maanantai 29. syyskuuta 2014

Koulutusdilemmoja

Eilen illalla oli turhautunut olo Varman treenien suhteen. Tämän vuoden tavoitteet on täytetty jo täydellisesti, sillä että ollaan päästy agissa kisaamaan ja saatu jopa nollakin, käyty alokasluokassa tokoilemassa hyvin tuloksin ja läpäistiin myös se BH-koekin. Mitä meillä on enää saavutettavaa tälle syksylle, mitä meidän pitää treenata? Tähtäyshän meillä on jokaisessa lajissa mitä harrastetaan päästä niin pitkälle kuin mahdollista. Agilityn osalta se voisi olla valiotittelit, jos vauhti pysyy yhtä hyvänä kuin nytkin ja ohjaaja oppis ohjaamaan. Haussa tavoitteena on päästä kokeisiin ja katsellaan sen jälkeen uudestaan, mitä koulareita tavoitellaan, ainakin FI MVA titteliä varten vaadittava HK2 olisi mukava saada. Tokossakin olisi tarkoitus päästä joskus kuninkuusluokkaan ja ehkä valioituakin? Eli hommiahan meillä on ihan pirusti, mutta kun nuo on niin pitkän ajan tavoitteita, että vaikea ajatella mitä niiden eteen oikein pitää tehdä. Nooh, eilen illalla lähdin pilkkomaan tavoitteita pienempiin osiin..

Talvelle 2014-2015 laitoin tavoitteeksi saada rullailmaisut sellaiseen kuosiin, että voidaan siirtää ne maastoon. Nouto kasataan talven aikana kokonaiseksi liikkeeksi näistä palasista, mitä ollaan nyt saatu aikaiseksi, tosin noudon rakentamiseen tarvitaan vielä pirusti neuvoja ja apuja, että itku meinaa tulla. Viimeisenä muttei vähäisimpänä olisi tarkoitus koota seuraaminen sellaiseen kuosiin, että sillä kehtaa mennä ykkösten kokeisiin pk-puolella ja mahdollisesti keväällä avoimeen luokkaan tokoon. Nyt se on ottanut vähän osumaa pitkistä seuraamisista BH:ssa sekä tokon alokasluokassa. Siinä meidän pääteemat ja ihan realistiset, eikös vain?



Tänään aloitettiin kaikki talviprojektit ! Noutoa ollaan tosiaan tehty vauhti- ja iskunoutoina sekä erikseen pitoa. Vauhti- ja iskunoudoissa ei mälväystä esiinny vaan mälvääminen alkaa, kun V pääsee noin metrin etäisyydelle minusta. Pitäminen on siis ihan pirun vaikeaa ja en tiedä oikein, mitä ihmettä sen kanssa tekisi. Varma ei ole niin saalisviettinen, että patukka näkösällä saisi puremaan kapulaa kovemmin. Ollaan tehty pitoja siten, että kapula suuhun ja autan käsillä pitämään leukoja paikallaan. Siinä se kykenee pitämään kapulaa hyvin ja kädet voi irroittaa, kuhan saa ensin leuat rauhoittumaan. Yritettiin siten, että olisi jättänyt Varman odottamaan parin metrin päähän kapula suussa ja siitä palauttamaan kapulan luovutusasentoon, mutta plaah, *mälvmälvmälvmälv* :s En tiedä, unohdan koko kapulanoudon Kantoluodon semmaan asti, odotan semmalta ihmeparantumista ;)




Seuraaminen ei sentään ole yhtä pään hakkaamista seinään kuin tuo nouto-operaatio. Tarkoitus olisi saada Varmasta aktiivisempi ja vietikkäämmän oloinen sekä saada käännökset toimimaan myös kisakentillä. Aktiivisuutta lähdetään hakemaan sillä, että jos kontakti tippuu vaihtuu ohjaajan suunta, jolloin koira tippuu väkisin matkasta ja joutuu hakeutumaan uudestaan seuraamispaikkaan. Tavoitteena olis, ettei kontakti tippuisi ollenkaan, jolloin myös koira pääsisi helpommalla, kun ei joudu hakemaan uudestaan paikkaa. Winwin-diili ;) Kun kontakti ei tippuilis kokeessakaan, ni käännöksetki alkais sujua. Mut ensin se aktiivisuus. Ku ollaan saatu aktiivisuutta parannettua, pitää alkaa ottaa suurempaa häiriötä mukaan kuvioihin, jolloin myös minuun päin kohdistuva aktiivisuus paranisi ja koehäiriö ei tuntuisi enää missään. Mut tänään jo näyttämään paremmalta seuruu, ku mun suunta vaihtui kontaktin pudotessa. Alkoi likka yrittämään enemmän. Ainut mikä tässä kärsii on vähän tuo paikka, mutta mutta.. Kirotaan sitä sitten keväällä, ku Varma tekee täysillä duunia mulle ;)






Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä ne rullailmaisut. Tarkoitus olisi kentällä rakentaa ilmaisusta pommin varmat nyt alkuun ja pikku hiljaa siirtää niitä maastoon. Toivon leutoa talvea, jotta voitais mahdollisimman pitkään treenailla rullia. Tänään tehtiin alkuun Varmalle pennusta asti tutun maalimiehen kanssa rullailua. Ei ollu ongelmia muuten kuin, että Varmasta olis ollu ihan hirmu kivaa suoraan jäädä palkalle eikä tuoda olleskaan rullaa. Kahteen kertaan vahvistin tuontia huutamalla noutokäskyn ja kolmannella likka jo hoksaskin itse lähteä tuomaan taas rullaa minua kohden. Näytöille menoissa ei yllättäen ollut ongelmaa. Sitten kun tehtiin sellaisten maalimiesten kanssa, jotka tavattiin ekaa kertaa tänään kentällä, Varma teki kyllä teknisesti nättiä suoritusta, mutta näytöille lähteminen ei ollut yhtä hyvää kuin tutulle maalimiehelle. Pitää yrittää saada vieraita maalimiehiä tekemään rullatreeniä ja tehdä motivaatiotreeniä näytöille. Maalimiehille vastuuta vaan lisää, ni hyvä tässä tulee. Koska ongelmathan näkyvät vasta sitten metsässä, koska Varmasta olis ylläripylläri kivempi saada suoraan palkka kuin tuoda jotain hemmetin rullaa. Jotta Varmalla ois motivaatiota tuoda rulla, on maalimiehen tehtävä siitä metsässäkin saaliilla kiinnostava ja samoin itsestään sitten näytöillä. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. Mutta oli hauska nähdä tuo ero Varmassa tutun ja vieraan maalimiehen kohdalla !





Ja sarjassamme ikuisuusprojekteja. Tarkoitushan olisi joskus päästä sinne EVL:n asti tokossa. Ajattelin tehdä sisällä kaukoja takapalkalla eli iltaruualla. Varma meni ihan mutkalle eikä kyennyt tekemään oikeastaan mitään, koska ruoka on selän takana. Ja kappas vaan, tajuan ettei koskaan olla takapalkkaa sille treenattu, kumma homma ku on vähä vaikiaa! No toinen treeni, mitä tekee liian vähän on eteenmeno. Kyllä sitä ruutua tulee rakenneltua usein, mutta pelkkää eteenmenoa ei niinkään. Nooh, yllä todisteita kyseisestä eteenmenotreenistä! Voin vakuuttaa, että pikkubelggaria ei kidutettu mitenkään treenin aikana ja se tykkää matkustaa sylissä ;)

Paljon pieniä projekteja on meneillään, mutta kuhan saisi ensin jäsenneltyä niitä itselle, ni voisi tännekin kirjustaa.. Liikaa vieläkin aivomyrskyä, onneksi edes vähän sai sitä rauhoitettua, ku sain pääteemat talvelle aseteltua :)

perjantai 26. syyskuuta 2014

Mitä meille oikein kuuluukaan Kotkaan?

Terävimmät ehkä hoksaa, niin me ollaan tosissaan lauman kanssa muutettu. Tai siis karvaiset + minä ollaan vaihdettu maisemaa opiskelukaupunkiini Kotkaan kera kämppikseni. Jotta elämänmuutoksia ei olisi liian vähän, niin myös Helga vaikuttaa pääsääntöisesti meidän laumassa. Siskoni opiskeluasuntolaan ei saa viedä koiria, joten viikot Helga on mun luona ja osan viikonlopuistakin. Neiti on näppärästi kotiutunnu meidän laumaan, alkuun Cici oli sitä mieltä, että shelttineiti voisi painua sinne mistä tulikin, mutta kuten instagramia seuranneet ovat huomanneet, niin salaa russelikin on ystävystynyt pikku paimenen kanssa. Välillä täällä on ihan hullu meininki ku kolme neitiä intoutuu keskinäiseen kisailuun, onneksi ei oo mikään pienen pieni kolmio tää meidän kämppä ni välillä on tilaa päästellä höyryjä : D

Heinäkuulta Helgan muutaman viikon myöhässä otettu 1v poseeraus ;)



Varma 2v, 11.7.2014 <3

Synttäreitä on mahtunut useammat tälle ajalle, Helga täytti vuoden kesäkuun lopulla, Varma täytti kaksi vuotta puolessa välissä heinäkuuta ja Cici taas heinäkuulla täytti seitsemän vuotta, enää vuosi russelilla veteraani-ikään, mihin tää aika kuluu! Varman synttäreiden kunniaksi käytiin treenailemassa ja kuvailemassa, ensimmäisestä Varma nautti hieman enemmän kuin kuvaussessiosta, mutta pakollinen sekin pari vuotispotretti oli ottaa ;) Neiti oli vaan varsin karvaton heinäkuussa, mikä oli kyllä hyväkin kesän lämpötiloja katsellen.. Heinäkuussa käytiin agikisoissa keräilemässä taas hieman kokemusta ja muuten lähinnä uiskenneltiin ja tehtiin lyhkäsiä treenejä säiden salliessa.



Taisteluhamsterin kesäseuraamiset !

Niin, että mitäs meille nyt oikein kuuluikaan? Aloitellaan vaikkapa lauman ns. uusimmasta väliaikaisesta pitkäaikaisjäsenestä Helgasta. Koska Helga laumassa nyt on, niin sen kanssa tulee myöskin treenailtua. Nyt kun sain KKS:lle ryhmäpaikan Varman kanssa agilityyn, niin tulen hyödyntämään vapaavuorotreenauksia Helgan agiuran edistämiseen. Keppejä verkoilla, estevarmuutta, hyppytekniikkaa medihyppyjä ajatellen, kontaktiprojektia ja estevarmuutta muutenkin paremmaksi. Mitä nyt pari kertaa päästiin ennen Kotkaan muuttoa treenailemaan KSSK:n hallille Helga esitti varsin pätevää tekemistä! Ja käytiinhän me tuossa syyskuun alkupuolella KKS:n mölleissä ja möllien hyppiksellä Helga sijoittui toiseksi nollalla !

Ja tietysti kun tulee väännettyä beegin kanssa tottista, ni samallahan tuon taisteluhamsterin treenaa. Helga on todella ahne, joten ruuan eteen se tekee oikeastaan mitä vaan. Siskoni on tehnyt hyviä pohjia harrastuksia ajatellen ensimmäisen vuoden ajan ja niiden pohjalta on hyvä jatkaa. Seuraamisesta ollaan tehty kivaa, paljon palkkaa hyvästä ilmeestä. Perusasennoissa sheltin asento ei oo mikään kaunein, suorassa se on, mutta kenottaa kymmeneen eri suuntaan. Rintamasuunta on kuitenkin eteen, niin ei anneta pienen solmussa olemisen haitata! Jääviä on tehty peruutellen ja kaukoja namilla vetäen. Ruutuun juostaan namilätkälle ja se on kivaa ! Tärkeintä on tehdä tokosta kivaa ja siltä se ainakin nyt vaikuttaa. Paikalla olot on hirmuisen haastavia, koska parastahan ois olla kiinni koko ajan pohkeessa kyhjöttämässä, kuten lenkeilläkin on tapana ;)





Cici on ollut ahkera eläke-eläin ! Tyyppi on ihan liekeissä ku saa tehdä jotain pieniä temppuja mukaan päästessään. Muuten neiti lähinnä lenkkeilee ja yrittää pysyä kunnossa.. Sanalla sanoen yrittää, neiti on varsin usein jumissa selästään. Ja koska vauhtia löytyy enemmän kuin ymmärrystä touhuihin ei voi tapaturmiltakaan välttyä. Tänään Cici rypäs rappusissa ja meni voltilla ne näppärästi alas.. Lääppiessä ei ainakaan mitään löytynny ja ihan normaalisti se kävelee. Hirmu viisasta toimintaa selkäkipuilijalta. Nooh, Cicin harrastuksiin kuuluukin nykyään hierojalla käynti ja yleinen sekoilu, toivottavasti sekoilu ei vaan jumita neitiä yhtään pahemmin. Pitää muutenkin seurailla tällä hetkellä hyvin neidin liikkumista ja jumeilua, jotta elämä pysy arvokkaana :)


Taistelumarsu<3

Lappeenranta rn 24.8.2014 AVO ERI2

Rullailmaisu treeniä, tavoitteena joskus kokeisiin, eiku ;)

Patukka ja huppari nimenomaisesti valittu tätä kuvaa varten, eiku ;)

"Käteni osoittamaan suuntaan, ja siellä se ukko on!"

Varma vakavana ja puolisisko Huima (sama emä) :)

Ja sitten vielä Hömpäti taistelumarsu alias Varma. Mistähän sitä aloittaisi? Varma tosiaan sai kuin saikin ryhmäpaikan agilityyn KKS:ltä. Tarkoittanee sitä, että meidän täytynee välillä jopa treenailla kisailun lomassa ;) Nyt ollaan kartutettu kokemusta kilpailemalla ja niitä läheltä piti nollia eli vitosia on kyllä sadellut ihan riittämiin. On ollut riman putoamisia ja ohjausvirheitä ja argh. Treeniä vaatii kyllä vielä oman pään kasassa pitäminen kisasuorituksen aikana ja tehdä asioita, joita rataantutustumisessa suunnittelee eikä sovella kesken kaiken. Lisäksi estevarmuuttahan ei voi koskaan agilityssa liikaa korostaa. Rimakorkeuksia pitäisi vaihdella enemmänkin, nyt olen mieluusti pitänyt rimoja vähän matalemmalla treeneissä, mutta faktahan olisi että eipä se koira hoksaa niitä hypätä kisoissa, jos ne on 10cm korkeammalla kuin treeneissä. Katsetta peiliin ja voidaan miettiä, että mistä tämä ykkösissä junnaus johtuukaan ;)

Syyskuun ensimmäisellä viikolla ahkeroitiin toden teolla. 1.9. suoritettiin BH-koe hyväksytysti varsin karmivalla seuraamisella, seilasi siihen tahtiin kyllä katse, että huhhuh. Matkalaukku seuraamisista saatiin Häkkisen Vesalta hyvät. Istumisesta saatiin erinomainen ja luoksetulosta erittäin hyvä, neiti meni taas turhan hitaan puoleisesti maahan. Paikalla makuusta napsahti erinomainen, joten tottisosuus meni järkyttävästä jännityksestä huolimatta varsin kirkkaasti läpi! Kaupunkiosuudella Varmalla oli asiaa lähes kaikille vastaantulijoille, mutta onneksi tuomari osasi katsoa, että hölmö käytös johtui minun jännityksestä. Sen jälkeen kun kuulin, että BH on läpi, rentouduin ja mikään ei tuntunut jännittävän Varmaa vaan kaikkia mentiin moikkaamaan häntä heiluen ;)

6.9. oli piirinmestaruustokot, jossa osallistuttiin alokkaassa KSSK:n joukkueeseen. Ei jännittänyt niin paljon kuin BH:ssa, mutta kyllä siinä hieman sai taas itseään koota. Koe oli nurmikentällä ja toisessa kehässä pyöri EVL samaan aikaan. Varma teki ala-arvoista duunia koko suorituksensa ajan ja liikkeestä maahan menon Varma päätti seistä, oli käynyt niiaamassa, mutta päätyi sitten seisoskelemaan. Yhdestä nollaantuneesta liikkeestä huolimatta pisteet riittivät ykköstulokseen nippanappa eli ALO1 ja 161p oli piirinmestiksien saalis. Seuraavana päivänä oli KSSK:n omat kokeet 7.9., jossa päästiin uudestaan esiintymään Laisin Harrille, kun hän sattui olemaan myös piirinmestiksissä tuomarina. Huomasi kyllä kotikenttä edun, sillä nyt likan ilme oli aivan toisenlainen ja neiti teki todella hyvää duunia ! Muuten kymppirivistöä paitsi seuraamiset 9 ja kokonaisvaikutelma myöskin. Ainut mitä olin ennen koetta päättänyt oli, että tänään Varma suorittaa maahanmenon ja niin neiti suorittikin, kahdesti eli tällä erää seisominen nollille. Kuitenkin neiti nappasi huippupisteet 173p ja toinen ALO1, joka riitti sijoitukselle 3.. Vähän jäi kaihertamaan, että olis ollu mahkut kirkkaaseen voittoon, mutta jospa sitten seuraavalla kerralla osattais kaikki liikkeet puhtaasti ;)

PK-puolta ollaan tehty kyllä aivan liian vähän. Esineitä muutamaan otteeseen, hakuiltu ollaan myös pari kertaa ja tarkkuusruutua varten ollaan tehty ilmaisuharjoituksia. Nenä ei ole ollut erityisen hyvin auki, mutta kyllä se pikku hiljaa. Nyt on hyvä aika vetäytyä pohtimaan, mitä kaikkea sitä pitäisikään treenata, jos ja kun ryhmäpaikka saadaan ensi keväänä :)

Nyt kun suurin piirtein on kuulumiset päivitelty taas ajantasalle niin ei ole ehkä niin isoa kynnystä kirjoitella taas uudestaan :)


Koko jengi koossa taas !