keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Opetetaan Alma esteille, osa 1

Tänään lähdettiin Jonnan ja Jaskan kera hallille. Ensin piti keräillä koirat (+Jonna ;>) kasaan noin 40 kilometrin säteeltä, nimittäin hain Väinö-russelin miekkosen porukoilta, Alman äiteeltä, Jonnan kotoaan ja sitten vielä Jaska Jonnan isältä. Eipä siinä sitten muuta kuin hallille ja lenkki hallin ympäri neljän koiran kanssa, tosi helppoa joo. Totesin tänään, etten ikinä halua itselleni kahta koiraa enempää, mun hermot ei riittäisi sitä hihnan kietoutumista jalkojen ympärille ja muuta tosi mukavaa sähläystä. Toki koulutuksella tuosta sählingistä pääsisi eroon, mutta eiköhän ne kaksi sitten joskus riitä (8 Nyt Cici on ykkönen!


Koska Cicin kanssa ei agia nyt todellakaan tehdä, niin eipä meillä ollut kuin kolme alkeishauvaa. Kasattiin kaksi hyppyä ja putki sekä raahattiin kepin puolikas sivummalle seinästä. Ihan riittävästi treeniä ensimmäiselle kerralle! Aloitin Almasta, koska se oli niin intopiukeana. Ajattelin, että sillä ei riittäisi into treenata kauan jos se joutuisi olla seinässä pitkään. Arvaus meni väärin, nimittäin treenien jälkeenkin neidillä olisi riittänyt virtaa vaikka mihin! Alkuun tehtiin hyppyä, joka oli 10cm. Hyppy-käsky tuntui olevan selkeä, sillä ainakaan kertaakaan Alma ei kiertänyt hyppyä. Sitten rimaa viisi senttiä ylemmäs ja hyvin meni, seuraavalla kerralla voisi nostaa taas sen viisi senttiä! Samaan syssyyn tehtiin putkea niin että Jonna piti Almaa putken toisessa päässä ja minä kutsuin toisessa. Pari kertaa karkasi putken ulkopuolelta, mutta muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen tauko, että kiinnostus pysyisi agissa..


Seuraavaksi treenailin Väinön kanssa ja voin kertoa, että huomaa ettei ole oma! En saanut siihen samanlaista kontaktia kuin vaikkapa Almaan. Lisäksi Väiskiä kiinnosti enemmän mein tytsyt kuin lelut tai namit, niin hankalaa oli. Potentiaalia pojassa olisi, koska hyppiä se tykkäsi. Sitä se meni, vaikkei palkka kiinnostanutkaan. Jos saisi jätkän omistajat innostumaan, niin kyllähän tuosta kelvon harrastuskaverin saisi.. Jaa'a!


Tauon jälkeen Alma uudestaan kehiin. Putkea ilman Jonnan apua eli jätin Alman odottamaan putken päähän ja itse toiseen päähän kutsumaan. Kun tämä onnistui muutamaan otteeseen, vaikeutin niin että ohjasin ns. normaalisti itse juosten sivulla ja ihan ok suorituksia, välillä tuli kieltoja, koska mun ohjaus oli liian cicimäistä eli unohdin, että Alma ei ole vielä estevarma. Ehkä vaikeutin liikaa, luultavasti, mutta otin myös hypyt mukaan eli hyppy-putki-hyppy ja tuntui menevän jopa paremmin kuin pelkkä putki. Ehkä se oli se vauhti mikä helpotti putkeen menemistä?


Koska Cici oli mukana, päätin treenata sen kanssa hieman tokoa. Jätin neidin makaamaan siksi aikaa kun laittelin "koetreenejä" varten purkkia valmiiksi, mutta Jaska päätti vähän vaikeuttaa makuuta ja hyppi lähes tulkoon Cicin päällä! Neiti nousi, mutta käskytin takaisin maahan ja pysyi vaikka Jaska yritti vanhanaikaisia ja tuli uudestaan pyörimään Cicin vierelle. Tästä sitten palkka kun neiti pysyi! Ja sitten siihen koemaiseen treeniin eli taas liikkeestä seiso+luoksari, jonka jälkeen palkalle. Ensimmäisellä kerralla seisoessa Cici haisteli ilmaa ja liikkui sivulle päin ihan vähän, mutta silti jatkoin vaan luoksariin ja palkalle. En tiedä mistä moinen johtui, ehkä siinä kohtaa mattoa oli jotain erikoista. Toisella kertaa kuitenkin aivan nappisuoritukset ja super iloinen palkka, tästä se lähtee! Eikä neiti edes karannut palkkapurkille, ehkä kohta voisi lisätä jo kolmannen liikkeen? ;)


Vielä viimeiseksi Alman kanssa samaa kolmen esteen sarjaa, mitä aiemminkin ja meni jo paaljon paremmin. Kyllä se on etevä tyttö, vaikka vähän sählä tapaus onkin, ehkä omistajaansa tullut (moiäiti:>)! Sitten tehtiin vielä keppejä ja päätin opettaa samalla tavalla kuin mitä Cicillekin opetin, saa nähdä kaivanko itselleni hautaa vai kuinka tässä nyt käy. Eli tässä on hieno selvennys ajatuksistani Cicin kanssa vuonna 2009 : DD " Päädyin aloittamaan opetuksen kädellä ohjaamalla, joka ei ehkä sittenkään ole paras vaihtoehto. Itse sählään siinä niin paljon että oli ihan tuuria että neiti osas mennä oikeista väleistä lähes joka kerta. Pitää katsoa seuraavalla kerralla jatkanko samalla tyylillä opettamista vai opetanko jollain toisella tyylillä. Eipä rotta tainnu älytä tuosta keppireenistä muuta kuin että namikättä seuraamalla saa palkkion :D" Eli eipä kuulostanut kovin hyvältä silloinkaan eikä näyttänyt oikein nytkään.. Kyllä se joten kuten lähti menemään ja kerran Alma kierteli tosi upeesti neljä keppiä! Pitää mennä treenaamaan äiteelle kahden kepin taktiikalla eli lisään kaksi keppiä aina kun alkaa sujumaan, niin se lähti Cicinkin kanssa sujumaa. Jos vaan saan aikaiseksi ;)


Cici ja Väinö on sulosia jouluaattona :))

maanantai 26. joulukuuta 2011

Mitä isot edellä, niin me pienet perässä !

Elikkä ensi vuoden tavoitteet, muut ovat niitä listailleet pitkin joulukuuta ja ehkä olisi meidänkin vuoro. Viime vuonna ei tavoitteita aseteltu ja tänä vuonna ei mitään henkeä salpauttavaa tapahtunutkaan..

Mutta tämä vuosi pähkinän kuoressa.. Ja no pala edellisestäkin eli 22.12.2010 Alma asteli taloomme, unelmainen lohikäärmeen suudelmamme (hui kun toisen nimi kuulostaa hurjalta suomennettuna, varsinkin huonolla suomennoksella !!!) :) Alma-neiti on kasvanut ja käynyt äitin kanssa tokoilemassa, opettelemassa ison koiran tavoille. Muihin lajeihin ei oikein olla ehditty tutustumaan, mitä nyt ollaan vähän näytelty niin virallisesti kuin epävirallisestikin! Ensimmäisissä mätsäreissään Alma nappasi itselleen "tittelirivistön" eli SIN1 ja BIS3, hieno pentu! Lisäksi käytiin kertaalleen pentunäyttelyissä ja saatiin sieltä KP sekä kiva arvostelu, mutta sijoituksella ei paljon hurrailtu.. Kolme kertaa käytiin pyörimässä junnuluokassa virallisellakin puolella ja matkalta tarttui ERI, ERI+SA ja EH. Ihan hienosti vauvan näköiseltä junnulta, eikös?

Heinola Kr, JUN ERI SA PN4


TerriEri, JUN EH

Cicin kanssa ollaan treenailtu silloin kun ollaan jaksettu/ehditty. Eli suomeksi todella harvoin! Agilitytreeneissä käytiin vuoden mittaa sekä tokossakin, ehkä enemmän loppuvuodesta kun sain ajokortin ja auton käyttööni! Käytiin me kaksissa kisoissakin.. Kerran möllitokoilemassa ja kerran mölliaksailemassa eikä tuloksissa ole oikein kehumista ;s Tokossa saatiin kolmostulos johtuen epäonnisesta luoksetulosta ja maahanmenosta liikkeestä seisomisesta. Ensi vuonna sitten paremmin! Agittamaan mentiin lähes vahingossa, meidän treeniryhmällä oli talkoovuoro möllikisoissa ja samalla päätin huvin vuoksi kisaillakin. Tuloksena 10 ja yli 9 sekuntia yliaikaa. Hupsista keikkaa! Mutta agia ollaan harrasteltu omaksi iloksi ja hitaus onkin voinut johtua tuosta selästä, ken tietää.. Ja no nyt näin loppuvuodesta tuo selkävaiva, ei yhtään kiva!

Möllitokossa Elimäellä

Agitreenit!

Minun rakkaat <3

Mutta sitten niihin tavoitteisiin vuodelle 2012!

Cici:

  • selkä kuntoon keinolla millä hyvänsä!!
  • treenataan alokasluokan liikkeet kuntoon, että niillä kehtaa mennä kisailemaan
  • alokasluokan korkkaus, jollei tule mitään esteitä (doping mm...)
  • käydään mätsäreissä edes kerran, kivaa yhdessä oloa
  • uusia temppuja (ehdotuksia)
Alma:
  • mätsäreitä ja näyttelyitä, mahdollisesti ensimmäinen SERT?? metsästellään ensin kuitenkiin SA:ta ;)
  • agilityn alkeet eli kaikki esteet haltuun!
  • ryhmäpaikka??
Janniina:
  • kirjoittaa keväällä ruotsin (B jos tulis hyppisin riemusta) ja yh:n (M tai parempi olisin ikionnellinen)
  • kirjoittaa syksyllä pitkän matikan (läpi mielellään, kiitos) ja psykan (M tai parempi kiitooooooos)
  • valmistuu keväällä ammattiin
  • pääsee toivon mukaan töihin sitten kesällä
Toivon mukaan ovat realistiset, vuoden lopulla nähdään!

PS. Cicille kuuluu hyvää, se on pirteämpi kuin koskaan! Ollaan tehty johtopäätöksiä että se on ollut koko ikänsä vähän jumissa ja jotain kolotusta on koko ajan ollut. Nyt kun kivut ovat hävinneet lääkityksen avulla, neidistä on tullut paljon leikkisämpi ja näkee, että siitä tuntuu paremmalle ja energiaa riittäisi. Yritä siinä sitten pitää toinen rauhallisena, ettei se satuta itseään..

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Se tunne kun huomaat ettei kaikki olekaan ihan OK

Eilen piti olla aivan normaali päivä.. Tai olihan se iltaan asti. Käytiin neljän maissa tekemässä kokeenomainen treeni, joka meni ihan kivasti lukuunottamatta sitä että uunotauno omistaja linjasi luoksetulon suoraan kupin luokse, jonka takia Cici kävi tsekkaamassa kupin ennen kuin tuli sivulle. Oma moka.. Treenin jälkeen lenkille ja tavalliseen tapaansa neiti popsi maasta ties mitä sontaa, ennen kuin itse ehti kissaa sanomaan. Treenissä ja lenkillä neiti oli aivan normaali.

Illalla olin lähdössä viemään Ciciä pihalle, mutta kun olin nostamassa tyttöä syliin, se vinkaisi. Ei tavallista, ei todellakaan. Illan mittaan tyttö oli tärissyt ilman syytä, koska ei ollut kylmä eikä ulkoa tai rappukäytävästä kuulunut ääni. En siinä vaiheessa kiinnittänyt tärinään huomiota, luulin että se oli vain säikähtänyt jotain. Kun olimme päässeet rappukäytävään, rapuissa Cici pisti stopin eikä liikkunut eteen eikä taakse. No eipä muuta kuin koira kainaloon ja siinä vaiheessa neiti tärisi kuin mikä. Ulkona kun laskin neidin maahan tärinä senkun yltyi, eikä se halunnut mennä edes pissille, seisoi vain paikallaan ja tärisi. Kannoin tytsyn takaisin sisälle ja ajattelin, että katsellaan sitten huomenna uudestaan, mikä on tilanne. Jos tilanne pahenee, kutsuu eläinlääkäri!

Oltiin sovittu Minnan kanssa treenit kahdeksi, joten ajattelin lähteä ainakin kuvailemaan tytön kanssa ja tekemään jotain ihan pientä. Rappuset piti taas kantaa, mutta nyt suostui kävelemään onneksi ulkona ja käymään asioilla. Seurailin sivusta Ketkun treeniä ja Cici nökötti muiden koirien kanssa autossa, puvussaan täristen. Kun Cici oli aikansa lämmitellyt, ajattelin kokeilla jotakin pientä. Koira ei liikkunut metriäkään edes maailman parhaan vinkupallon äänen kuuliessa, ei namit saannut liikkeelle.. Otin neidin syliin ja pikkunen tärisi kuin mikä, sylissä suostui ottamaan jopa namin. Ei se ihan normaali ollut ei, joten soitto eläinlääkäriin.. Ilmoitus tuli, että jos ennen kolmea ehditään niin sitten voidaan tulla. Ja kyllä ehdettiin, äkkiä kotiin hakemaan rahapussi ja sitten kohti eläinlääkäriä.

Infona lääkärille siis kosketuksesta vinkuminen, haluton liikkumaan, ei halua kulkea portaita ja tärisee. Tutkiessa koiraa eläinlääkäri totesi, että lannerangasta löytyy voimakas kipukohta, jonka kyllä huomasi kun koskiessa siihen, neiti hyppäsi lähes ilmaan. Lääkäri halusi nähdä myöskin liikkeet ja totesi niiden olevan tavallisesta poikkeavat. Diagnoosina jonkin sortin välilevyongelma ja itse kun etsin infoa netistä, välilevytyrä eli tutummin mäyräkoirahalvaus täsmäisi oireisiin. Onneksi neidillä havaittiin näin aikaisin oireet, niin hoidoksi saatiin kortisooni- ja kipulääkepiikit sekä kahden viikon nestemäinen kipulääkitys. Huomenna soitellaan miten piikit vaikuttivat ja kahden viikon päästä mietitään miten jatketaan. Nyt neiti vaikuttaa jo paaaaljon pirteämmältä, hiissailee perässä namin toivossa ja häntäkin heiluu :)

Minusta tuntuu ihan tyhmältä tulla saman tien postaamaan tapahtumaa, mutta pakko avautua jotenkin. En olisi ikinä uskonut että mun koiralle voisi tulla joku tuommonen. Mutta nyt asiaa tarkemmin tutkien, onhan Cicillä ollut ennakoivia oireita jo aikaisemmin. Mm. Cicin kynnet ovat kuluneet ihan omituisista kohtaa, mikä on viitannut liikeratojen muuttumiseen. Eipä ole tullut silloin mieleen! Lisäksi ontuminen, noh tämän olen laittanut kylmyyden piikkiin sekä sitten kirputtaminen, jonka olen tulkinnut vain niin että neitiä kutittaa!

Jatkosta en tiedä.. Parin viikon päästä varmaankin kuvataan selkä, jonka jälkeen pohditaan mahdollisia ratkaisuja. Leikkaus on yksi vaihtoehto, jos jotakin kuvista löytyy. Hierojalle/fysioterapeutille olisi myös hyvä mennä näyttämään, niin saadaan ohjeet, kuinka parantaa neidin elämää. Luultavasti agility saadaan unohtaa täysin, en halua aiheuttaa lisäkipua pienelle.. Toivotaan, ettei tule elinikäistä lääkitystä, muuten saadaan unohtaa tokokisat, mutta ne on myöhemmän ajanmurhe! Nyt pari viikkoa otetaan ihan rauhallisesti ja toivotaan, että suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Syksy jatkuu ja jatkuu...

Kuten kaikki on varmasti nerokkaasti huomannut, niin Etelä-Suomeen ei tuo talvi halua tulla. Cici ei ole ollenkaan asiasta mielissään, koska mitäpä muuta neiti rakastaisikaan niin paljon kuin lunta! Toivotaan, että edes ensi vuoden puolella sais nauttia lumi- eikä vesisateesta..

Tänään tai siis eilen, koska nythän on kello jo yli puolen yön, käytiin Minnan ja Ketkun kanssa tokoilemassa. Satoi vettä koko treenailujen ajan ja neiti tärisi kuin mikä. Kävi toista kyllä sääliksi, mutta toisaalta entä jos kisoissa sataa sitten keväällä vettä? Silloinkin pitäisi pystyä toimimaan eikä jäädä tärisemään paikoilleen kera koiranpentuilmeen! Hyvinhän tuo mukana kyllä pysyi, kuhan tehtiin lämmittelytemppuja välissä, jotka kyllä nostivat virettäkin ihan mukavasti.

Alkuun hinkattiin sitä iänikuista seuraamista.. Ensin suoraa pätkää, sitten neliöitä oikealle ja vasemmalle. Oikealle käännökset sujuvat paremmin kuin vasemmalle, joten vasen-mars tehotreeniin! Ja taas ennen täyskäännöksien treenaamista tein takapäätreeniä pyörien paikalla ympyrää, koiran ollessa koko ajan sivulla. Tää alkaa olla jo ihan lasten leikkiä, joten aika viedä opittua käytäntöön. Alkuun tein pari sipsutuskäännöstä eli samaan tyyliin kuin paikallaan treenatessa, mutta sitten liike jatkuikin eteenpäin.. Tässä neiti lähti ikävästi edistämään ja matkoi jatkaa ennen kuin olin itse teputtanut ympyrän. No mikäs siinä, tämä vaihe jätetään siihen ja suoraan vaan treenaamaan kunnon käännöstä ja sanoisinko, että aika pätevältä näytti jo tämä ensimmäinen kokeilu.. Eli nyt vaan hiomaan kokonaista liikettä!

Sitten tehtiin lämpimäkseen vähän luoksetuloja ja ai että jäi harmittamaan! Siis neiti tuli aivan mielettömän upeasti sivulle, mutta kuinka ollakkaan hän päätti jäädä seisomaan koska muuten takapuoli olisi kastunut. Voi että miten hirveä tapaturma se olisikaan! Kun tein ns. kuivempaan suuntaan luoksetulon niin ei mitään ongelmaa. Pitää alkaa tehdä pelkkiä istumisia vesilätäköihin (kuulostaa kyllä aika julmalta), jotta tähän ongelmaan ei kaatuisi sitten pisteitä!

Lisäksi tehtiin maahanmenoja ja seisomisia, mikäs niissä, tällä kertaa ei sekottunut mikään. Edistystä siis! Tein myöskin paikalla makuun, mutta neiti nousi koska paleli niin paljon. Uusi lyhyempi makuu perään ja palkka, jotta jäis hyvä mieli tuostakin :)

Tarkoituksena olis nytte alkaa treenailemaan viikottain Minnan ja kumppanien kanssa, saa nähdä jääkö taas puheen tasolle vai onnistuisko suunnitelmat tällä kertaa ;)

Ja sitte pientä Alma infoa! Äiti ilmotti pikkusen Turkuun eli 21.1. meidät näkee norfolkkehässä! Mitäs pienelle muuten, alkuvuodesta vois alkaa käymään oikeasti siellä agihallilla, kun juoksut on ohi. Aikamoinen nainen Almast on tullutkin, tyrkyttää itseään kaikille ja ai että on maireana jos joku rapsuttaa. Innolla odotellaan et juoksut ois ohi, niin siitä tulis taas meidän pieni ja viaton :p

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kohti alokasluokkaa ~ keväällä 2012!

Olen joskus puhunut, että korkataan alokas ennen kuin Cici täyttää viisi vuotta. Enää ei ole kuin reilu puoli vuotta aikaa ja neidillä tulee tämä kriittinen ikä täyteen.. Joten nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa treenata kokeen omaisia treeenejä! Tavoitteena on ketjuttaa liikkeet takaperin eli hypystä taluttimessa seuraamiseen. Palkka on kannellisessa kupissa kentän reunalla ja vapautussana, niin sinne saa mennä. Saa nähdä mitä tästä seuraa, alkaako neiti karkailla "kehästä" ulos vai kuinka..

Tänään aloitin toteuttamaan suunnitelmaani, mutta koska hyppyä meiltä ei löydy, niin aloitin yhdistelmästä liikkeestä seiso ja luoksetulo. Ja koska mulla ei kannellista kuppia ollut (hankintalistaan!), otin poikkiksen matkaan ja hän sai vahtia ettei neiti kirmaa avoimen kupin antimille. Ajattelin niin, että yksittäisiä liikkeitä treenaan tästä lähin vain jos on treeniseuraa, yksin treenatessa sitten kokeenomaista. Ainakin tässä alkuvaiheessa, jossakin vaiheessa tämä treeni pitää toki siirtää niin että on muita katsomassa..

Kun kävelimme kentälle, otin muutamia seisomisia ja palkka kun seisoi. Ihan vain lämpimikseen, jotta jäisi oikea liike muistiin eikä vaikkapa meidän neidin rakastama maahanmeno! Alkuun villitsin neitiä vinkupallolla, vire nousi just mukavasti ja tekeminen oli terävää. Näytin ensin kupin ja namin, jonka sinne viskasin ja sen jälkeen kauemmas kupilta eli ns. kehään. Ensin seisominen ja vein loppuun asti eli pyysin myös istumaan. Sitten ihan huippukehut ja pyysin neitiä pyörimään (likka rakastaa sitä temppua, vois pyöriä aina!) jonka jälkeen maahan. Itse siirryin seuraavaan suorituspaikkaan ja pyysin sivulle, josta lähti luoksetulo. Ei mikään nätein sivulletulo, mutta koska kokeenomainen treeni niin siirryin pois kehältä ja palkkaus!

Otin saman uudestaan eli uusi nami kuppiin! Seisomisen kanssa ei mitään ongelmia ja jäi nätisti odottamaan luoksetuloa, mutta kun kutsuin luokse niin neiti ryntäsi suoraan kupille.. Päätin ottaa luoksetulon uudestaan ja palkata sitten. Ei ihan kokeenomaisesti, mutta ei sitä nyt voinut palkata kun karkasi noin. En tiedä teinkö hallaa tälle mein koetreenille, mutta vasta ensimmäinen kerta niin eipä se nyt mitään peruuttamatonta voinut tehdä. Sen näkee sitten. Mutta kokonaisuudessaan jäi ihan hyvä mieli tuosta treenistä, varsinkin kun Cici tuntui olevan niin innoissaan!

Lisäksi pahoitteluni tästä pitkästä päivitystauosta.. Cicillä oli nuo juoksut, jotka loppuivat tuossa viikonvaihteessa ja sen takia meidän treenitahti on ollut kovin hiljaista. Neitistä tulee juoksuisena aivan järkyttävän rasittava treenikaveri, korvat muualla, nenä käy eli suosiolla mun hermojen säästämiseksi siirrytään juoksujen ajaksi lenkkilinjalle. Pyrin nyt treenaamaan useammin, kun mulla alkoi työssäoppiminen ja työt on ainakin joulukuussa vain öisin, niin valoisaan aikaan on enemmän aikaan treenata :)