perjantai 20. syyskuuta 2013

Missi numero kaksi och LillaBulla ;)

Mistähän sitä taas aloittaisi? Turha pahoitella sen ihmeemmin kirjoittelemattomuutta, sillä koulu ja harrastaminen painaa päälle. On ollu harvinaisen kiireiset viikot tässä näin, kalenteri on ihan täynnä ja kaikennäköistä treeniä koiruuksien kanssa sekä itselle koulutehtäviä on tullut. Nyt pikku breikki perjantaivapaan jälkeen (lue: olen nukkunut yli puolen päivän eikä väsytä, muttei ajatuksen juoksu riitä kuitenkaan koulutehtäviin) niin saa hieman kirjoiteltua tännekin :) Tosiaan viime viikkoina hakuiltua on tullut toden teolla, sillä pimeät illat ovat lähestyneet ikävästi eikä arki-ilta treeneille enää ollut kauaa aikaa. Tällä viikolla olikin sitten vikat arkitreenit ja lumien tuloon asti taidetaan epäsäännöllisesti treenata viikonloppuisin. Pirskatin talvi ja pimeys !

Haussa lähinnä keskityttiin nenän käytön vahvistamiseen viimeisimmissä treeneissä, laittamalla maalimies hyvin piiloon, niin ettei koiruus voi edes nähdä maalimiestä kuin ihan läheltä. On meinaan ollut Varman kompastuskivi, että ottaa silmät herkästi käyttöön. Nyt syksyä kohti mentäessä suipponokka onkin näppärästi auennut ja tehty oikein toden teolla töitä, kun pistolle on juostu! Ehdittiin tehdä jo hieman laatikoille pohjia eli haamua viidessäkympissä ja siitä 10-15 askeleen eteneminen. Alkuun oli hieman hämmentävää pikku belgille, mihin se maalimies katosi, kun tietyssä kohdassa näyttäytyi, mutta tosi upeesti itse ratkaisi tilanteen aukaisemalla nenän. Ollaan me jotain opittu ! Ja treenitavoitteetkin tuli täytettyä tän kesän osalta eli valmiiden pistojen pohjat tehty, löydettiin motivoiva palkkio ja muutenkin maalimiesmotivaatio on hyvin korkea (lue tämäkin: ei tahdo tulla huonoilta pistoilta huutamalla pois vaan etsii ja etsii, että ukko löytyy.. Keväällä stressataan sitten lisää tästä :--D). Hieno pieni kaunokainen 8)


Sinne se meni, minne pitikin ! Pikakiituri mehtässä ;)

Kaunokainen pienenä aasinsiltana.. Varma tosiaan oli ilmoitettu 15.9. Helsingin Tuomarinkartanoon ryhmikseen, jossa tuomarina oli Johan Juslin. Mulla oli vielä näyttelyaamunakin fiilis, ettei oikein jaksaisi innostaa kun neiti on niin ruma ja karvaton eikä odotettavissa olisi kuin EH parhaimillaan. Suotta oltiin maksettu näyttelymaksut jne, mutta pakkohan sitä tosiaan oli lähteä kun huvista oltiin maksettukin. Kyytiin kuului myös Alma+äitee ja Noora ja Halla, matka kului siis rattoisasti ainakin Varman osalta, kun se valtasi koko paksin pakottaen Hallan seisomaan lähes koko matkan Helsinkiin ja takaisin : D

Ihan messissä t: Janniina ja Varma :-D

Kehään mentäessä ei ollut juurikaan mitään fiiliksiä, mutta yksinään junnunartuissa ja saaden SA:n oli jo pakko vähän tuulettaa. Meni meinaan roimasti yli odotusten ! Kun kaksi muuta narttua eivät saaneet SA:ta, loksahti suu auki. Mun rumilus sai ekan SERT:nsä !! Ja tosiaan, en ajattele että Varma olisi mikään maailman rumin piski, mutta tuolla karvamäärällä oli se todella säälittävä näky muiden tervujen rinnalla.. Odotetusti ROP-kehässä V jäi VSP:ksi, mutta ei se mitään, päästiinpähän nopeasti kotiin ja todella komealle urokselle neiti jäikin kakkoseksi :) Olin jo ihan sitä mieltä, että meitä ei Tuuloksen jälkeen pitkään aikaan näkyisi näyttelykehissä, mutta tottahan toki näyttelykärpänen puraisi, kun menestystä tuli. "Onneksi" opiskelijabudjetti rajoittaa tätä hulluutta enkä tosiaan karvatonta flikkaa oo mihinkään vähään aikaan viemässä :p

ROP ja VSP, harmaat tykkäs toisistaan ;) (+Varma osas seisoa kehässä jopa edustavastikin ;))

Tuomari kehui neitiä hyvin lupaavaksi, kuhan pysyy nykyisissä raameissaan. Piti myös siitä, ettei Varma ole mikään järin suuri vaan siro, pieni narttu :) Arvostelu kuulosti seuraavalta:
"Sopusuhtainen narttu, jolla yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvä maski, tummat silmät. Tällä hetkellä turhan isot korvat suhteessa päähän. Hyvä ylälinja. Kaunislinjainen lantio ja takaosa. Matala kinner. Liikkuu hyvin. Jalo narttu"
Tuloksena siis JUN ER1 SA PN1 SERT VSP :)

Pitkäkarvainen malinois ala Varma ;)

Alma oli ilmoitettu ennen Kouvolan näyttelyä myöskin ryhmikseen, sillä mielellä että jospa täältä se SERT viimeistään irtoaisi, mutta koska valionarvoon vaadittava SERT tuli jo Kouvolasta, mentiin vähän takki auki meiningillä kehiin. Alma-neiti oli päässyt myös hieman pyöristymään ennen ryhmistä, joten hetken aikaan ruotsalaisen tuomarin tökkiessä Alman massua, totesi hän "Lilla bulla".. Meinasin revetä ääneen, mutta pokka piti ja tottahan tuomari vaan puhui : D VAL ERI1 ilman SA:ta olikin päivän tulos ja tähän on hyvä lopettaa Alman näyttelyura ainakin väliaikaisesti, saa nyt nähdä jaksaako neitiä joskus myöhemmin viedä ulkomaille uusien valion titteleiden toivossa vai ei. Onhan Almuskalla kummiskin agility ja hömppätokoilu harrastuksina ja varmasti nuorin siskoni tulee viemään Almaa JuniorHandler-kehiin ! :)

"Mä oon niin leija!" Alman edustustavinta materiaalia kehästä ;)

Ja aiheesta seuraavaan pomppien, niin tottisteluihin seuraavaksi.. Ollaan tosiaan nyt kahdesti käyty seuramme (KSSK) tokon alo/avo-kurssilla, jolla kestoa on siis kuusi kertaa. Varman kanssa siis ollaan mukana ja lähinnä hakemassa rutiinia tokon treenaukseen, kun nyt kesän aikana lähinnä ollaan keskitytty agilityyn ja hakuun. Toki hyvät vinkit ovat aina tervetulleita ;) V:n kanssa noudon aloittaminen on ollut aivan kauheaa ja nyt, kun ollut vieras katsomassa meidän touhuja, on sen aloittaminen ollut hieman helpompaa. Ensimmäisellä kerralla näytettiin lähinnä, miten ollaan aloitettu ja pelkäsin, että beegi lähtee kapulan saatuaan rallittamaan kauheasti, mutta kuinka ollakaan neiti lähti tuomaan kapulaan minun suuntaani nätisti. Olin aivan hämmentynyt, sillä odotin kamalaa sekoamista "saaliin" lentäessä, mutta neiti käyttäytyi varsin korrektisti ilmeisesti minun jännittämiseni tähden.

On niin vaikeaa olla älykäs :)

Kapulaa tosin olisi aivan järisyttävän ihana järsiä, joten pitoharjoituksia pitää yhä jatkaa ! Vauhti- ja iskunoutoa tehdään pitoharjoitusten lomassa ja ihan mukavalta alkaa touhuilu tuntua :) Lisäksi ollaan treenattu suunnitelmallisemmin jääviä liikkeitä sekä sivulta maahan menoa, jotka molemmat ovat tässä muutaman viikon sisällä menneet roimasti eteenpäin! Lisäksi on hyvä, että on useampi silmäpari taas seurailemassa mun omia maneereja, mm. käden heilautuksia, sormien liikutteluja, namin kaiveluita yms. Eipä niitä itse tajua, mutta ehkäpä minäkin pikku hiljaa opin seisomaan ihan vaan suorassa sen kummempia heilumatta..


Varman ja Helmin raju rakkaus, eikuh.. : D

Cicin kanssa ollaan kaukoiltu ja kapulan kanssa pelleilty, kiirehän meillä ei ole mihinkään, sillä en halua taas kerran pilata typerää noutoa. Tosiaan itselleni koko nouto on yksi punainen vaate ja ärsyttää koko liike molempien koirien kanssa, joten sen treenaaminenkaan ei ole mitenkään mieluisaa itselle. Pitää vaan yrittää pysyä iloisena ja positiivisena, niin pysyy koiratkin :) Lisäksi ollaan tehty paikalla makuita aina vaan kun pystyy ja Cicistä on tullut hullun varma makaaja ! Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että russeli pysyy makuussa viiden minuutin ajan.. Hyvä minä ja hyvä me ;)

Pienellä russelilla on hyvin vaikeaa, kun maailmassa on niin paljon pelottavia asioita ;/

Ainiin, pikku shetlantilaisen kasvusta sen verran, et on mun kuva shelteistä hieman jo avartunut 8) En oo ikinä ollu mikään shelttien ystävä, mut Helga-neidin ystävä musta on jopa tullut. Neiti on ihanan sekaisin (suomeksi: yhtä sekaisin kuin belgi pienenä) ja on todella reipas vieraita kohtaan. Ei ole arka eikä erityisen varautunut, tykkää kaikista ihmisistä ja eläimistä ihan hulluna. Miehiä pieni on tainnut hieman jännittää, muttei enää juurikaan. Helga on ollut myöskin hakumettässä mukana tallailemassa ja tekemässä nakkirinkiä todella reippaana, on meinaan sormetkin käynny nakista ;) Rättiä tykkää kiskoa ja osaa jo käsimerkkien avulla käydä istumaan, maahan ja seistäkin. Luoksetulo on vielä hiukkasen hakusessa, mutta eiköhän siskosein sitä ahkeraan reenaile. Kiva pieni sininen, mielenkiinnolla odottelen mimmoinen sähikäinen aksaan tästä 12vkoisesta penskasta aikanaan tulee. Nyt ainakin vaikuttaa hyvältä :)

Onhan se melkein söpökin :p

Niin siis, minneköhän ne kauluskarvat ovatkaan belgiltä kadonneet... (syyllinen löytyy kuvasta ;))

Aamusella jatketaankin sitten tokoilemalla lauantaiseen tapaan ja siitä jatketaan hakuilun merkeissä.. Toki nukkuakin pitäisi, mutta onhan tässä elämä aikaa ;)