, isolla T:llä!



Cici, jackrussellinterrieri

"Käyttäytyminen/luonne: Eloisa, valpas ja toimelias terrieri, jolla on tarkkaavainen ja älykäs ilme. Rohkea ja peloton, ystävällinen mutta tyynen itsevarma." (lähteenä Suomen Jackrussellinterrieri ry:n sivut)



Russelin määritelmä luonteen ja käyttäytymisen osalta onkin hieman lyhyempi. Cici on myöskin eloisa ja toimelias halutessaan. Se voi olla myöskin jääräpäinen pieni ärrieri, joka päättää, ettei sitä just nyt kiinnosta vaikka tarjolla olisi kaikki maailman nakit. Valpas se on, Varman tapaan likat kyttäilee kaiken maailman oksien rasahduksia ja reagoivat niihin näppärästi sitten kimpassa, hirveän mukavaa.. Rohkea ja peloton taas ei kuvasta Ciciä oikeastaan juuri ollenkaan, uudet tilanteet ovat jänniä ja se palautuu tosi huonoista jännistä tilanteista. Luonnetestiin en olisi uskaltanut viedä, koska tiedän ettei neiti olisi palautunut tynnyristä sun muista. Tai no olisi palautunut, mutta pitkän pitkän ajan jälkeen.. Cici on kyllä ystävällinen kaikille ihmisille, mutta itsevarmakaan ei oikein kuvasta neitiä. No okei, ehkä tutuissa tilanteissa, mutta uudet tilanteet jännittävät. Ihan ei Cici täytä rotumääritelmän vaatimuksia, mutta pikku vikoja. Cici on maailman paras nössö terrieri ;)



Helga, shetlanninlammaskoira

"Käyttäytyminen/luonne: Valpas, älykäs, sitkeä ja aktiivinen. Omistajaansa kiintynyt ja kuuliainen, vieraita kohtaan pidättyväinen, ei koskaan hermostunut." (lähteenä Shetlanninlammaskoirat ry:n sivut)



Helgahan ei varsinaisesti minun koira ole, mutta niin.. Väliaikaisena perheenjäsenenä pääsee shelttimyskin nuorena koirana hieman arvion alle. Shelteistäkin kun tuota keskustelua löytyy, että millaisia niiden tulisi olla. Kuten edellä mainitaan, Helgakin on kiintynyt omistajaansa tai no, meillä ollessaan minuun. Se odottaa jatkuvasti jotain käskyä tai tehtävää. Vieraista se ei erityisemmin pidä, muttei vihaakaan eli pidättyväinen on hyvä määritelmä Helgankin kohdalla. Se on asuinsisarustensa tapaan valpas tapaus. Älykkyydestä en tiedä, mutta nopeasti se oppii asioita ja on halukas oppimaan ja on jatkuvasti aktiivinen. Hermostuneisuudesta en oikein tiedä, mitä kommentoisi. Välillä tuntuu, että elämä jännittää ehkä vähän liikaakin, mutta toisaalta esim. keinulle pinkoessaan (osaamatta estettä edes täysin) ja sen hieman pamahtaessa ei jännitä yhtään. Tilannekohtaista eli en tiedä, onko se nyt kuitenkaan mitenkään päin hermostunut. Hmmm.. Mutta sheltiksi tuon tunnistaa luonteensakin puolesta, ei epäilystä.

Ulkonäön suhteen en lähde mitään koirista arvioimaan, sen tehkööt tuomarit ja muut, jotka sen puolen ymmärtävät. Mulle riittää hyvin, että koira vastaa edes suurin piirtein sitä mitä rotumääritelmässä lukee. Vaikka joskus tuleekin käytyä näyttelyissä, niin annan paljon mielummin pois kaiken mahdollisen näyttelymenestyksen, jos tilalle saan harrastuksissa toimivan koiran. Mitkään muotovalion arvot ei merkitse mitään vaikkapa belgin kohdalla, jos koirasta ei ole muuta kuin sohvalla makoiluun. Ei se ole belgin luonteen tai käyttäymisen omaistakaan, sillä siitä pitäisi löytyä palveluskoiraominaisuudet. Valitettavasti näin ei nykyään aina ole ja se harmittaa. Seurakoiraksi sopivia rotuja on satoja ja silti näitä palveluskoirarotujakin halutaan jalostaa luonteen osalta muistuttamaan ennemmin laamaa kuin palveluskoiraa. Onneksi on paljon kasvattajia ja hyvä rotuyhdistys (eiks SBPKY:ki oo yhdistys vai onks se jopa järjestö, terkuin valveutunut rivijäsen?) joka haluaa ajaa belgien terveyttä, luonnetta ja ulkonäköä parempaan suuntaan kaikilta osin mitään unohtamatta!