sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kauhea halli ja epäonnekkaan hypyt

Keskiviikkona oli ohjatut tokot.. Me oltiin tyylikkäästi myöhässä, semmosen reilu viis minuuttia. Missattiin paikalla makuu, mutta oltiin sitte mukana yksilöliikkeissä. Liikkeestä maahanmeno oli toisena aiheena. Keskiviikkona satoi ihan mielettömästi, joten treenit pidettiin hallissa, joka tuotti Cicille suunnatonta häiriötä. Jätätti seuraamisessa, mutta tavalliseen tapaansa tipahti heti maahan. Kuitenkin liike olisi kisoissa mennyt nollille, syystä että mun kädet tekee maahan-käskyn antaessa heilahduksen. Itse en oo tajunnu ollenkaan että tässäkin liikkeessä mulla on vartaloapuja, luoksetulossa myöskin kädet heiluu, mutta myös maahanmenossa. Kovin ärsyttävää!

Toisena liikkeenä tehtiin hyppyä. Ohjaaja kysyi, että hypätäänkö 30cm niin olin vaan että mikä ettei, jos kerta sen korkuinen pitäisi olla kisoissa. Alkuun otin muutaman kerran niin että kysyttiin vain "oletko valmis" ja saman tien palkka, kun pysyi vieressä eikä ennakoinut hyppyä. Sitten koko liike ja voi elämän kevät ! Neiti päätti ottaa tukea esteestä hypyn aikana, jota ei ole ikinä tokohypyn kanssa tehnyt. Noh, sitten yksi treenaajista sanoi, että tuo hyppyhän on liian korkea ja yksi lauta pois jolloin korkeus 20cm. Sama juttu, otti tukea hypätessä. Tätä toistin pariin otteeseen ja joka kerta sama juttu. Mitä ihmettä tässä keksiikään, että saan tämän pikku jutun pois mein hypystä... Ainut sata varma liike ja argh, sekin piloilla :))

Muuta ei oikein treeneissä ehtinyt tehdä, otin paikalla makuun niin että vieressä porukka teki mitä teki eli häiriötä oli ihan mukavasti, eikä tässä ongelmia. Jokin edes toimii..

Torstaina meillä oli agitreenit ja mitäs niistä.. Cicillä oli ihan hirmusesti vauhtia verrattuna normaaliin, tästä plussaa! Eikä Cici pelännyt keinua, vaikka päästin sen tömähtämään maahan noin 20cm päästä maasta. Agilityyn liittyen, mulla onkin ensi viikon sunnuntaina (2.10.) koetoimitsijakurssin 2. osa, agilityosuus. Odotan innolla, vaikka tämä sitte lisääki ensi vuonna mun talkoovelvollisuuksia jonkin verran, mutta kiinnostavaa mun mielestä :)

Ensi viikon treenailuista ei mitään hajua, jos vaikka agilityyn ja ohjattuihin tokoihin jaksaisi raahautua.. Torstaina ollaan sovittu treffit Ellun ja Lakun kanssa, sinne siis !

tiistai 20. syyskuuta 2011

Uuden ajan alku

Siitä on jo pieni ikuisuus kun olen viimeeksii blogiin kirjustellut.. Pitäisi palata tammikuuhun 2010 ja hieman aktiivisempaan treenitahtiin Cicin kanssa. Meidän vanhat jutut löytää täältä!

Osaa varmaan kiinnostaa mitä meille on tässä lähes kahden vuoden aikana on tapahtunu. Tärkein asia ainaki mun mielestä on se, että mulla on nyt kortti ja pääsen liikkumaan paremmin treeneihin eikä tarvitse aina kyttäillä joltain kyytiä treenaamaan.. Lisäksi muutettiin Cicin kanssa eroon muusta laumasta ja nyt neiti saa nauttia täydestä huomiosta. Ja äsken viitattessani muuhun laumaan, äitini otti itselleen joulukuussa norfolkinterrieri Alman. Pieni sydäntenmurskaaja joka nykyään on jo Ciciä painavampi, mutta silti vielä kovin lapsenomainen. Ja veteraani seropi-Viivi vielä porskuttaa nuoruuden intoaan, taitaa olla 13-vuotiaalla dementian poikasta.

Meidän lauma :)

Cicin kanssa ei olla saatu oikeastaan mitään ihmeempiä tuloksia aikaan.. Tokopuoli oli pitkään jäissä oman motivaation puutteen tähden sekä ihan silkan ajanpuutteen tähden. Silti olemme pari kertaa käyneet möllitokoilemassa alokkaassa ja tulos on jäänyt 3-tulokseksi omien virheiden tähden. Cicin vahvuuteena voisi pitää nykyään paikalla makuuta ja hyppyä, ne se osaa ja varmasti! Agilityn saralla on tehnyt välillä mieli luovuttaa ja antaa olla, mutta aina Cici on osannut yllättää juuri kun itse on ollut antamassa periksi. Agility on vain harrastus, ihan sen tähden että neiti on niin hidas että turha haaveilla nopeista radoista ja voitoista.. Saa nähdä jos joskus kisoihin asti pääsisi, sillä yhä Cicillä on keinukammoa joka on kyllä lieventynyt paljon.. Joka toinen viikko treenaillaan siltikin!

Mitäpähän mulle itselleni sitten... No 18 vuotta taulussa, viimeinen amisvuosi meneillään, ensi vuonna kirjoitukset ja omassa asunnossa asumista poikakaverin kanssa. Tämän päälle ehtii vielä potkia palloa 2. divarissa, jottei kunto nyt ihan romahtais. Koiraharrastuksen osalta viimeiset kaksi vuotta on ollut hiljaisempaa.. Koulu on aiheuttanut stressiä jonkin verran ja jostain on pitänyt karsia, jolloin valitettavasti Cicin kanssa harrastaminen on kärsinyt. Kyllä me ollaan taitoja pidetty yllä, mutta tavoitteellisempi treeni on jäänyt. Nyt kuitenkin uudella innolla herätellään tätäkin puolta! Näyttelyissä käyn handlaamassa Almaa, pieni rakastaa esiintymistä aivan mielettömästi. Agilitynsaralla olen käynyt koetoimitsijakurssin ykkösosan ja lokakuun puolella olis kakkososan aloitus. Musta se on mielenkiintoista ja vähän vielä lisää tekemistä, mitäs nyt tyhjällä ajalla tekisi !

En ole ajatellut joka päivä alkaa kirjottelemaan, jos vaikka viikoittain ken tietää.. Toivottavasta mielenkiintoa riittää lukemaan!