keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Opetetaan Alma esteille, osa 1

Tänään lähdettiin Jonnan ja Jaskan kera hallille. Ensin piti keräillä koirat (+Jonna ;>) kasaan noin 40 kilometrin säteeltä, nimittäin hain Väinö-russelin miekkosen porukoilta, Alman äiteeltä, Jonnan kotoaan ja sitten vielä Jaska Jonnan isältä. Eipä siinä sitten muuta kuin hallille ja lenkki hallin ympäri neljän koiran kanssa, tosi helppoa joo. Totesin tänään, etten ikinä halua itselleni kahta koiraa enempää, mun hermot ei riittäisi sitä hihnan kietoutumista jalkojen ympärille ja muuta tosi mukavaa sähläystä. Toki koulutuksella tuosta sählingistä pääsisi eroon, mutta eiköhän ne kaksi sitten joskus riitä (8 Nyt Cici on ykkönen!


Koska Cicin kanssa ei agia nyt todellakaan tehdä, niin eipä meillä ollut kuin kolme alkeishauvaa. Kasattiin kaksi hyppyä ja putki sekä raahattiin kepin puolikas sivummalle seinästä. Ihan riittävästi treeniä ensimmäiselle kerralle! Aloitin Almasta, koska se oli niin intopiukeana. Ajattelin, että sillä ei riittäisi into treenata kauan jos se joutuisi olla seinässä pitkään. Arvaus meni väärin, nimittäin treenien jälkeenkin neidillä olisi riittänyt virtaa vaikka mihin! Alkuun tehtiin hyppyä, joka oli 10cm. Hyppy-käsky tuntui olevan selkeä, sillä ainakaan kertaakaan Alma ei kiertänyt hyppyä. Sitten rimaa viisi senttiä ylemmäs ja hyvin meni, seuraavalla kerralla voisi nostaa taas sen viisi senttiä! Samaan syssyyn tehtiin putkea niin että Jonna piti Almaa putken toisessa päässä ja minä kutsuin toisessa. Pari kertaa karkasi putken ulkopuolelta, mutta muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen tauko, että kiinnostus pysyisi agissa..


Seuraavaksi treenailin Väinön kanssa ja voin kertoa, että huomaa ettei ole oma! En saanut siihen samanlaista kontaktia kuin vaikkapa Almaan. Lisäksi Väiskiä kiinnosti enemmän mein tytsyt kuin lelut tai namit, niin hankalaa oli. Potentiaalia pojassa olisi, koska hyppiä se tykkäsi. Sitä se meni, vaikkei palkka kiinnostanutkaan. Jos saisi jätkän omistajat innostumaan, niin kyllähän tuosta kelvon harrastuskaverin saisi.. Jaa'a!


Tauon jälkeen Alma uudestaan kehiin. Putkea ilman Jonnan apua eli jätin Alman odottamaan putken päähän ja itse toiseen päähän kutsumaan. Kun tämä onnistui muutamaan otteeseen, vaikeutin niin että ohjasin ns. normaalisti itse juosten sivulla ja ihan ok suorituksia, välillä tuli kieltoja, koska mun ohjaus oli liian cicimäistä eli unohdin, että Alma ei ole vielä estevarma. Ehkä vaikeutin liikaa, luultavasti, mutta otin myös hypyt mukaan eli hyppy-putki-hyppy ja tuntui menevän jopa paremmin kuin pelkkä putki. Ehkä se oli se vauhti mikä helpotti putkeen menemistä?


Koska Cici oli mukana, päätin treenata sen kanssa hieman tokoa. Jätin neidin makaamaan siksi aikaa kun laittelin "koetreenejä" varten purkkia valmiiksi, mutta Jaska päätti vähän vaikeuttaa makuuta ja hyppi lähes tulkoon Cicin päällä! Neiti nousi, mutta käskytin takaisin maahan ja pysyi vaikka Jaska yritti vanhanaikaisia ja tuli uudestaan pyörimään Cicin vierelle. Tästä sitten palkka kun neiti pysyi! Ja sitten siihen koemaiseen treeniin eli taas liikkeestä seiso+luoksari, jonka jälkeen palkalle. Ensimmäisellä kerralla seisoessa Cici haisteli ilmaa ja liikkui sivulle päin ihan vähän, mutta silti jatkoin vaan luoksariin ja palkalle. En tiedä mistä moinen johtui, ehkä siinä kohtaa mattoa oli jotain erikoista. Toisella kertaa kuitenkin aivan nappisuoritukset ja super iloinen palkka, tästä se lähtee! Eikä neiti edes karannut palkkapurkille, ehkä kohta voisi lisätä jo kolmannen liikkeen? ;)


Vielä viimeiseksi Alman kanssa samaa kolmen esteen sarjaa, mitä aiemminkin ja meni jo paaljon paremmin. Kyllä se on etevä tyttö, vaikka vähän sählä tapaus onkin, ehkä omistajaansa tullut (moiäiti:>)! Sitten tehtiin vielä keppejä ja päätin opettaa samalla tavalla kuin mitä Cicillekin opetin, saa nähdä kaivanko itselleni hautaa vai kuinka tässä nyt käy. Eli tässä on hieno selvennys ajatuksistani Cicin kanssa vuonna 2009 : DD " Päädyin aloittamaan opetuksen kädellä ohjaamalla, joka ei ehkä sittenkään ole paras vaihtoehto. Itse sählään siinä niin paljon että oli ihan tuuria että neiti osas mennä oikeista väleistä lähes joka kerta. Pitää katsoa seuraavalla kerralla jatkanko samalla tyylillä opettamista vai opetanko jollain toisella tyylillä. Eipä rotta tainnu älytä tuosta keppireenistä muuta kuin että namikättä seuraamalla saa palkkion :D" Eli eipä kuulostanut kovin hyvältä silloinkaan eikä näyttänyt oikein nytkään.. Kyllä se joten kuten lähti menemään ja kerran Alma kierteli tosi upeesti neljä keppiä! Pitää mennä treenaamaan äiteelle kahden kepin taktiikalla eli lisään kaksi keppiä aina kun alkaa sujumaan, niin se lähti Cicinkin kanssa sujumaa. Jos vaan saan aikaiseksi ;)


Cici ja Väinö on sulosia jouluaattona :))

maanantai 26. joulukuuta 2011

Mitä isot edellä, niin me pienet perässä !

Elikkä ensi vuoden tavoitteet, muut ovat niitä listailleet pitkin joulukuuta ja ehkä olisi meidänkin vuoro. Viime vuonna ei tavoitteita aseteltu ja tänä vuonna ei mitään henkeä salpauttavaa tapahtunutkaan..

Mutta tämä vuosi pähkinän kuoressa.. Ja no pala edellisestäkin eli 22.12.2010 Alma asteli taloomme, unelmainen lohikäärmeen suudelmamme (hui kun toisen nimi kuulostaa hurjalta suomennettuna, varsinkin huonolla suomennoksella !!!) :) Alma-neiti on kasvanut ja käynyt äitin kanssa tokoilemassa, opettelemassa ison koiran tavoille. Muihin lajeihin ei oikein olla ehditty tutustumaan, mitä nyt ollaan vähän näytelty niin virallisesti kuin epävirallisestikin! Ensimmäisissä mätsäreissään Alma nappasi itselleen "tittelirivistön" eli SIN1 ja BIS3, hieno pentu! Lisäksi käytiin kertaalleen pentunäyttelyissä ja saatiin sieltä KP sekä kiva arvostelu, mutta sijoituksella ei paljon hurrailtu.. Kolme kertaa käytiin pyörimässä junnuluokassa virallisellakin puolella ja matkalta tarttui ERI, ERI+SA ja EH. Ihan hienosti vauvan näköiseltä junnulta, eikös?

Heinola Kr, JUN ERI SA PN4


TerriEri, JUN EH

Cicin kanssa ollaan treenailtu silloin kun ollaan jaksettu/ehditty. Eli suomeksi todella harvoin! Agilitytreeneissä käytiin vuoden mittaa sekä tokossakin, ehkä enemmän loppuvuodesta kun sain ajokortin ja auton käyttööni! Käytiin me kaksissa kisoissakin.. Kerran möllitokoilemassa ja kerran mölliaksailemassa eikä tuloksissa ole oikein kehumista ;s Tokossa saatiin kolmostulos johtuen epäonnisesta luoksetulosta ja maahanmenosta liikkeestä seisomisesta. Ensi vuonna sitten paremmin! Agittamaan mentiin lähes vahingossa, meidän treeniryhmällä oli talkoovuoro möllikisoissa ja samalla päätin huvin vuoksi kisaillakin. Tuloksena 10 ja yli 9 sekuntia yliaikaa. Hupsista keikkaa! Mutta agia ollaan harrasteltu omaksi iloksi ja hitaus onkin voinut johtua tuosta selästä, ken tietää.. Ja no nyt näin loppuvuodesta tuo selkävaiva, ei yhtään kiva!

Möllitokossa Elimäellä

Agitreenit!

Minun rakkaat <3

Mutta sitten niihin tavoitteisiin vuodelle 2012!

Cici:

  • selkä kuntoon keinolla millä hyvänsä!!
  • treenataan alokasluokan liikkeet kuntoon, että niillä kehtaa mennä kisailemaan
  • alokasluokan korkkaus, jollei tule mitään esteitä (doping mm...)
  • käydään mätsäreissä edes kerran, kivaa yhdessä oloa
  • uusia temppuja (ehdotuksia)
Alma:
  • mätsäreitä ja näyttelyitä, mahdollisesti ensimmäinen SERT?? metsästellään ensin kuitenkiin SA:ta ;)
  • agilityn alkeet eli kaikki esteet haltuun!
  • ryhmäpaikka??
Janniina:
  • kirjoittaa keväällä ruotsin (B jos tulis hyppisin riemusta) ja yh:n (M tai parempi olisin ikionnellinen)
  • kirjoittaa syksyllä pitkän matikan (läpi mielellään, kiitos) ja psykan (M tai parempi kiitooooooos)
  • valmistuu keväällä ammattiin
  • pääsee toivon mukaan töihin sitten kesällä
Toivon mukaan ovat realistiset, vuoden lopulla nähdään!

PS. Cicille kuuluu hyvää, se on pirteämpi kuin koskaan! Ollaan tehty johtopäätöksiä että se on ollut koko ikänsä vähän jumissa ja jotain kolotusta on koko ajan ollut. Nyt kun kivut ovat hävinneet lääkityksen avulla, neidistä on tullut paljon leikkisämpi ja näkee, että siitä tuntuu paremmalle ja energiaa riittäisi. Yritä siinä sitten pitää toinen rauhallisena, ettei se satuta itseään..

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Se tunne kun huomaat ettei kaikki olekaan ihan OK

Eilen piti olla aivan normaali päivä.. Tai olihan se iltaan asti. Käytiin neljän maissa tekemässä kokeenomainen treeni, joka meni ihan kivasti lukuunottamatta sitä että uunotauno omistaja linjasi luoksetulon suoraan kupin luokse, jonka takia Cici kävi tsekkaamassa kupin ennen kuin tuli sivulle. Oma moka.. Treenin jälkeen lenkille ja tavalliseen tapaansa neiti popsi maasta ties mitä sontaa, ennen kuin itse ehti kissaa sanomaan. Treenissä ja lenkillä neiti oli aivan normaali.

Illalla olin lähdössä viemään Ciciä pihalle, mutta kun olin nostamassa tyttöä syliin, se vinkaisi. Ei tavallista, ei todellakaan. Illan mittaan tyttö oli tärissyt ilman syytä, koska ei ollut kylmä eikä ulkoa tai rappukäytävästä kuulunut ääni. En siinä vaiheessa kiinnittänyt tärinään huomiota, luulin että se oli vain säikähtänyt jotain. Kun olimme päässeet rappukäytävään, rapuissa Cici pisti stopin eikä liikkunut eteen eikä taakse. No eipä muuta kuin koira kainaloon ja siinä vaiheessa neiti tärisi kuin mikä. Ulkona kun laskin neidin maahan tärinä senkun yltyi, eikä se halunnut mennä edes pissille, seisoi vain paikallaan ja tärisi. Kannoin tytsyn takaisin sisälle ja ajattelin, että katsellaan sitten huomenna uudestaan, mikä on tilanne. Jos tilanne pahenee, kutsuu eläinlääkäri!

Oltiin sovittu Minnan kanssa treenit kahdeksi, joten ajattelin lähteä ainakin kuvailemaan tytön kanssa ja tekemään jotain ihan pientä. Rappuset piti taas kantaa, mutta nyt suostui kävelemään onneksi ulkona ja käymään asioilla. Seurailin sivusta Ketkun treeniä ja Cici nökötti muiden koirien kanssa autossa, puvussaan täristen. Kun Cici oli aikansa lämmitellyt, ajattelin kokeilla jotakin pientä. Koira ei liikkunut metriäkään edes maailman parhaan vinkupallon äänen kuuliessa, ei namit saannut liikkeelle.. Otin neidin syliin ja pikkunen tärisi kuin mikä, sylissä suostui ottamaan jopa namin. Ei se ihan normaali ollut ei, joten soitto eläinlääkäriin.. Ilmoitus tuli, että jos ennen kolmea ehditään niin sitten voidaan tulla. Ja kyllä ehdettiin, äkkiä kotiin hakemaan rahapussi ja sitten kohti eläinlääkäriä.

Infona lääkärille siis kosketuksesta vinkuminen, haluton liikkumaan, ei halua kulkea portaita ja tärisee. Tutkiessa koiraa eläinlääkäri totesi, että lannerangasta löytyy voimakas kipukohta, jonka kyllä huomasi kun koskiessa siihen, neiti hyppäsi lähes ilmaan. Lääkäri halusi nähdä myöskin liikkeet ja totesi niiden olevan tavallisesta poikkeavat. Diagnoosina jonkin sortin välilevyongelma ja itse kun etsin infoa netistä, välilevytyrä eli tutummin mäyräkoirahalvaus täsmäisi oireisiin. Onneksi neidillä havaittiin näin aikaisin oireet, niin hoidoksi saatiin kortisooni- ja kipulääkepiikit sekä kahden viikon nestemäinen kipulääkitys. Huomenna soitellaan miten piikit vaikuttivat ja kahden viikon päästä mietitään miten jatketaan. Nyt neiti vaikuttaa jo paaaaljon pirteämmältä, hiissailee perässä namin toivossa ja häntäkin heiluu :)

Minusta tuntuu ihan tyhmältä tulla saman tien postaamaan tapahtumaa, mutta pakko avautua jotenkin. En olisi ikinä uskonut että mun koiralle voisi tulla joku tuommonen. Mutta nyt asiaa tarkemmin tutkien, onhan Cicillä ollut ennakoivia oireita jo aikaisemmin. Mm. Cicin kynnet ovat kuluneet ihan omituisista kohtaa, mikä on viitannut liikeratojen muuttumiseen. Eipä ole tullut silloin mieleen! Lisäksi ontuminen, noh tämän olen laittanut kylmyyden piikkiin sekä sitten kirputtaminen, jonka olen tulkinnut vain niin että neitiä kutittaa!

Jatkosta en tiedä.. Parin viikon päästä varmaankin kuvataan selkä, jonka jälkeen pohditaan mahdollisia ratkaisuja. Leikkaus on yksi vaihtoehto, jos jotakin kuvista löytyy. Hierojalle/fysioterapeutille olisi myös hyvä mennä näyttämään, niin saadaan ohjeet, kuinka parantaa neidin elämää. Luultavasti agility saadaan unohtaa täysin, en halua aiheuttaa lisäkipua pienelle.. Toivotaan, ettei tule elinikäistä lääkitystä, muuten saadaan unohtaa tokokisat, mutta ne on myöhemmän ajanmurhe! Nyt pari viikkoa otetaan ihan rauhallisesti ja toivotaan, että suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Syksy jatkuu ja jatkuu...

Kuten kaikki on varmasti nerokkaasti huomannut, niin Etelä-Suomeen ei tuo talvi halua tulla. Cici ei ole ollenkaan asiasta mielissään, koska mitäpä muuta neiti rakastaisikaan niin paljon kuin lunta! Toivotaan, että edes ensi vuoden puolella sais nauttia lumi- eikä vesisateesta..

Tänään tai siis eilen, koska nythän on kello jo yli puolen yön, käytiin Minnan ja Ketkun kanssa tokoilemassa. Satoi vettä koko treenailujen ajan ja neiti tärisi kuin mikä. Kävi toista kyllä sääliksi, mutta toisaalta entä jos kisoissa sataa sitten keväällä vettä? Silloinkin pitäisi pystyä toimimaan eikä jäädä tärisemään paikoilleen kera koiranpentuilmeen! Hyvinhän tuo mukana kyllä pysyi, kuhan tehtiin lämmittelytemppuja välissä, jotka kyllä nostivat virettäkin ihan mukavasti.

Alkuun hinkattiin sitä iänikuista seuraamista.. Ensin suoraa pätkää, sitten neliöitä oikealle ja vasemmalle. Oikealle käännökset sujuvat paremmin kuin vasemmalle, joten vasen-mars tehotreeniin! Ja taas ennen täyskäännöksien treenaamista tein takapäätreeniä pyörien paikalla ympyrää, koiran ollessa koko ajan sivulla. Tää alkaa olla jo ihan lasten leikkiä, joten aika viedä opittua käytäntöön. Alkuun tein pari sipsutuskäännöstä eli samaan tyyliin kuin paikallaan treenatessa, mutta sitten liike jatkuikin eteenpäin.. Tässä neiti lähti ikävästi edistämään ja matkoi jatkaa ennen kuin olin itse teputtanut ympyrän. No mikäs siinä, tämä vaihe jätetään siihen ja suoraan vaan treenaamaan kunnon käännöstä ja sanoisinko, että aika pätevältä näytti jo tämä ensimmäinen kokeilu.. Eli nyt vaan hiomaan kokonaista liikettä!

Sitten tehtiin lämpimäkseen vähän luoksetuloja ja ai että jäi harmittamaan! Siis neiti tuli aivan mielettömän upeasti sivulle, mutta kuinka ollakkaan hän päätti jäädä seisomaan koska muuten takapuoli olisi kastunut. Voi että miten hirveä tapaturma se olisikaan! Kun tein ns. kuivempaan suuntaan luoksetulon niin ei mitään ongelmaa. Pitää alkaa tehdä pelkkiä istumisia vesilätäköihin (kuulostaa kyllä aika julmalta), jotta tähän ongelmaan ei kaatuisi sitten pisteitä!

Lisäksi tehtiin maahanmenoja ja seisomisia, mikäs niissä, tällä kertaa ei sekottunut mikään. Edistystä siis! Tein myöskin paikalla makuun, mutta neiti nousi koska paleli niin paljon. Uusi lyhyempi makuu perään ja palkka, jotta jäis hyvä mieli tuostakin :)

Tarkoituksena olis nytte alkaa treenailemaan viikottain Minnan ja kumppanien kanssa, saa nähdä jääkö taas puheen tasolle vai onnistuisko suunnitelmat tällä kertaa ;)

Ja sitte pientä Alma infoa! Äiti ilmotti pikkusen Turkuun eli 21.1. meidät näkee norfolkkehässä! Mitäs pienelle muuten, alkuvuodesta vois alkaa käymään oikeasti siellä agihallilla, kun juoksut on ohi. Aikamoinen nainen Almast on tullutkin, tyrkyttää itseään kaikille ja ai että on maireana jos joku rapsuttaa. Innolla odotellaan et juoksut ois ohi, niin siitä tulis taas meidän pieni ja viaton :p

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kohti alokasluokkaa ~ keväällä 2012!

Olen joskus puhunut, että korkataan alokas ennen kuin Cici täyttää viisi vuotta. Enää ei ole kuin reilu puoli vuotta aikaa ja neidillä tulee tämä kriittinen ikä täyteen.. Joten nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa treenata kokeen omaisia treeenejä! Tavoitteena on ketjuttaa liikkeet takaperin eli hypystä taluttimessa seuraamiseen. Palkka on kannellisessa kupissa kentän reunalla ja vapautussana, niin sinne saa mennä. Saa nähdä mitä tästä seuraa, alkaako neiti karkailla "kehästä" ulos vai kuinka..

Tänään aloitin toteuttamaan suunnitelmaani, mutta koska hyppyä meiltä ei löydy, niin aloitin yhdistelmästä liikkeestä seiso ja luoksetulo. Ja koska mulla ei kannellista kuppia ollut (hankintalistaan!), otin poikkiksen matkaan ja hän sai vahtia ettei neiti kirmaa avoimen kupin antimille. Ajattelin niin, että yksittäisiä liikkeitä treenaan tästä lähin vain jos on treeniseuraa, yksin treenatessa sitten kokeenomaista. Ainakin tässä alkuvaiheessa, jossakin vaiheessa tämä treeni pitää toki siirtää niin että on muita katsomassa..

Kun kävelimme kentälle, otin muutamia seisomisia ja palkka kun seisoi. Ihan vain lämpimikseen, jotta jäisi oikea liike muistiin eikä vaikkapa meidän neidin rakastama maahanmeno! Alkuun villitsin neitiä vinkupallolla, vire nousi just mukavasti ja tekeminen oli terävää. Näytin ensin kupin ja namin, jonka sinne viskasin ja sen jälkeen kauemmas kupilta eli ns. kehään. Ensin seisominen ja vein loppuun asti eli pyysin myös istumaan. Sitten ihan huippukehut ja pyysin neitiä pyörimään (likka rakastaa sitä temppua, vois pyöriä aina!) jonka jälkeen maahan. Itse siirryin seuraavaan suorituspaikkaan ja pyysin sivulle, josta lähti luoksetulo. Ei mikään nätein sivulletulo, mutta koska kokeenomainen treeni niin siirryin pois kehältä ja palkkaus!

Otin saman uudestaan eli uusi nami kuppiin! Seisomisen kanssa ei mitään ongelmia ja jäi nätisti odottamaan luoksetuloa, mutta kun kutsuin luokse niin neiti ryntäsi suoraan kupille.. Päätin ottaa luoksetulon uudestaan ja palkata sitten. Ei ihan kokeenomaisesti, mutta ei sitä nyt voinut palkata kun karkasi noin. En tiedä teinkö hallaa tälle mein koetreenille, mutta vasta ensimmäinen kerta niin eipä se nyt mitään peruuttamatonta voinut tehdä. Sen näkee sitten. Mutta kokonaisuudessaan jäi ihan hyvä mieli tuosta treenistä, varsinkin kun Cici tuntui olevan niin innoissaan!

Lisäksi pahoitteluni tästä pitkästä päivitystauosta.. Cicillä oli nuo juoksut, jotka loppuivat tuossa viikonvaihteessa ja sen takia meidän treenitahti on ollut kovin hiljaista. Neitistä tulee juoksuisena aivan järkyttävän rasittava treenikaveri, korvat muualla, nenä käy eli suosiolla mun hermojen säästämiseksi siirrytään juoksujen ajaksi lenkkilinjalle. Pyrin nyt treenaamaan useammin, kun mulla alkoi työssäoppiminen ja työt on ainakin joulukuussa vain öisin, niin valoisaan aikaan on enemmän aikaan treenata :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Lomafiiliksiä !

Tällä viikolla ollaan oltu superahkeria ! Jopa kolmet treenit yhden viikon aikana ja ehkä neljännetki, jos mennään sunnuntainaki treenaileen.. On tää loma niin kivaa! Cicin kans ollaan näin muuten lenkkeilty pitkiä lenkkejä ja ihan uusilla poluilla, mikä sitten aiheuttiki pientä eksymistä ja loppujen lopuks 2h mittaista lenkkiä, UPS...

Keskiviikkona ohjattu toko ja möllikerta vuorossa. Eli suomeksi arvostellaan toisiamme ja liikkeillä ei nyt niin merkitystä, oman mielen mukaan ! Alkuunsa aloitettiin sillä perinteisellä eli luoksepäästävyydellä, jonka jälkeen paikalla makuu. On kyllä ihana kun ei tarvii tuosta makaamisesta huolehtia, vaikka vieressä koira jojoili istumisen ja maassa olon välillä sekä toisella puolella hallia oli haukkuvia koiria niin neiti makailee nätisti, hyvä me!

Hihnassa seuraaminen vuorossa seuraavana ja voi kuinka vihaankaan hihnaa ! Jos mulle on ongelma kävellä suoraan jo ilman hihnaa, niin ei sitten hihnan kanssa kun tuntuu että rypäsee alta aika yksikön.. Onneksi Cici seuraa ihan nätisti ohjaajan sähläyksestä huolimatta, täyskäännökset oli jotain ihan kaameeta. No niitähän me treenataan.. Liikkeestä maahanmenossa ei nyt muuta ropleemaa kuin se, että hallin lattiassa oli tumma läntti johon Cici halusi koko ajan jäädä. Kun seurautin sen yli, piti olla hirmuiset avut tai muuten neiti jäi sinne. Kuinka raivostuttavaa, pitää alkaa seurauttamaan erilaisten alustojen yli ja vaikkapa vesilätäköistä.. Saa nyt nähdä!

Liikkeestä seisomisessa neiti päätti mennä maahan, koska sitä oltiin äsken tehty. Olen yrittänyt tehdä eroa seisomisen ja maahan menon välille niin että seisomisen käsky tulee korkeelta ja maahan menon matalalta. Musta alkaa pikku hiljaa tuntumaan, etten ole tarpeeksi hyvin tehny eroo selväksi eikä neiti ole sitä eroa koskaan oppinu. Huokaus... Seuraavaksi luoksetulo, jossa ei ropleemia, perustekemistä :) Hyppy ja hermojen menetys, ensimmäinen hyppy tosi upeesti, mutta TAAS Cici otti tukea hypystä.. Muutaman kerran hyppäytin sitten esteen yli kuin agihypyn yli ja ei osunut. Sen jälkeen kokonainen liike ja ei ottanu tukea. Mitäs nyt tähän sanois tai tekis, ei aavistusta.. Kaukoja tehtiin niin että Cicin persiin taakse pujottelukeppi maahan, jottei liikkuisi m-i siirrossa ja hyvin jo onnistui. Ihan hyvä keino näin alkuun treenatessa, kaiketi?

Torstaina käytiin agilityssa ja siellä oli valtava osanotto, kolmestatoista koirasta kolme paikalla.. Saatiin sitte paljo reeniä. Mutta ei siellä mitään ihmeempiä, taas tuli todettua että Cicin vauhti kasvaa mitä useampi rata mentiin läpi :p


 
RUUTUUN (8

Eilen oltiin Minnan ja aussieitten kanssa treenaamassa.. Kerrankin jopa kamera matkassa niin tuli ihan kivoja kuvia. Alkuunsa reenailin taas täyskäännöksiä, Cici on oppinnu jo upeesti käyttämään takapäätä eikä tarvitse edes sanoa vihjesanoja vaan pyörii nätisti mukana. Ainut ongelma on, kun minä en itse osaa kävellä kunnolla täyskäännöstä.. Hankalaa sanoisinko, tuo käveleminen. Noh, pitäis nyt oikeesti alkaa tarpomaan vaikka sisällä sitä käännöstä ni hyvä tulis !

Sitten tein taas maahanmenolle ja seisomiselle eroa, vapaata seuraamista ja jompi kumpi käsky. Maa vetää neitiä puoleensa, mutta lopetti parin väärän jälkeen ennakoinnin ja alkoi kuuntelemaan nätisti mitä käsketään. Ehkei tässä nyt olekaan muuta ongelmaa kuin neitin kuuntelu, pitää kokeilla muulloinkin niin ehkä se selviää..

Seuraamista tehtiin taas ja Minna kehotti palkkaamaan taakse, ettei edistä.. Yhdessä vaiheessa oli taas niin, että oli hyvä palkata siihen viereen, koska neiti jätätti. Ja nyt on vuorossa edistäminen, raivostuttavaa tämä kultaisen keskitien etsiminen! Lisäksi tehtiin ruutua kuten kuvista näkyy. Eli namilätkä ruutuun ja villitsin Ciciä koko ajan kantaessani sitä kauemmas. Sitten kun oltiin riittävän kaukana koira irti ja se pinkoi ruutuun. Enpä olis arvannu treenata näin, jollei Minna ois kertonu.. Onneks Minna tietää ;)

Seuraavaan kerran sitte varmaanki huomenna treenaamaa, ehkä? Ens viikosta ei oikein mitään hajua, koska rakastamani iltalukio alkaa ja se vasta mukavaa..

tiistai 18. lokakuuta 2011

Seuraaseuraaseuraaseuraa

Eilen oltiin Minnan ja paimenien kanssa treenaamassa jäähallin kentällä. Porukkaa meni koko ajan kentän vierestä halliin ja hallista pois, joten ääntä kuului koko ajan mikä on hyvä.. Neiti jää välillä nimittäin kuuntelemaan ja pärisemään kaikille mukaville äänille niin tekis ihan hyvää siedättyä niille. Avustin Minnaa muutamissa tunnareissa, oli kyllä ihan kiva oppia kuinka koko liike edes menee.. Siis kyllähän sen olen ymmärtäny et oma kapula pitää tuoda, mutta toteutus kokonaisuutena on ollut mysteeri. Onneks sinne on vielä pitkä matka !

Naksuttimen kanssa viilattiin seuraamista ja erityisesti täyskäännöstä. Pitäis vissiinki opetella iteki kävelemään ni ehkäpä tuo onnistuisi pikkasen paremmin, mutta kehitystä tapahtuu.. Alkuun pyysin vain sivulla Ciciä liikkumaan pyöriessäni ympyrää. Tämän neiti on jo tosi hienosti ymmärtänny, mutta aina viilaamista löytyy.. Nyt olis siirrettävä tämä liike itse täyskäännökseen, mutta siitäkin saa hankalaa jos omistaja ei osaa kävellä *köhköh* :)

Seisomista otettiin samaan tyyliin kuin ollaan otettu aiemmin ohjatuissa treeneissä eli pyörin vain ympyrää Cicin ympäri. Vaikka ollaan tehty ihan hirveästi seisomista niin silti neiti tarjoaa mielummin maahan menoa kuin seisomista. Kuitenkin kun taas jäi seisominen päälle niin tämä onnistui hienosti, antaa kävellä ympäri ihan miten sattuu hievahtamatta. Mutta vaihtelu virkistää eli lisää seuraamista, nyt tehtiin neliöitä ja käännökset molempiin suuntiin. Pysyy paremmin mukana kun käännytään vasemmalle, mutta naksulla alkoi tekemään hyvää duunia oikealle kääntyessä. Lisäksi tehtiin 20-30 askeleen suoria pätkiä, joilla vaadin kunnon seuraamista. Pitäisi ite vaan miettiä, että missä kohtaa voin luistaa ku mulla on pieni koira, tietenkään se ei voi seurata kuin joku paimen, johan haastetta tuo se kun neidin pää on alle polven korkeudella. Mutta toisaalta ei voi jättää vaatimatta tai muuten vuorossa edistämistä/jätättämistä.. Hankalaa!

Tehtiin myöskin pikkasen ruutua ku kerta Minnakin sitä treenas.. Tehtiin sitäkin kuin ohjatuissa, lätkällä, mutta nyt palkkaamista helpotti naksu. Alkoi kääntymään muutaman toiston jälkeen hienosti minuun päin, mitä ei meinannu ohjatuissa tehdä. Vois treenailla huvin vuoksi ruudun kuntoon, vaikka voittajaan matkaa on paljon.. Jos joku vaikka kertois, kuinka opettaa kapulakammoiselle noutaminen? ;)

PS. Viime viikolla Cici antoi agitreeneissä keinun pamahtaa 20cm päästä maasta eikä jäätynyt! Tästä se lähtee, matka kohti keinunkammon voittamista ja ehkä kisoja?! :)


torstai 6. lokakuuta 2011

Ruutua, seisomista ja kursseilla oloa...

Viime viikko meni ihan lahnaillessa tai ainakin treenaamisen osalta. Torstaina käytiin moikkaamassa Ellua ja Lakua Alman ja Cicin kanssa. Käytiin heittämässä semmoin puolentoista tunnin pelto- ja metsälenkki ja matkaan kuului, jos jonkinmoista rämpimistä. Allekirjoittaneelta esimerkiksi kastui kenkä, kun yritti päästä yli metrin leveestä ojasta.. Ei siitä sitten sen enempää ! Kamera jäi reissulta onneksi ihan vain autoon, pari kuvaa nappasin pihassa, mutta eipä hirmuisia onnistumisia saatu niihin otoksiin..


Sunnuntaina oli suunta kohti Valkealaa ja koetoimitsijakurssin kakkososaa. Nyt mielenkiinnolla odottelen ensi vuoden harjoitteluja agikisoissa. Jännittää jonkin verran, sillä vaikkakin paljon on tullut aikaa viettettyä agikenttien vierellä ja kisoissakin, mutta itse en ihan hirveästi ole kisaillut. Saa nähdä miten radanrakennus ja tuomarin sihteerinä olo sitten sujuu, onneksi siinä on koko ajan kyttäämässä varahenkilö niskassa etten mitään ihmeellistä säätöä saa aikaan !


Eilen raahauduin ohjattuihin tokoihin ja onneksi menin! Jos pari viikkoa sitten halli oli Cicistä ihan hirveä, niin ei se kyllä nyt koirasta näkynyt. Cici oli koko ajan ADHD-meiningillä ja odotti käskyjä innolla. Se teki liikkeitä kunnolla vaikka vähän koirat rähisi vieressä ja vaikka välillä paikkui hallin ovet, tää on niin upeeta, koska Cicillä on ollu kovien äänten kanssa ongelmia ja nyt se pystyy jopa toimimaan vaikka olisi kuulunutkin tämmöinen hirveä ääni!

Alkuunsa tehtiin juoksutarkistus kuin kisoissa tehtäisiin. Cici meni innolla moikkaamaan ohjaajaa, ehkä vähän turhankin innokkaasti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tarkastuksen jälkeen alokkaan paikalla makuu, 2min, eikä siinäkään mitään ihmeellistä.. On niin kivaa aina todeta, että tietenkin se taas pysy, eikä niinkuin ennen, kun joutui pelkäämään että milloin se lähtee, pitäisikö kohta mennä paikkaamaan jne.. Aika varma liike häiriössäkin, nyt jos vaan jaksais alkaa pidentelemään aikaa vieläkin pidemmäksi, kolme minuuttia taitaa olla pisin, mitä ollaan ikinä tehty.

Treenien teemana oli ruutu. Joskus aikoja sitten ollaan namilätkän kanssa treenattu jonkin verran ruutua, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tehtiin sitä niin, että vietiin lätkä ruutuun koiran kanssa, koira perusasentoon ruudun ulkopuolelle, jonka jälkeen lähetys ruutuun. Kun koira syö namin, pyydetään koiraa seisomaan ja sitten palkkaamaan koira ruutuun. Ja tätä toistettiin pariin otteeseen, Cici tajusi hyvin idean. Eipä tuossa ruudussa ole mitään ihmeempää muutenkaan ainakaan näin alkuvaiheessa, toistoa toistoa vaan!

Toisena treeninä tehtiin liikkeestä seisomista muttei täysin perinteiseen tyyliin. Ohjeistuksena oli, että kyllähän kaikkien koirat osaa liikkeestä seistä, mutta yrittääkää tehdä ympyrä koiran ympäri sen seisoessa ilman tassujen liikkumista. Cicin kanssa isommat ympyrät onnistui helpommin kummalta puolelta tahansa kierrettynä, mutta kun rinkiä alkoi pienentää niin eipä neiti tahtonut pysyä paikallaan. Viimeiset kierrot tein 20cm päästä koirasta ja heti kun onnistui super lelu- ja namipalkka. Tämän jälkeen jokainen teki vielä yhden kokonaisen liikkeen ja Ciciltä tämä sujui tosi mallikkaasti, vaikkakaan en antanut vartaloapuja joita yleensä annan vahingossa (nyt keskityin siihen etten tee mitään kädenheilautuksia ;>) !

Lopuksi tein itsenäisesti pari kertaa hypyn, ihan vain testatakseni että ottaako tukea laudoista vai oliko parin viikon takainen tempaus kertaluontoinen. Ja niinkuin arvelin, ei se mitään tukea ottanut, hyppäsi aivan normaalisti hypyn yli. Onneksi, niin ei tarvitse alkaa tätä liikettä purkamaan osiin :)


Tänään oli vuorossa sitten agilitytreenit. Cici on kyllä koira, jolle vauhtia tulee mitä useampi kierros rataa tehdään. Ensin se matelee ku mikäkin, mutta viimeisillä radoilla jo itsekin joutuu juosta ihan kunnolla. Pitäisi varmaan latailla joku ratapiirrosohjelma, hankala selitellä oikein mitään itse radoista. Spesiaalina oli neljän esteen suora radan alkuun, 2 hyppyä, rengas ja hyppy ja piti jättää koira alkuun. Ajattelin ettei Cici liikkuisi minnekään kun sen jättää niin kauas, mutta kuinka ollakaan sehän tuli hienosti! Toisella radalla Cici ennakoi alkuun, joku voisi ottaa pahalla, mutta kun meillä on agin kanssa ollu ongelmia niin minä otan sen hyvällä, koira innostuu!

Nyt vaan pitäisi alkaa treenailemaan ahkerammin ja useammin molempia lajeja.. Ja lisää koiria tiedossa harrastusten pariin, Alma on nyt täyttänyt vuoden joten agiesteitten opetukseen marsmars!!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kauhea halli ja epäonnekkaan hypyt

Keskiviikkona oli ohjatut tokot.. Me oltiin tyylikkäästi myöhässä, semmosen reilu viis minuuttia. Missattiin paikalla makuu, mutta oltiin sitte mukana yksilöliikkeissä. Liikkeestä maahanmeno oli toisena aiheena. Keskiviikkona satoi ihan mielettömästi, joten treenit pidettiin hallissa, joka tuotti Cicille suunnatonta häiriötä. Jätätti seuraamisessa, mutta tavalliseen tapaansa tipahti heti maahan. Kuitenkin liike olisi kisoissa mennyt nollille, syystä että mun kädet tekee maahan-käskyn antaessa heilahduksen. Itse en oo tajunnu ollenkaan että tässäkin liikkeessä mulla on vartaloapuja, luoksetulossa myöskin kädet heiluu, mutta myös maahanmenossa. Kovin ärsyttävää!

Toisena liikkeenä tehtiin hyppyä. Ohjaaja kysyi, että hypätäänkö 30cm niin olin vaan että mikä ettei, jos kerta sen korkuinen pitäisi olla kisoissa. Alkuun otin muutaman kerran niin että kysyttiin vain "oletko valmis" ja saman tien palkka, kun pysyi vieressä eikä ennakoinut hyppyä. Sitten koko liike ja voi elämän kevät ! Neiti päätti ottaa tukea esteestä hypyn aikana, jota ei ole ikinä tokohypyn kanssa tehnyt. Noh, sitten yksi treenaajista sanoi, että tuo hyppyhän on liian korkea ja yksi lauta pois jolloin korkeus 20cm. Sama juttu, otti tukea hypätessä. Tätä toistin pariin otteeseen ja joka kerta sama juttu. Mitä ihmettä tässä keksiikään, että saan tämän pikku jutun pois mein hypystä... Ainut sata varma liike ja argh, sekin piloilla :))

Muuta ei oikein treeneissä ehtinyt tehdä, otin paikalla makuun niin että vieressä porukka teki mitä teki eli häiriötä oli ihan mukavasti, eikä tässä ongelmia. Jokin edes toimii..

Torstaina meillä oli agitreenit ja mitäs niistä.. Cicillä oli ihan hirmusesti vauhtia verrattuna normaaliin, tästä plussaa! Eikä Cici pelännyt keinua, vaikka päästin sen tömähtämään maahan noin 20cm päästä maasta. Agilityyn liittyen, mulla onkin ensi viikon sunnuntaina (2.10.) koetoimitsijakurssin 2. osa, agilityosuus. Odotan innolla, vaikka tämä sitte lisääki ensi vuonna mun talkoovelvollisuuksia jonkin verran, mutta kiinnostavaa mun mielestä :)

Ensi viikon treenailuista ei mitään hajua, jos vaikka agilityyn ja ohjattuihin tokoihin jaksaisi raahautua.. Torstaina ollaan sovittu treffit Ellun ja Lakun kanssa, sinne siis !

tiistai 20. syyskuuta 2011

Uuden ajan alku

Siitä on jo pieni ikuisuus kun olen viimeeksii blogiin kirjustellut.. Pitäisi palata tammikuuhun 2010 ja hieman aktiivisempaan treenitahtiin Cicin kanssa. Meidän vanhat jutut löytää täältä!

Osaa varmaan kiinnostaa mitä meille on tässä lähes kahden vuoden aikana on tapahtunu. Tärkein asia ainaki mun mielestä on se, että mulla on nyt kortti ja pääsen liikkumaan paremmin treeneihin eikä tarvitse aina kyttäillä joltain kyytiä treenaamaan.. Lisäksi muutettiin Cicin kanssa eroon muusta laumasta ja nyt neiti saa nauttia täydestä huomiosta. Ja äsken viitattessani muuhun laumaan, äitini otti itselleen joulukuussa norfolkinterrieri Alman. Pieni sydäntenmurskaaja joka nykyään on jo Ciciä painavampi, mutta silti vielä kovin lapsenomainen. Ja veteraani seropi-Viivi vielä porskuttaa nuoruuden intoaan, taitaa olla 13-vuotiaalla dementian poikasta.

Meidän lauma :)

Cicin kanssa ei olla saatu oikeastaan mitään ihmeempiä tuloksia aikaan.. Tokopuoli oli pitkään jäissä oman motivaation puutteen tähden sekä ihan silkan ajanpuutteen tähden. Silti olemme pari kertaa käyneet möllitokoilemassa alokkaassa ja tulos on jäänyt 3-tulokseksi omien virheiden tähden. Cicin vahvuuteena voisi pitää nykyään paikalla makuuta ja hyppyä, ne se osaa ja varmasti! Agilityn saralla on tehnyt välillä mieli luovuttaa ja antaa olla, mutta aina Cici on osannut yllättää juuri kun itse on ollut antamassa periksi. Agility on vain harrastus, ihan sen tähden että neiti on niin hidas että turha haaveilla nopeista radoista ja voitoista.. Saa nähdä jos joskus kisoihin asti pääsisi, sillä yhä Cicillä on keinukammoa joka on kyllä lieventynyt paljon.. Joka toinen viikko treenaillaan siltikin!

Mitäpähän mulle itselleni sitten... No 18 vuotta taulussa, viimeinen amisvuosi meneillään, ensi vuonna kirjoitukset ja omassa asunnossa asumista poikakaverin kanssa. Tämän päälle ehtii vielä potkia palloa 2. divarissa, jottei kunto nyt ihan romahtais. Koiraharrastuksen osalta viimeiset kaksi vuotta on ollut hiljaisempaa.. Koulu on aiheuttanut stressiä jonkin verran ja jostain on pitänyt karsia, jolloin valitettavasti Cicin kanssa harrastaminen on kärsinyt. Kyllä me ollaan taitoja pidetty yllä, mutta tavoitteellisempi treeni on jäänyt. Nyt kuitenkin uudella innolla herätellään tätäkin puolta! Näyttelyissä käyn handlaamassa Almaa, pieni rakastaa esiintymistä aivan mielettömästi. Agilitynsaralla olen käynyt koetoimitsijakurssin ykkösosan ja lokakuun puolella olis kakkososan aloitus. Musta se on mielenkiintoista ja vähän vielä lisää tekemistä, mitäs nyt tyhjällä ajalla tekisi !

En ole ajatellut joka päivä alkaa kirjottelemaan, jos vaikka viikoittain ken tietää.. Toivottavasta mielenkiintoa riittää lukemaan!