maanantai 27. helmikuuta 2012

Karvamadot pomppii..

Tuli todistettua tuossa viikonloppuna meidän terrierien ilmiömäisen kaunis hyppytyyli kuvin, huhhuh.. Kuvat kertokoon enemmän kuin sanat!

Alma yritti kovin päästä yli, mutta aina ei voi onnistua ;))

Karwamato :3


Eikä se toki ponnista kaukaa... Mutta pääsi yli!

Ja Almallahan siis aloitetaan hyppytekniikkatreenit sillä: a) se ei ymmärrä, hypylle haetaan ja arpoo sitä kovasti b) sen hyppytekniikka on silmiä hivelevän kaunista c) se hajoaa tuolla menolla! Kaikkea ei voi osata.. Eli pitäis varmaan seuraavalla kerralla treenatessa opetella muita esteitä ja keskittyä hyppyihin muissa merkeissä..

Cicikään ei ponnista kaukaa...

Supermäään!

Cicin ajatukset "TAHTOOPUTKEENTAHTOOPUTKEENTAHTOO!!!"

Cici taasen ei näytä ihan niin hirveeltä kuin Alma, mutta eipä sekään kauhean nättiä katseltavaa ole. Hierottavaksi vieminen saattaisi auttaa rottasen kohdalla hiukkasen asiaa.. Mulle saa toki taikoa rahaa jostain ;)

Ollaan nyt myöskin treenattu kisat mielessä tokoa oikein urakalla. Cicille ei kylläkään käskytys uppoa treenatessa oikein vieläkään, nimittäin likka luulee että käskyttäjän puheeseen tulee reagoida. Ehkäpä tämä tästä tai sitten pitää vaan toivoa että liikkuri on mies. Tai sitten vaan treenata kovempaa! Tänään (korjaus eilen) likka kyllä teki pätevää duunia ketjutustreenissä, vaikka taustalla juoksenteli kendopojat.. Piikkipallo vei voiton pojille räksyttämisestä ja likka painoi pallon eteen hyvää duunia, mahtia ! Pitäis tehdä vissiin häiriössä useemminkin treeniä, jottei sitten kisatilanteessa keskittyminen herpaannu mm juokseviin lapsiin.. Treenikärpänen on siis purassut ja kovaa, huomenna (korjaus tänään) tarkoitus mennä tokoilemaan ;)

torstai 23. helmikuuta 2012

Ketjun hajotus ja korjaus

Kiirettä on pidellyt koulun ja työharjoittelun parissa.. Nyt on onneksi viime jakson koeviikko taputeltu ja elämä helpottaa kovin, pääsen vihdoinki treenailemaan koiran kanssa ! Ja vähän muutenki elämään muutakin kuin koulu-työ-sänky-koulu-työ-sänky.. Tällä viikolla ollaankin kunnostauduttu kunnolla, tänään oltiin treenailemassa ja samoin tiistaina ja tarkoituksena olisi mennä huomannakin! Seurana Minna ja paimenet ;)

Tiistaina tehtiin vähän seuraamista ja käännöksiä. Todettakoon etten osaa kävellä vieläkään! Täyskäännös tuottaa itselleni suurta vaikeutta, jolloin Cici jää kivasti jalkoihin ja muuta mukavaa. Eikä se ole oikein täyskäännös, lähinnä tiukka kaarros. Toivottavasti saisin jotain armoa siitä, etten osaa kävellä. Ettei nyt sen takia ainakaan pisteitä pudotettaisi. Neiti tekee kyllä hienoa duunia ja kääntyy miten vain pystyy mun askelluksen tahtiin.. Mitä pitäisi siis treenata: KÄVELYÄ!

Lisäksi tehtiin taas ketjutusta ja pyhpah, menee sekaisin seisominen ja maahanmeno. Ehkä johtui myöskin pitkästä tauosta ja häiriöstä, jota kahdestaan treenatessa ei ole ollut. Muutenkin keskittyminen oli jotain nollan luokkaa niin ohjaajalla kuin koiralla niin tulos oli bueno.Yksittäisten liikkeiden treenausta, pitäis sekin nimittäin muistaa, vaikka kuinka haluaisin edetä ja saada kaikki liikkeet ketjuun.. Hiljaa hyvä tulee sanoi mummo lumessa..




Tiistaina sain viimein inspiraation trimmata tuon otuksen, mutta sekin jäi sitten kesken. Kiitos kuuluu puutuneelle selälle ja käsille (tahtoo trimmipöydän, lattialla työskentely sattuu..) Myös Cici saa kiitosta, kun järsi minun sormia naamaa trimmatessa! Mutta juu, kuvat puhuu puolestaan minkä näköisen tuosta sai puolentoista tunnin työllä :)

Ennen...

...jälkeen!
Tänään oltiinkin oikein personal trainerin ohjauksessa (Minnan siis)! Koko ajan käskytystä mitä tehdään, milloin vapautetaan. Itse asiassa mulle aivan loistava treenitaktiikka, itsekseen kun treenaa on vähän semmoista menoa että tehdään vähän näin ja sinne päin.. Nyt tuli jämäkät ohjeet ja milloin palkka niin homma pysyi kuosissa!

Alkuun seurauttamista, jossa käännöksiä, seisomisia, maahanmenoja.. Innokasta menoa kun palkka tuli riittävän usein. Kuinka voikaan olla niin hankalaa palkata koiraa kun se tekee upeasti? Vai olenko niin natsi/perfektionisti joka tarvitsee oppikirjasuorituksen ennen kuin palkkaa tippuu? En haluaisi olla kumpaakaan, joten muutosta asenteeseen! Lisäksi nopeita luoksetuloja, jotka jäivät aika hitaiksi kun Cici ei tajunnut minne palkka meni ja jäi möllöttämään silmät ympyröinä että HÄH!

Sitten ketjutusta tai lähinnä ketjun hajottamista osiin. Seisomisessa ei ollut mitään ropleemaa, oli meinaan tosi upea eläin! Mutta luoksetulo... Argh, eli käskyttäessä Cici ennakoi ja lähtee liikkurin käskystä tulemaan luokse. Toinen ongelma on palkalle karkaaminen.. Jouduttiin siis pureutumaan noihin ongelmiin paremmin. Yksin treenatessahan ei käskytysongelmaa ole, mutta onhan tuo sille palkalle karkaillut silloinkin.. Nyt siis treenattiin niin, että kävin palkkaamassa ja jos pysyi istumassa vaikka liikkurilta tuli käsky. Ja lisäksi sitten kun tuli luokse, niin palkkasin käteen jotta ymmärtää että sivulle pitää tulla eikä sinne palkalle ennen vapautusta.. Saatiin paljon ajateltavaa ja kiitos siitä Minnalle.. Seuraava operaatio onkin sisäistää oppimansa ! :)

maanantai 6. helmikuuta 2012

Mä oon ihan mielettömän onnellinen, haittaakse?

Ai että tää on ihanaa ku on elämän rytmi kääntyny täysin pää laelleen yötöiden takia. No onneks öisin on kiva lenkkeillä, ku voi pitää koiraa vapaana koko matkan ilman että tarvii miettii vastaantulijoita. Kuhan muistaa ettei juokse auran alle, niin kaikki menee hienosti! Toisaalta plussana yötyössä on, että aamuisin saa nukkua pitkään ja yleensä meneekin sitten iltapäivän puoleen ja Cici tykkää. Se nukkuisi varmaan koko ajan, jollei olisi pakko syödä ja käydä ulkona välillä..

Mutta nyt näillä hirmupakkasilla on kyllä jäänny ulkoilu vähiin, mutta ulkona käydessä ollaan temppuiltu. Ollaan harjoteltu mm kolmella jalalla kävelemistä, joskus kahtakin on yritetty mutta silloin ollaan nokkapokkaa hangessa. Jos otetaan lisävarusteet käyttöön eli talvimantteli niskaan, niin neiti voi antaa tyylinäytteen kuinka kävellään kylki edellä hienosti sivuttain! Ja lisäksi silloin voi testata kuinka jarrut pelaa, nimittäin välillä likka liukuu hihnan jatkona monia metrejä perässä kun mantteli on niin nolo! Onneks neiti on kuitenki huomannu, että muut tykkää siitä ja kehumalla saattaa vähän häntä heilahtaa :)

Pari viikkoa sitten kävin trimmauskurssilla oppimassa, kuinka russelista saa nätin kotioloihin. En oo vielä kylläkään hyödyntäny oppimaani käytännössä, mutta ensi viikolla kun on putkeen muutama päivä vapaata ni vois nykästä nuita karvoja pois. Pitää vaan muistaa ottaa ennen-jälkeen kuvat nimittäin nyt neiti on varsin hupaisan näköinen viimeisimmän kesken jääneen trimmauskerran jälkeen..

Ilmoista huolimatta me ollaan treenattu kaksi kertaa tässä parin viikon aikana ja molemmat kerrat ovat sijoittuneet aikaan puolen yön jälkeen ja läheiselle jäähallin parkkipaikalle. Kokeenomaiset treenit ovat saaneet jatkoa vihdoin, nimittäin jos mieli tekee huhtikuussa kisaamaan ni olis aika tehdäkin jotain! Ensimmäisellä kerralla näytti mittari n. 20 astetta pakkasta ja oli ihan pirun kylmä tuulenkin takia. Silti päähäni tuli, että vois ottaa seuraavaksi ketjuun liikkeestä maahan menon. Ei ehkä fiksuin veto, nimittäin Cicin mielestä maa oli liian kylmä eikä sinne voinut mennä! Maahan menoon asti meni hienosti, mutta sitten kun olis pitäny mennä maahan niin neiti jäi seisten tärisemään ja katsoi mua epäluuloisesti, "hullu ämmä".. Enpä ottanu stressiä, onneksi. Pari kertaa kyllä pyysin sitte irrallisena tästä kokeenomaisesta osuudesta menemään maahan ja kyllä meni vasten hakoisesti.

Äsken sitten päätin yrittää uudestaa, sillä keskellä yötä tulee paras inspiraatio treenata. Palkka taas kentän reunaan ja suorittamaan. Ja nappisuoritukset tuli molemmilla kerroilla! Vähän pikkuvikoja siellä sun täällä, esim seuraamisessa edisti himpun ja luoksarissa ihan pikkasen vinoon sivulle jne, mutta näitä korjaillaan yksittäisiä liikkeitä treenatessa. Kokonaisuutena suoritus oli iloista, häntä heiluen eikä sekoittanut maahan menoa ja seisomista, mieletöntä! Pikkasen hyvä fiilis, ehkä me voidaanki saada ykköne joskus..

Sitten tehtiin lisäksi muistutteluna takapään käyttö treeniä ja palkkana maailman paras vinkupiikkipallo, se on Cicin ykköne ja se eteen vois hakea vaikka kuun taivaalta! Nykyään takapään käyttö on jo ihan mielettömän taitavaa, pitäis varmaan leikkiä ja ottaa videota.. Nyt pitäisi vaan alkaa soveltamaan sitä täyskäännökseen, mutta kun mun omat jalat ei oikein tottele. Mä tarviin kävelyohjaajan, en osaa kävellä fiksusti sitä käännöstä ärrinmurrin..

Voikun ihminen voikin tulla onnelliseksi pienestä asiasta kuin onnistuneesta treenistä. Toisaalta tämä kyllä juontaa juurensa mun lievään perfektionismiin ja siihen et kaiken tulee olla tiptop ennen kuin kisaamaan lähden! Nyt kun näkyy valoa tunnelin päässä, niin hypin riemusta! Kesällä meillä on sitten TK1 taskussa ;) Mutta jos jotain vapaaehtoista liikkuria olis meille treeneihin, niin olisin super iloinen. Nimittäin yksin treenatessa tulee vähän sekoiltua ja tehtyä liikkeet putkeen ns liian ripeällä tahdilla..

PS. Koska kaikki muutkin käyttää Putous-läppiä niin minäkin halusin, massateini ;)